Kivet
Toukotervehdys!
Onneksi minulla on täysi vapaus kirjoittaa tänne sivulleni aivan mistä tahansa maan ja taivaan välillä. Aiheen keksiminen on joskus hauskin osa kirjoittamista. Toisinaan jokin asia pyörii mielessäni kuukaudesta toiseen ja kypsyy jonkinlaiseksi päästöksi tänne. Toisinaan taas koen välähdyksen omaisen tunteen, että juuri nyt on kirjoitettava tästä. Niin kävi nytkin, kun herätessäni mielessäni alkoivat pyöriä sana kivet. Asia johtui varmasti siitä, että jalkapöytiäni särkee eilisen pikkuvaelluksen jälkeen, vaikka minulla oli jaloissani hyvät paksupohjaiset vaelluskengät.
Kun katselen ympärilleni kodissamme, huomaan, että joka puolella on kiviä. Niitä on lasipurkeissa ikkunalaudoilla, asetelmina pöydillä ja lattialla jopa ovemme ulkopuolella porraskäytävässä on muutama kivi. Yksittäisiä kiviä löytyy anorakkien taskuista ja sieltä täältä mitä kummallisimmista paikoista. Niitä on kerätty kaikilta reissuiltani. On laavakiveä Islannista, meren silottamia kiviä Jäämereltä, valkoisia pääkallon muotoisia kiviä Xilokastron rannalta. On kiviä tuntureilta ja Merenkurkusta, Turun saaristosta ja Saimaalta... Välillä ystävät ovat tuoneet minulle kiviä matkoiltaan. Erityisen rakas kivi tuotiin Kreikasta. Siinä on selvä merihevosen hahmo.
Uskon, että moni meistä harrastaa tätä kivien keräilyä. Mistä ihmeestä se mahtaa johtua? Se ei voi olla pelkästään esteettinen tarve. Ehkä me saamme kivien myötä tunteen jostain kestävästä ja ikiaikaisesta. Geologiassa ajanjaksot ovat aivan eri mittaisia kuin ohihäilähtävässä elämässämme. Puhutaan sadoista miljoonista vuosista. Kivet ja kalliot ovat alttiita eroosiolle, jota aiheuttavat vesi, lämmön vaihtelut ja jopa tuuli. Kivilläkin on oma elämänsä ja kivilajeilla muodonmuutoksensa. Siitä pieni linkki tässä: http://kaiva.fi/geologia/kivilajit-ja-malmien-synty/kivilajien-jaottelu-ja-syntytavat/
Mutta ei minun pitänyt ryhtyä tieteelliseksi. Siksipä muistelen muutamaa minulle merkityksellistä kiveä tai kivikkoa.
Kansakouluiässä, erityisesti ensimmäisellä luokalla minulla ja vajaa yksitoista kuukautta vanhemmalla siskollani oli mielikuvitusystävänä Kivelän Liisa. Hän asui perheensä kanssa ison kiven kolossa koulumatkamme varrella Pyhännällä. Kävimme juttelemassa ja leikkimässä hänen kanssaan koulumatkoillamme, jotka venähtivät joskus luvattoman pitkiksi. Myöhästyimme joskus koulusta ja kotoa. Liisalle saatoimme kertoa asioita, jotka painoivat mieltä. Talven tullen huolestuimme Liisan perheen hyvinvoinnista ja pyysimme heitä muuttamaan lastenkammarimme yläkaappiin, johon raivasimme tilaa. Kun kolmannen luokkani jälkeen muutimme perheen kanssa Lappiin, jouduimme jättämään Liisan Pyhännälle. Toisaalta ikääkin oli ehtinyt kertyä niin, että ystävyytemme oli hiipumassa. Myöhemmin aikuisena kävimme katsomassa Kivelän perheen kotia ja kivi oli kummasti kutistunut.
Muoniossa pääsin tutustumaan toisenlaisiin kivimuodostelmiin. Olostunturilla ja Pallasten Keräskerolla oli ihmeellisiä kuutiomaisia kiviä, jotka muodostivat linnamaisia vaikutelmia. Vielä nytkin nuo paikat kiehtovat. Islanti on kivien rakastajalle myös erityisen kiinnostava paikka.
Pari kesää sitten ajelimme Norjan koillisimmassa kolkassa Vardøstä Hamningsbergiin ystäväni L:n antaman vinkin perusteella ja kas, sieltäpä löytyi ihmeellinen kivien maailma. Tienvarsimaisema oli kuin olisi kuussa matkustanut. Oli kaikenlaisia kiviä ja kivimuodostelmia. Tie oli vain yhden auton levyinen. Välillä näkyi Suurten lohkareiden suojiin rakennettuja mökkejäkin. Alueeseen voi tutustua halvalla ja vähällä vaivalla esimerkiksi Google Mapsin Street View'n avulla. Mene esimerkiksi pisteeseen 70.46 1673, 30.729 132 ja katsele ympärillesi! Noin 7 km Persfjordin jälkeen pohjoiseen mentäessä alkaa yksi hurja maisemanpätkä. Helppoa on tuossa ohjelmassa myös etsiytyä noille kulmille ja valita kuvien katselu.
