Inspiraatio
Syksy on ollut minulle monipuolinen. Sattuneesta syystä ajankäyttöni on ollut hiukan erilainen kuin tavallisesti. Olen voinut tehdä asioita omaan tahtiini. Ajan käyttöni olisi toisaalta ollut otollinen inspiraation syntymiselle toisaalta taas ei, kun kalenteri on täyttynyt määräyksistä olla tarkalla kellon lyömällä siellä ja täällä hyvin valmistautuneena. Onhan kyseessä koko tulevaisuuteni. Syytä en lähde tässä avaamaan. Kuun vaihteen jälkeen olen pikkuhiljaa ryhtynyt miettimään, mistä tänne kirjoittaisin. Aivot ovat lyöneet tyhjää. Ei ole löytynyt aihetta. Siksi halusin ryhtyä pohdiskelemaan inspiraatiota, jota olen erityisesti juuri päättyneillä Vaasan LittFesteillä paljon miettinyt. Olen pohdiskellut, mistä kirjailijat saavat idean, ajatuksen teoksensa pohjaksi.
Sanakirjan mukaan inspiraation synonyymejä ovat innoitus, vaikute, innostus ja kipinä. Inspiraation sanana miellän sisään hengitykseksi, siihen että henki tulee meihin. Otamme sen sisään. Wikipedian mukaan "Inspiraatio on kristillisen teologian oppi, jonka mukaan Raamatun ovat kirjoittaneet uskovaiset, jotka ovat olleet vaikutettuna Pyhällä Hengellä. Kristillisissä kirkoissa ajatellaan yleensä Raamatun synnyn takana olevan jonkinlainen jumalallinen ohjaus, jota kutsutaan inspiraatioksi." Pyhä Henki on Jumalan sanansaattaja. Inspiraation tilassa olemme ikään kuin hengen vallassa. Henki avaa meille uusia näkyjä. Juhlallisen kuulloista, mutta hyvinkin arkista!
Arkisessa mielessä ja kielessä puhumme inspiraatiosta ikään kuin se olisi sukua motivaatiolle. "Sain viimeinkin inspiraation siivota työpöytäni! Sain inspiraation viedä tavaroita kirpputorille." Asia on pyörinyt kenties kauankin mielessä, mutta motivaatiota tai aikaa ei ole ollut asian toteuttamiseen. Sytykkeet ovat valmiina, mutta kipinää ei ole ollut.
Inspiraatio vaatii aikaa, sisään hengittämistä. Luova inspiroituminen vaatii myös aisteja. En tiedä olenko oikeassa. Minulle inspiraatio syntyy useimmiten kuulemisesta, mutta myös näkemisestä. Valokuvatessa inspiraatio on erittäin nopea. Näen jonkin paikan tai erikoisen kombinaation luonnossa tai jossain muualla. Siinä voi olla jotain humoristista. Joskus taas kohteena on sellainen asia, joka vaatii jatkotyöskentelyä myöskin miettimisessä eli silloin uusi inspiraatio syntyy valmiista kuvasta.
Elämäni aikana on syntynyt monenlaisia "taidevarkauksia". Olen nähnyt jonkin kuvataiteilijan tekemän kuvan ja sitten (ehkä olen ostanutkin sen itselleni) siitä kuvasta olen lähtenyt kirjoittamaan. Sen kirjoituksen perusteella syntyy jotain uutta kenties laulu tai runotaulu. Nämä ovat tällaisia inspiraation ketjuja. Kirjoituksesta syntyy siis seuraava ajatus. Kenties (toinen) kuvataiteilija tekee kirjoituksesta uuden työn. Olen pitänyt kuvataiteilijoiden kanssa yhteisnäyttelyitä, joissa olemme sopineet yhteisen teeman ja ryhtyneen valitsemaan aiemmista töistämme teemaan sopivia runoja tai kuvia. Kenties on syntynyt jotain uuttakin. Toisinaan kuvat ovat syntyneet runoista, toisinaan taas päinvastoin. Tuollainen työskentely on hyvin inspiroivaa ja prosessista voi sinänsä tulla kovasti antoisa. Yksi osa tuota luovaa prosessia on sitten näyttelyn ripustaminen.
