Joulun perinteet

Kirsti Rautamon kuva minusta

Kuva Kirsti Rautamo

Joulu tulla jolkottaapi! Tänään on talvipäivän seisaus. Lanttulaatikot otin juuri uunista ja nyt siellä paistuu puolet porkkanalaatikoista. Talvipäivän seisauksen aikaan "aurinko menee pesäänsä", jossa se viipyy muutaman päivän. Päivät ovat silloin melko tasapitkiä tai lyhyitä. Tätini kertoi eilen puhelimessa, että pohjoisessa on seuraava sanonta: "Tapanina tammanlaukka, uunna vuonna uuninlämmin." Tällä tarkoitetaan sitä, että Tapaninpäivän jälkeen päivä lähtee pitenemään vauhdilla ja Uutena Vuotena se on jo niin pitkä, että on aivan "uuninlämmin".

Loisto -lehdessä 3/21 muutamalta ihmiseltä kysyttiin, mistä kunkin joulu alkaa. Vastasin, että minulla se alkaa jo syysretriitistä Alskatin leirikeskuksesta. Silloin alan kääntyä kohti joulua. Minä olen hidas joulun lähestyjä. Tarvitsen rauhaa ja aikaa yhä enemmän.

Adventtihartaudet majakassa, metsässä ja pubissa

Niin kuin edellisessä kirjoituksessani kerroin, vietin tässä välissä myös pitkän retriittiajan Utössä. Kaksi viikkoa sitten palasin kotiin. Adventtiaikani on ollut monipuolinen. Se pääsi vauhtiin Majakkakirkon tunnelmallisesta adventtihartaudesta, jossa toimimme kanttoreina Eija Kasarin kanssa. Lähestyin tuota hartauttakin hitaasti. Sain ja saimme harjoitella majakassa virsien säestämistä. Kirkon harmonissa jäi yksi kosketin soimaan, ellei sitä nostanut ylös tai lyönyt hyvin hitaasti. Se aiheutti etukäteispaineita, mutta itse hartaudessa kosketin toimi loistavasti. Sekin on yksi joulunajan ihmeistä. (Yksi ei niin jouluinen kokemus Utöstä pitää tässä kohti jakaa. Kettu teki tosi läheistä tuttavuutta kanssani. Se kävi haistelemassa polveani. Näin sen silmäkulmastani. Molemmat säikähdimme, kun liikahdin. Sain siitä kuitenkin oikein kivan kuvan.)

Kotiin palaamista seuranneena päivänä Vaasan kiireet iskivät heti päälle. Tosin nuo puuhat olivat tosi mieluisia. Sain suunnitella ensimmäistä "virallista" tilaisuutta Pyhiinvaeltajankirkossa yhdessä pastori Eva Thölixin kanssa. Se vietettiin 12.12. klo 17.00 alkaen. Vapaaehtoiset olivat laittaneet puitteet hienoiksi. Ulkotulet johdattivat Köklotin tieltä kohti polun alkupäätä. Siitä eteen päin kuljimme kynttilälyhtyjen valossa. Oli tunnelmallista viettää lyhyt hartaus lumisessa ja hiljaisessa metsässä. Kanttorimmekin oli vapaaehtoinen. Kirsti Rautamo johdatti tuttuihin lauluihin ja lauloi hartauden alussa kauniin "Jumalan luoma" -nimisen hengellisen laulun, jonka löysin Utön kappelin harmonin päällä olleesta kirjasta.

Artikkelikuvan on Kirsti ottanut minusta salaa matkalla tuohon tilaisuuteen. Julkaisen sen Kirstin luvalla. Tässä on nyt kaksi poikkeusta: toisen ottama kuva ja se, että itse esiinnyn kuvassa. Kuva kertoo kuitenkin siitä onnen tunteesta, mitä metsä ja pitkäaikaisen haaveeni toteutuminen saivat aikaan.

Luminen metsä oli todellakin kaunis kuutamon ja lyhtyjen valossa. Olo oli todella onnellinen ja rauhallinen, kun palasimme polkua pitkin takaisin autolle. Lähestyvän joulun tunnelmasta, hartaudesta ja glögi-piparitarjoilusta oli nauttimassa noin 30 henkeä. Minä leivoin ristin muotoisia piparkakkuja ja Kirsti toi runsain mitoin glögiä termospulloissa.

