Kiitos korvistasi
Aikamoisen mahtavaa lokakuuta kaikille!
Joka päivä on lähempänä kevätpäiväntasaus. Näin ajattelen näinä syyspäiväntasauksen jälkeisinä päivinä, kun valoisa aika lyhenee harppauksin. Syyskuu oli mukava jatke hienolle kesälle. Päivät olivat kohtuullisen lämpimiä ja illan suussa pääsimme ihailemaan kurkia ja auringonlaskuja.
Kolmisen viikkoa taaksepäin olimme mieheni kanssa lähellä Tromsöä Svensbyssä ja söimme eväitämme peräti 18 asteen lämmössä. Aamulla Kilpisjärveltä ajelulle lähdettyämme lämpötila oli vain 8 astetta. Artikkelikuva on otettu illansuussa Lyngenin vuonolla.
Viime päivinä mielessäni on paljon pyörinyt kuuleminen ja kuunteleminen. Asia on putkahdellut siellä täällä esiin. Kiitokset asian mieleeni virittämisestä kuuluvat erityisesti Sirkka-Liisa Rauniolle, Osmo Niemelle ja Eva Thölixille sekä Riikka Uuksulaiselle. (Kolme pappia ja yksi lääkäri: mitähän se kertoo minun tilastani?) Retriittiohjaajakoulutuksessa Sirkka-Liisa puhui aiheesta ja siteerasi mm. Aaro Hellaakosken runoa Ilta.
mist' on tämä lahjoitettu ilta
ja missä on tyyneyteesi syy.
Oli aivan turhaa ja tuskallista
luo salaisuuksien ponnistaa.
Se on loppumattoman louhimista,
se on pohjattomuuden luotaamista,
se on kysymysmerkkien seulontaa.
Älä kaivele mistä ja minkä vuoksi.
Ole tyhjä vain. Ole auki vain.
Suo salaisuuksien tulla luoksi
tai haipua niinkuin pilvet juoksi
yli metsän latvojen humisevain.
Suo silmien paistaa, henkien tuulla
läpi tuntosi valvovan tuokion.
Vain hiljaisella on korvat kuulla.
Kun askelet hiipivät porraspuulla
vain odottajan ovi auki on.
Me niin usein kiirehdimme, että unohdamme itsemme ja toistemme kuuntelemisen. Korvamme kuulevat ääniä, mutta mielemme ei pysähdy kuuntelemaan. Paljon tärkeää jää kuulematta. On kuljettava hiljaa. On pysähdyttävä. Silloin kuulemme sydämestä sydämeen. Silloin kuulemme myös silmillämme.
Luonnossa liikkuessa kuulee paljon ääniä myös niin sanotun hiljaisuuden keskellä. Aivan äsken palasin valokuvausretkeltä. Siellä hämmästyksekseni kuulin muun muassa, kuinka Söderfjärdenin lintutornin kaiteella oleva huurre napsahteli sulaessaan. Kuulin, miten metsässä lehdet tipahtelivat helisten puista Kuulahden rannalla. Fjärdskäretissä kuului vielä paljon lintujen ääniä. Tikkakin naputteli jossain. Oli hienoa katsoa merelle ja kuunnella myös hetken verran musiikkia. Siinä hetkessä oli läsnä sekä luonto että kulttuuri, kaksi rakastani.
Ystäväni purki sydäntään tässä menneellä viikolla. Keskustelun päätteeksi hän sanoi: "Kiitos korvistasi!" Tuohon kommenttiin kiteytyy paljon. Me tarvitsemme omien korviemme lisäksi myös toistemme korvia. Kun puramme sydäntämme, toisen korvat voivat kuulla jotain olennaista. Samalla kuulemme itsemmekin sanovan ääneen asioita, jotka ovat vasta kypsymässä mielessämme. Tämän kaltaiseen keskustelutuokioon liittyy suuri arvonanto ja luottamus sekä itseemme että toisiimme. Se mitä jaetaan, jää meidän väliimme. Korvat ovat auki, mutta suu ei asiasta puhu jälkeen päin muille.
Haluan itsekin kiittää kaikkia, jotka ovat lainanneet minulle korviaan. He ovat avanneet oman sisimpäni kuulemaan ja kuuntelemaan. Toivon, että vastapainoksi olen kuullut ja kuunnellut, siis kohdannut aivan kunnolla ja aidosti.
Toissapäivänä koin sitten kipeimmän kautta, miltä tuntuu, kun ei todellakaan tule kuulluksi. Ajoin toiseen kaupunkiin lääkäriin. (Omasta kaupungista olisi löytynyt kyseisen alan lääkäri vasta ensi vuoden puolella.) Tämä spesialisti ei kuunnellut kysymyksen asettelua, ei lukenut mukaan otettuja papereita, eikä katsonut silmiin, vaan näyttöpäätteeseen. Lääkäri ei myöskään vastannut yksilöityihin kysymyksiini. Ennen kuin tajusinkaan, tilanne oli ohi, itku pyöri kurkussa ja yli sadan kilometrin kotimatka oli edessä. Matkalla vasta alkoi hahmottua, mitä oikein oli tapahtunut. En ollut tullut kuulluksi, en edes kuunnelluksi. Lähettävä ja käynnin maksanut taho jäi myös vaille vastauksia. Huom! Kyseessä ei ole aiemmin tässä kirjoituksessa mainittu lääkäri.
Tämäkin sinänsä ikävä kokemus laittaa pohtimaan seuraavia kysymyksiä. Kuuntelenko riittävästi itseäni, entä muita? Olenko aidosti läsnä juuri tässä hetkessä? Onko minulla aikaa pysähtyä kuuntelemaan luontoa ja muita ääniä ympärilläni? Muistanko olla kiitollinen terveestä kuuloaistista?