Finngrundetissa Söderuddenin saaristossa Vaasan lähellä piti edesmennyt Anki Lindeman majataloa, jossa vierailin usein. Eräs kivi noilla miljoonien kivien saarilla on jäänyt erityisesti mieleeni. Se oli pääsaaren länsirannalla suurimman siirtolohkareen vierellä. Kivestä tuli merkityksellinen mietiskelypaikka, koska se oli täydellisesti (silloisiin) mittasuhteisiini muotoiltu. Eri kohdissa kiveä saatoin painautua joko selälläni tuijottamaan horisonttia tai mahallani tutkimaan kaikkia pieniä ötököitä, jotka kuljeskelivat huolettomine (?) haahuiluineen maassa ja kivillä. Lampaat juoksentelivat ympäristössä ja Ankin koira nautti laulusta, jota sille mielelläni lauloin. Se oli nimeltään Saariston koirat ja sanat menevät näin: " Nuo koirat saaristossa/ ei kohtaa konsanaan. / Veet aavat saaria saartaa./ Kukin ulvoo saarellaan. // Ohi vyöryy vihreät aallot./ Sadat tuulet soi yli veen./ Ja koirat hiljaa kerran/ kukin kuolee saarelleen." On harmillista, että laulun tekijää ja nuotteja en löydä mistään. Tuo kyseinen koiraherra piti kovasti myös Myrskyluodon Maijan tunnussävelmästä niin paljon, että Rovaniemellä asuvat siskoni muistavat asian edelleen.
Elämän mittaan myös tietyt uimakivet ovat tulleet merkityksellisiksi. Rituaalin omaisesti täytyy käydä tarkistamassa veden korkeus pinnan alla olevalla pitkällä kivellä Kuulahdella melkein jokaisella uintikerralla.
Kerran Haltin reissulla näin polun vierellä Pihtsuskönkään lähellä pari mielenkiintoista kiveä. Kivet nimittäin näyttivät harmaantuneilta ja sään kuluttamilta laudan pätkiltä. Näytti siltä, että laudan kappale olisi katkennut kahteen osaan. Katselin ja punnitsin niitä kädessäni ja mietin, kuinka kauniita ne olisivat tuikkujen alla. Olisi järjetöntä raahata niitä muutenkin raskaassa rinkassa vielä kymmeniä kilometrejä erämaan halki Kilpisjärvelle, vaikka poimisinkin ne mukaani vasta paluumatkalla. Jokainen, joka noissa erämaissa on kulkenut, tietää, että on suurta sattumaa tai erityistä tarkkaavaisuutta vaativaa löytää tietyt irtokivet uudelleen. Hän myös tietää, miten järjetön päähänpistoni oli. No poimin kivet palatessani rinkkaan. En ollut jatkanut kävelyäni varmaan edes kahta kilometriä tuon jälkeen, kun loukkasin jalkani ja mielessä oli jo helikopterin tilaaminen minua sairaalaan kiidättämään. Miksi näin ei tehty, onkin jo aivan toinen tarina. Onneksi eräät ystävälliset herrat kantoivat rinkkaani päiväetapin kerrallaan ja minä tulin jalkani kanssa kivulloisen hitaasti perässä. En raskinut kertoa noille miehille, että rinkassani lisäpainona on pari kiloa kiviä. Punnitsin ne juuri. Se oli helppo tehdä, koska nuo kivet ovat yhä minulla.