Saattaa olla, että inspiraatio/yllyke syntyy kuuntelemisesta vaikkapa silloin, kun kuulen jotain koskettavaa musiikkia konsertissa. Minulla on aina mukana kynä ja paperia tällaisen inspiraation varalta. Siitä voi syntyä runo tai sen raakile. Vuosia sitten yritin koostaa kokonaista runokokoelmaa konserteissa syntyneistä runoista. Ystäväni Leena Kellosalo auttoi minua kokoelmani kanssa. Lähetin sen eteenkin päin, mutta hetki ei ollut otollinen. Nyt näen selvemmin myös kokoelman puutteet. Pitäisiköhän lähteä uudelleen liikkeelle sen kanssa? Paljon musiikkia on virrannut sen jälkeen korviini ja pyhiä innoituksenhetkiä on ajoittain tullut... Suurena haaveena siis elää omakin runokokoelma.
Leenalta muuten ilmestyi juuri runokokoelma Leonardo sai siivet.
Joskus inspiraatio on nopea yllyke muulloinkin kuin valokuvatessa. Esimerkki tästä on se, kun näkee marketissa upeanvärisen langan ja ostaa sitä neuloakseen vaikkapa pipon. Voitte vaan kuvitella, miten paljon minulla on lankakeriä ja kankaita, nappeja ja nauhoja kotini nurkissa. Käsitöitä tehdessäni kuten myös ruokaa valmistaessani noudatan harvoin jotain ohjetta. Annan työn viedä mennessään ja lopputulos on jossain hämärän peitossa. "Kaikkea, mitä kaapista löytyy" on lempireseptini. Tuolloin ruuanvalmistusprosessi on luova ja inspiroiva tapahtuma.
Käsitöissä ja ruuanlaitossa on kuitenkin pohjana materiaalin tuntemus ja ymmärrys kombinaatioista. Samalla tavalla kirjoittamisessa, kuvan tekemisessä ja säveltämisessä ei voi heittäytyä pelkästään inspiraation varaan, vaan taustalla on oltava tietoa. Tahtoa vaativaa on teoksen jatkotyöstäminen. Valmis työ vaatii siis tietoa, tahtoa ja tunnetta. Inspiraatio asettuu tuonne tunteen kenttään.
Inspiroitua voi hyvästä keskustelusta tai luennosta, lehtijutusta tai mistä vaan. On vain kuljettava aistit avoimina. Nuo jumalaiset inspiroitumisen hetket eivät tule käskien. Silloin kun niitä sattuu kohdalle, ne tuntuvat taivaan lahjoilta. Joskus inspiroitumisen hetken muistaa pitkäänkin. Joskus koemme aivan kuin hetkiä, jolloin synapsit napsahtelevat koko ajan ja tuntuu kuin hetkellisesti ymmärtäisimme sellaisia asioiden välisiä yhteyksiä, jotka selittävät koko maailmankaikkeuden mysteerin. Tuo hetki menee nopeasti ohitse, mutta muistokin siitä saa yhä ymmälleen. Kerran tavallisena kantapaikkani iltana tajusin välähdyksenomaisesti bittien ykkösen ja nollan viivaksi ja ympyräksi ja erilaisten symbolien yhteyden tähän kaikkeen. Päässäni vilahtelivat muiden muassa niin ristin kuin ikuisuuden symbolitkin. Ajatukset kehittivät kombinaatioita uskon, tieteen, taiteen ja arkikokemusten yhdistelmistä.
Useimmiten inspiraatio vaatii syntyäkseen muuta kuin sitä nopeaa yllykettä. Se vaatii pysähtymistä. Pysähtymistä kuvan, maiseman ääreen. Pysähtymistä kuuntelemaan esimerkiksi musiikin syvintä olemusta, jollaisena se juuri tällä hetkellä elämässäni avautuu juuri sillä tavalla kuin se avautuu. Sitten minulla se ehkä virtaa paperille tekstinä tai joskus liikkeenä lattian "paperille". Uusille ajatuksille pitää olla tilaa. Pitää olla rauhaa. Luovuus vaatii rauhaa.