Viime lauantaina sain vielä osallistua kauneimpiin joululauluihin Bock's Cornerin pubin puolella. Viimeistään siinä vaiheessa jouluolo asettui minuun.

Menimme lyyrisesti metsään

Viime viikolla kävin Vaasan kulttuuritoimen tilaamana viidessä palvelutalossa. Viriketuokioideni aiheena oli "Mene lyyrisesti metsään". Oikeastaan tuon kiertueen piti olla jo lokakuussa Armas-viikolla, mutta silloisten koronarajoitusten mukaan ei palvelutaloihin päässyt.

Minulla oli metsä mukanani. Saimme haistella katajan, kuusenkerkkien ja tervan tuoksuja. Tunnustelimme kiviä, tupasvilloja, jäkäliä ja naavaa. Kukin sai variksen tai haukan sulalla hellittelyä poskeen tai korvan taakse. Ukkosrumpua soittelin aluksi ja lopuksi. Aina välissä luin joitakin metsärunojani.

Poronnahkainen pukuni ja Pohjois-Ruotsissa valmistetut vanhanaikaiset pieksuni herättivät kiinnostusta. Eräskin vanhus, joka oli tehnyt työuransa ompelijana, tutki pukuani pitkään.

Vanhukset ja minä saimme tuon tuokion viettää turvallisesti, kun ihanat ja avuliaat henkilökunnan jäsenet osallistuivat aktiivisesti. Mieli oli hyvä jokaisen "keikan" jälkeen ainakin minulla. Perjantaina viimeisen palvelutalovierailun jälkeen minulla oli tunne, että nyt alkaa joululoma.

Jouluperinteitä

Minun jouluperinteisiini kuuluu leipoa massoittain taatelikakkuja, joita jaan sitten ystäville joulutervehdyksenä. Taatelikakun tuoksu on yksi minun joulutuoksuistani. Piparkakut ja joulutortut tulee leivottua myös. Pullia en enää leivo, koska ne jäävät muiden runsaiden herkkujen varjoon.

Tänä vuonna yllättäen jouluni alkaa olla valmis. Jää- ja pakastekaapit ovat täynnä. Ainoastaan kinkun paisto odottaa. Joulusiivouksellekin jää vielä aikaa. Se ei ole mieleisimpiä tekemisiäni.

Ystäväni lähetti linkin Kirkko- ja Kaupunki -lehden artikkeliin. Sieltä olen napannut seuraavat jouluun liittyvien perinteiden tiedot. Kiitos niistä "Kerettiläiselle"!

"Jos haluat järjestää kaikille sopivan neutraalin joulujuhlan, vältä ainakin näitä:

Jeesus-lapsi – liian kristillinen

Enkeli – uushenkisyyttä, kristin­uskoa, juutalaisuutta ja islamia

Tontut – skandinaavista luonnonuskontoa

Tonttulakit – sama juttu

Kulkuset – samanistisia suojeluvälineitä

Joulupukki – skandinaavista luonnonuskontoa, katolista pyhimyskulttia

Poro – eläinten alistamista

Piparit – antiikin roomalaisen Saturnalia-juhlan perinne

Lautapelit – antiikin roomalaisen Saturnalia-juhlan perinne

Joulukinkku – ei käy vegaaneille, muslimeille eikä juutalaisille

Piirileikit – vanha uskonnollinen hedelmällisyysriitti

Lahjapaketit – viittaavat Raamatun kertomukseen itämaan tietäjistä

Joulupuuro – roomalainen hedelmällisyyden ja rikkauden symboli

Manteli joulupuurossa – taika­uskoa

Kynttilät – roomalaisen Sol Invictus -rituaalin tarpeistoa

Joulukuusi – kristillinen symboli, kabbalistinen elämänpuu

Viini – kristittyjen ehtoollisjuoma"

Joulupukin kohdalla viitattiin katoliseen pyhimyskulttiin ja skandinaaviseen luonnonuskontoon. Joulun pyhimys on Pyhä Nikolaus. Hän on myös merenkulkijoiden, lasten ja kauppiaiden suojelupyhimys. Legendan mukaan Pyhä Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Esimerkiksi Alankomaissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta.

Meillä Pohjoismaissa joulupukki ei ole Pyhän Nikolauksen pyhimyskulttiin perustuva perinne kuten esimerkiksi Anglosaksisissa maissa, vaan vanhempaa kerrostumaa.