Täällä Merenkurkun alueella ei voi olla kiinnittämättä huomiotaan kiviin. Jääkauden jäljet näkyvät luonnossa: yhä uusia kivikkoja nousee merestä näkyviin jo muutaman vuosikymmenenkin tarkasteluvälillä. Erityisen ihmeellisiä ovat suuret siirtolohkareet, joista täällä ei todellakaan ole pulaa. Suurimmat saavat mielikuvituksen jylläämään. Uusin tutustumiskohteeni oli viime syksynä Pedersören ja Kortesjärven rajamailla sijaitseva Suomen korkeimmaksi mainittu Ilveskivi. Minua kiehtovat ajatukset Ilveskiven menneistä aikakausista. Millaiset ihmiset ja eläimet ovat hakeneet suojaa ja piiloa sen läheisyydestä? Seuraavassa on muutama linkki, jotka kertovat ja näyttävät kuvamateriaalia tästä kivestä: http://www.visitpohjanmaa.fi/index.php/etusivu/luontoreitit/ilveskivi/ https://www.youtube.com/watch?v=Pn9KAvmjZic http://retkipaikka.fi/vapaa/ilveskivi-pohjanmaan-suurin-siirtolohkare/ http://www.pohjanmaankautta.fi/etusivu/luonnonrauhaa-etsiville/ulkoilu-ja-retkeilu/ilveskivi/
Koska meillä ei ole venettä, olemme täysin muiden ihmisten ja järjestettyjen reissujen varassa, jos haluamme mennä kauemmaksi merelle katsomaan paikkoja. Erityisesti haluaisin päästä käymään Merenkurkun maailmanperintöalueen erillisessä eteläisessä osassa, jossa sijaitsevat Molpe hällorna ja Bergö gaddarna. Ehkä siellä kokisin joitain samoja tunnelmia kuin Pohjois-Norjassa tai Islannissa. Toivottavasti tuohon avautuu mahdollisuus nyt maailmanperinnön viettäessä juhlavuottaan. http://www.merenkurkku.fi/koe-maailmanperinto/ Kiinnostukseni heräsi, kun hankin Hans Hästbackan kirjan Kivien valtakunta. Kirjan kuvat ja tarinat ovat jotain todella kiehtovaa.
Kivien jähmettynyt liikkumattomuus saarnaa hitauden ja rauhoittumisen sanomaa ja tuo viestejä menneisyydestä. Niinpä niin. Aamuisesta ajatuksestani kirjoittaa kivistä avautui minulle mielenkiintoinen matka omaan elämänhistoriaani. Toivottavasti nämä rivit laittavat jotain ajatuksia liikkeelle myös lukijassani eli sinussa.
***
Nyt jatkamme musiikilla. Finngrundetin Ankin ja äskettäin edesmenneen Lasse Mårtenssonin muistolle Myrskyluodon Maija https://www.youtube.com/watch?v=41qsbRoW3es Laittaisin tähän myös Saariston koirat Ankin koiran muistolle, mutta en löydä sitä YouTubesta. Olen varma, että se oli vuosi sitten vielä siellä.
Viikatteen Kivi itkee vihreää https://www.youtube.com/watch?v=Rg0DLUO9-Pw sopisi musiikiksi videoon, jossa näytettäisiin kaikenlaisia sammalen ja jäkälien peittämiä kiviä tai vaikka mitä kiviä. Neljän suoran Kivinen tiekin valikoitui tänne nimen perusteella. En ole sitä kuullut aiemmin https://www.youtube.com/watch?v=44jfJ9tksgM Seuraa toinen saman niminen biisi, jonka tekijä on Tuomari Nurmio, mutta tässä toiset esittäjät https://www.youtube.com/watch?v=ExoFiksQgqg Älköön kukaan loukkaantuko. Seppo Tammilehdon tulkitsema Vierivät kivet https://www.youtube.com/watch?v=RgjY3r0mIMs edustaa iskelmäosastoa. Hectorin Vierivä kivi saa edelleen kylmät väreet tanssimaan selkäpiilläni polkkaa https://www.youtube.com/watch?v=WL-hkVp2v3A Marja Mattlarin Jos sinä olet kivi on sanoiltaan hieno https://www.youtube.com/watch?v=ZT_5v2mrPts Bob Dylanin Like a Rolling Stone päättää nimien perusteella valittujen biisien osion. https://www.youtube.com/watch?v=H3Kt2v-PN9A
Sitten seuraa kolme muuta musiikkilinkkiä ja kaikki Tom Waitsilta Hope I don't fall in love with you https://www.youtube.com/watch?v=EtLVXBqfqBY Closing time https://www.youtube.com/watch?v=NEyTyHtiptk ja Ol' 55 https://www.youtube.com/watch?v=PejBkU4-1fk
Ihan lopuksi Emmylou Harrisin tulkinta Wayfaring Stranger gospelista https://www.youtube.com/watch?v=W7kZrssy7KQ
***
Seuraavaksi hetkellisiä tunnelmia kesältä 1995. Tapahtumapaikkoina Lyngenin vuono, eräs poroaitaus Enontekiöllä ja Keräskeron rinne Pallastuntureilla yöttömässä yössä.
Illan, yön ja aamuyön kivet
Kalastajavene
yksinäinen vuonon hopeatarjottimella
Taskussani höyhen,
sileä kivi, simpukka
Vapaus suutelee voittajan kättä
*
Istun kivellä kaarteen keskellä
noiduttuna seuraan
poronkoparametsän läpi
auringon liekkejä
*
Tunturinummella
kiveen nojailen
Aurinko punertaa uinuvat pilvet
