Kesä ja meret

 

Heinäkuu on ehtinyt jo yli puolen välin. Kesä on kypsä ja nyt jo täynnä monenlaisia muistoja. Kulttuuripitoisen alkukesän jälkeen olemme viettäneet luonnosta nauttimisen ja luonnon tutkimisen merkeissä mielenkiintoisia viikkoja. Toki olemme saaneet kokea myös historiapitoisista retkistäkin mm. Seilin saarella http://fi.wikipedia.org/wiki/Seili sekä Turun linnassa ja tuomiokirkossa. Tämän kesäiset luontoretkemme ovat kuljettaneet meitä Suomen päästä päähän ja vähän Norjaan ja Ruotsiinkin. Tasan kahden viikon välein olimme Utsjoella ja Hangossa, Norjan Grense Jacobselvissä http://www.youtube.com/watch?v=ielFe8yUg0c  ja Nauvossa. Näimme tuntureita, vaaroja, metsiä, soita, lampia, jokia, järviä ja merta, merta, merta! Siis kotomaamme koko kuvan.

Kävimme eilen lisäksi tutkimassa pieniä satamia ja venerantoja Vaasan ja Kokkolan väliltä. Tavallisesti matka Vaasasta Kokkolaan kestää noin puolitoista tuntia ja sitä on suorinta tietä 125 km. Eiliseen menomatkaan saimme kulumaan viisi tuntia ja hiukan yli 200 km. Annoin kameran laulaa. Joitain mukavia otoksia sain aikaiseksi. Käväisimme vielä ennen Kokkolasta kotiin paluuta Trullevissa http://venenetti.fi/satamat/merenkurkku/pikku-mansikka-ryovarinkari/1772-trullevi/trullevi , joka on kalasatama aivan Kokkolan kupeessa.

Kiinnostavin matkakohde on ollut tänä kesänä ehdottomasti Grense Jacobselv Norjan ja Venäjän rajalla. Olo oli hiukan myhkä, kun ajeltiin Jacobselvan eli Vuorjánjohkan rantaa pitkin kohti merenrantaa. Joki oli noin 4-5 metriä leveä ja ehkä 40-50 cm syvä. Raja kulkee keskellä tätä jokea. Missään ei näkynyt piikkilankoja ja muita merkkejä tästä sotilaspoliittisesti arasta NATOn ja Venäjän rajasta. Jokisuulla oli suuret tutka-asemat tunturien huipuilla molemmin puolin. Joen varressa oli toki kyltit, joissa kerrottiin kaikki, mikä on kiellettyä. Sitä on esimerkiksi kaikki kontaktin ottamisyritykset toiselle puolelle jokea käsimerkeistä lähtien. Hyönteiset ja linnut lentelivät maasta toiseen ja kalat tuskin tiesivät, millä puolen rajaa uiskentelivat. Jokisuulla oli aivan upeat silokalliot, joilla nautimme eväämme ja yritimme tiirailla vuonon yli  Varangin niemimaalle, joka on yksi "mansikkapaikoistani". Noin viidenkymmenen kilometrin päässä pilkahtikin aina välillä tämä upea Norjan itäisin maa-alue. (Tarkistin kartasta mitaten aivan juuri äsken, että Grense Jacobselvistä on linnun tietä jokseenkin sama matka tarunhohtoiselle Novaja Zemljalle ja Nauvoon.)

Kesä on siis kulunut merellisissä tunnelmissa. Olen paljon miettinyt meren olemusta senkin vuoksi, että Vaasan tämän kesäisen taiteidenyön esityksessämme Sudenmorsiamilla ja Weljillä on aiheena vesi, erityisesti meri. Jos lähtisin tähän kirjoittamaan edes osaa mietteistäni, siihen menisi aivan liikaa aikaa. Kullakin merellä on oma olemuksensa. Barentsin merestä tulee ensimmäiseksi mieleen jylhyys ja olosuhteiden raakuus monessa mielessä, Saaristomerestä lempeys, Merenkurkusta karuus ja maankohoamisen vaikutukset. Artikkelikuva on otettu Nauvon Kirjaisista.

Ja nyt musiikkilinkkeihin: Jenni Vartiaisen Seili kuuluu tietysti tämän kertaiseen musiikkivalikoimaan http://www.youtube.com/watch?v=SL88tyvpvr4&list=PL14B5C659420BD5FC Ann Christine & Katja Lukinin Meren rantaan http://www.youtube.com/watch?v=Odxvl0p-DaY  Olavi Virta Meren kuisketta http://www.youtube.com/watch?v=xGARJBkkMKc Matti Salminen Meren rannalla http://www.youtube.com/watch?v=iHjkb82hw0c ja Reijo Taipaleen Tähdet meren yllä http://www.youtube.com/watch?v=xck8ooTmxmY edustakoot romanttisempaa näkemystä merestä.

Hyvää kesän jatkoa ja toivottavasti hienompia säitä on luvassa loppukesäksi. Niitä minä aina tarkastelen seuraavasta osoitteesta: http://www.multi.fi/~mkaipio/saa/

Runon paikalla on kaksikin tuotosta. Ensin Aila Meriluodon Meri ja Ranta ja sitten oma runoni merestä.

 

Meri ja ranta

Aila Meriluoto

 

Meri keinutti laivaa monta

Kuin lokkeja taivaallaan

Sata haavetta kahleetonta

Liki ikävöivän maan

 

Näky avara korkeus taivaan

Veden hulmasti syvyyteen

Oli lauluja laivasta laivaan

Ja väyliä kaukaiseen

 

Mitä toi meri taas sen veikin

Sumu piiriin sulkien maan

Kunis jälleen alkaa leikin

Kunis jälleen aalloillaan

 

Tuo laivoja tuo näyn uuden

Ja sen vie taas mennessään

Uni haihtuva kaukaisuuden

Lyö rantaan säilyvään

 

 

Naisen sydän niin kuin meri

Mirjam Silvén

 

Meri sulkee syvyyksiinsä

paljon, paljonkin.

Jotain kuulet huokauksissa

rantamainingin.

Sielu naisen samanlainen

niin kuin meri on.

Koskaan et voi sitä tietää,

mitä pinnan alla on.

 

Tule luokse. Anna käsi.

Tahdon olla elämäsi.

Jos en karkaa kauemmaksi,

viivyn aina sylissäsi.

 

Meren pohjaan kätkettynä

kulta aarre on.

Sydän naisen samanlainen

niin kuin meri on.

 

Tule luokse. Anna käsi.

Tahdon olla elämäsi.

Jos en karkaa kauemmaksi,

viivyn aina sylissäsi.

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.