Kolme vuotta sitten olin ystävieni kanssa luontoyhteysohjaajakoulutuksessa Espanjassa Alicanten eteläpuolella Guardamar del Segurassa. Siellä lahjojen jako oli loppiaisena sen muistoksi, että Itämaan tietäjät toivat lahjoja Jeesukselle loppiaisen aikoihin.

Niinpä niin. Jouluperinteet vaihtelevat maasta toiseen. Myös eri perheillä ja suvuilla on erilaiset perinteet, jotka siirtyvät sukupolvesta toiseen. Minulle on ollut haasteellista ydinperheen pienentyessä ja voimien vähentyessä karsia joulupöytään kannettavia ruokalajeja. Lapsuuden perheessäni nautittiin ruotsalaisten perinteiden mukaisia jouluruokia ja ruotsalaisten jouluruokaperinne on aivan omaa luokkaansa. Huh! Onneksi viisas mieheni on opettanut tässäkin armollisuutta.

Joitakin jouluperinteitä on kuitenkin, joista en luovu: jouluevankeliumin lukeminen jouluaaton aterian aluksi, joulurauhanjulistuksen seuraaminen Suomen Turusta nautiskellen samalla leivonnaisia ja kynttilöiden vieminen haudoille.

Kaikkein parasta on yhdessäolo läheisten kanssa. Tämän vuoden odotetuin vieras taitaa olla pieni karvainen lapsenlapsi Toki. Se on vanhaa japanilaista shiba inu -rotua oleva koiranpentu, joka tulee kotiimme ensikäynnilleen. Kovasti on Utön ketun näköinen.

Oikein rauhallista ja oman näköistä joulua kaikille ketuilla tai ilman!

Kirjavinkit

Minulla on tapana lukea yhden kirjailijan tuotannosta kaikki lukematta jääneet kirjat. Tänä vuonna on vuorossa Joel Haahtela. Hänen kirjojaan voi aina suositella.

Musiikkia

Nuppu - Jumalan Luoma Nuppu - Jumalan Luoma - YouTube Huom! Tämä ei ole se Kirstin adventtihartaudessa laulama, vaikka onkin samanniminen. Tämä ei vielä ole joululaulu, mutta saamanne pitää.

Konsta Jylhän joululaulu Konsta Jylhän joululaulu - YouTube Pakko oli laittaa, vaikka on melko murheellinen.

Suvi Teräsniska - Taivas sylissäni Suvi Teräsniska - Taivas sylissäni - YouTube

Johanna Kurkela, Jarkko Ahola, Tony Kakko and JP Leppäluoto - Avaruus Johanna Kurkela, Jarkko Ahola, Tony Kakko and JP Leppäluoto - Avaruus 12/13 - YouTube Tämän toivon hautajaisissani laulettavaksi.

Ellen Kristjánsdóttir - Heyr Himnasmiður - YouTube Tämä ei ole joululaulu, mutta sopii aihepiiriin ja yhteyteen.

Raskasta Joulua - Tulkoon Joulu (Live 2017) Raskasta Joulua - Tulkoon Joulu (Live 2017) - YouTube

JP Leppäluoto - Tonttu Tonttu - YouTube

Petrus Schroderus, Oulun poliisi - En etsi valtaa, loistoa Rauhallista Joulua - Et ole yksin - YouTube

Petrus Schroderus - Kun joulu on Kun joulu on - YouTube

Celtic Trio and Choir - O Holy Night Celtic Trio and Choir deliver Magical version of O Holy Night #oholynight #celtic '#irish - YouTube

Räven raskar över isen Räven raskar över isen - YouTube

Hej mitt vinterland Hej mitt vinterland - YouTube

Joulurunoni 2021

Lyhdyt

Majakan lyhdyn alla soitan Hoosiannaa,

myskylyhdyn valossa vaellan polulla,

kuutamon lyhdyn alla laulan maan kauneudesta.

Loistiko tallissa lyhty?

Auttoiko kukaan sinua,

kun synnytit valon maailmaan?

p.s. Tervetuloa Ikimetsän kierteet -näyttelyymme 7.1.-30.1. Black Wall Galleryyn Kasarmi 13. Korsholmanpuistikko 6, Vaasa. Yhteisnäyttely kuvataiteilija Sirpa Seppelinin ja säveltäjä Petri Judinin kanssa. Avoinna Ke-Pe 12-17, La-Su 12-16

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.