Ehkäpä tämä pohdiskelu saa riittää. Alkaa maistua hiukan kliseiseltä saarnalta...
Tällä kertaa kuuntelemme musiikkia, joka liittyy aiheeseemme. Jaan linkkilistani kahteen kappaleeseen. Jälkimmäisen kappaleen linkit ohjaavat musiikkiin, jota hengellistä aineistoa kavahtamattomat voivat kuunnella.
Jorma Kääriäisen Kuule äänet sydämen https://www.youtube.com/watch?v=sAoay4YRVxU Elämälle kiitos Liisa Tavin laulamana https://www.youtube.com/watch?v=soGmsCYpI3k Toisessa säkeistössä kiitellään kuulosta. Haloo Helsingin Kuule minua https://www.youtube.com/watch?v=vlN0kF-_cU8 ei tällä hetkellä sovi elämäntilanteeseeni, mutta hieno kuulemisbiisi. Paula Koivuniemen Kuuleeko yö https://www.youtube.com/watch?v=UNuO0LcgaWM SielunVeljien versio kappaleesta Seinillä on korvat on https://www.youtube.com/watch?v=lPvMyIVtIV4 Hiukkasen menee teemasta sivuun seuraava, mutta aivan pakko on laittaa tähän Nerudan runo Tänä yönä voin kirjoittaa... Ote on eräästä lempileffastani. On siinäkin hiukan kuulemista ja kuuntelemista. Il postino: Tonight I Can Write The Saddest Lines https://www.youtube.com/watch?v=tQSpcM77zvM Katri Helenan Äänesi mä kuulen vuodelta 1971 https://www.youtube.com/watch?v=S61f31CIbYE Pekka Strengin Sisältäni portin löysin https://www.youtube.com/watch?v=q1FnC9vyxHE lopettaa tämän osion.
Tässä kappaleessa on hengellisiä kuulemiseen ja kuuntelemiseen liittyviä lauluja. Aloitetaan kolmella kovalla: Anna-Mari Kaskisella, Petri Laaksosella ja Pekka Simojoella. Särkyneille: https://www.youtube.com/watch?v=SuGtzbCWttI Johanna Kurkela laulaa Kuule minun ääneni https://www.youtube.com/watch?v=_MbUbq-K2og Petri Laaksosen Meren laulua kuuntelen https://www.youtube.com/watch?v=ipMS-y_9ZRg on tai ei ole hengellinen. Saman artistin laulama Kaskisen Erämaa on minulle yksi rakkaimpia hengellisiä lauluja. Siinä on toinen säkeistö kuuntelemisesta. https://www.youtube.com/watch?v=VNfIcnC4uec Guds kärlek yhdistyy minulla hiljaisuuden, itsemme, toistemme ja Jumalan kuuntelemiseen https://www.youtube.com/watch?v=lFi004Kzoeg tässä se tuli Björn Johanssonin tulkintana. Lopuksi kokonaisvaltaisen kuuntelemisen virsi Herra elämääni valvo Samuli Edelmannin esittämänä https://www.youtube.com/watch?v=oTIy3kHRBqU
Eiköhän tuossa tullut laulu poikineen eli riittävästi kuunneltavaa tähän kohtaan.
Oivallisia pakkasöitä on edessäkin päin ja auringonpaistetta riittää. Saapa nähdä onko ensi yönäkin yhtä hienot revontulet kuin viime yönä. Niitä odotellessa ryhdyn vielä runolle. Valitsen vanhan runosarjani J.S. Bachin a-molli viulusonaatista. Valinnassani on mukana hiukan kesän kaipuuta. Kirjoitin runosarjan Raippaluodon kirkossa eräänä kesänä Korsholman musiikkijuhlilla. Sen myötä oikein kaunista sydänsyksyä!
J. S. Bach
Viulusonaatti a-molli
Grave
Kesä havisee vaaleassa yössä
kirkon ikkunoiden takana
suru
pakahduttava
vaeltaa
korkeuksiin
viulun jousella
herkkä kosketus ajassa
sinun silmiesi sammunut ilo
kerran minut sytytti
leikkiin, liekkiin
Vain heinänkorsissa muistojen sävel
Fuga
Soitat kahta kieltä riipivästi
toisessa ilo
toisessa tuska
uneton, nälätön,
hengästynyt
sieluni
muistaa jokaisen
sanan, hipaisun,
kosketuksen
Miksi en koskaan saanut täyttyä?
Niittynätkelmän
kulta
poronturvan hellyys
on ihoni
kesäpisamainen
Sinä katosit kevään
hurjaan laukkaan
Minä hävisin
säveliin
ja yöhön,
jota ei tullutkaan
Hiki pisaroi soittajan otsalla
Olen viulu kädessäsi
säveltäjä
Älä kiellä tuskaasi minulta
Silmäni näkevät nuottien avaimenreiästä
kaiken
myös pelokkaan
kauneuden
Olen a-molli
aina avoin
avuttoman lähestyä
aina avoin soimaan yksin
Andante
Muistan lokin siiven
hipaisun
meren kuuhun
ja kaikki
yhtäkkiä
hopeapisaroina
Vain taivaan sydämessä
kokonainen
yön silmä
Kaukaiset metsät
lahden takana
Melkein kuulen havinan:
tumman, ehdottoman
kauneuden
hengen
Johan S.
henkesi
liikkuu vetten päällä
viulun kaikukoppaan,
trokaan
olet kätkenyt laulun
ja
minä rakastan tuulta kaislikossa,
jonne hopeapisarat sinkoilevat
Allegro
Läpi haudan multien
kosketat keskustani
ja kaikki soi:
metsä, meri, yö,
niitty.