Artikkelikuvan otin Orisbergissa noin kuukausi sitten. Aurinko oli nousemassa kylmän yön jälkeen ja tyynen järven pinnalla väreili usva. Maiseman värit, valot ja varjot olivat huikeita. Vastavaloon otetussa kuvassa olen ikään kuin onnistunut vangitsemaan sadun- tai taianomaisen tunteen siitä, mitä on inspiraatio: hyvin ohimenevää. Kuvassa näkyvässä Orisbergin kappelin "kellotornissa" menivät neiti Aino Järnefelt ja herra Jean Sibelius virallisesti kihloihin 125 vuotta sitten. Odotan, milloin kuva itsessään antaa minulle inspiraation. Tai ehkäpä se oli juuri tämä kirjoitus.
Toivon meille kaikille inspiroitumisen hetkiä!
Musiikkilinkit valitsen tänään hyvin satunnaisesti, ilman yhteyttä artikkelini aiheeseen, mutta ajatuksella, että biisin täytyy olla kohtuullisen vanha ja/tai piristää marraskuuta. Julkaisuvuosi on mukana, jos se on helposti ollut löydettävissä. Annan YouTuben viedä omille poluilleen. Nämä ovat sen polun tienviittoja: Sahah Vaughanin tulkinta Stardustista https://www.youtube.com/watch?v=fDePdW8aP60 Soittajan kaipuu, Kauko Käyhkö & Viljo Vesterinen ja Odeon-orkesteri v.1953 https://www.youtube.com/watch?v=jIWpDPUuakk Pikku syntinen, Georg Malmstén ja Dallapé-orkesteri v.1938 https://www.youtube.com/watch?v=sfAxpCIqskU Tumma Yö, Georg Malmsten ja Dallapé-orkesteri v. 1945 https://www.youtube.com/watch?v=y1m9_w4UomY Muuttuvat Laulut, Georg Ots 1969 https://www.youtube.com/watch?v=Tmy6G222LuI Jouko ja Kosti Muisto vaan jää 1968 https://www.youtube.com/watch?v=-cuuS96gLj4 Salomon Unisatu 1975 https://www.youtube.com/watch?v=yZbJWsiATxU Matti ja Teppo Hei hei 1974 https://www.youtube.com/watch?v=OEZ2wQLx7RQ Matti Esko Lämmin, hellä, pehmoinen 1984 https://www.youtube.com/watch?v=OJgKd9mWeNM Satu Pentikäinen Jos se voisi olla totta (1980-luku) https://www.youtube.com/watch?v=uDer3mYAFw8 Rexi Puhtaat purjeet 1977 https://www.youtube.com/watch?v=U-FbK9ytcJ4 Matti Esko Trasselijussin salsa 1977 https://www.youtube.com/watch?v=bpPPEcIjdnM Freeman Osuuskaupan Jane 1976 https://www.youtube.com/watch?v=EsnFcqyll90 Jukka Kuoppamäki Kultaa tai kunniaa 1973 https://www.youtube.com/watch?v=JM9zM4umDEc
Nostalgista, melanolista, hauskaa ja hassuakin tällainen seilaaminen musiikin poluilla. Ennen loppurunoa omistan viimeisen valintani aiemmin syksyllä mainitsemilleni Lauroille. Sen myötä vauvaonnittelut kummallekin. Annalle kiitokset tästä: https://www.youtube.com/watch?v=FsVuq0Y2KUA
Loppuruno syntyi LittFestin runotyöpajassa viime torstaina:
Utö
Pikkuapollo jänönapilassa
minä ihmettelen
että näen jotain uutta
kaikkien näiden retkieni jälkeen
jotain uutta
minullekin
luonnossa elävälle
Yht'äkkiä
jänönapilat
ja apolloperhoset
tanssivat tuhansittain
Puhdas siipi
viistää
taivaankanteen haavan
hunajapisaroita valuttavan
