Ikariantulirummun ensimmäinen blogikirjoitus

Rovaniemellä 29.1.2012

Tervehdys Napapiiriltä!

Julistan täten Ikarian Tulirummun kotisivut avatuiksi. Kirjoittelen tänne satunnaisesti blogia. Se tulee käsittelemään elämän koko kirjoa. Tulen laittamaan linkkejä minua kiinnostaviin lehtijuttuihin ja nettisivuille. Ehkäpä runoakin pukkaa… Myös meneillään olevista erilaisista proggiksista voi lukea täältä. Olisi mukavaa, jos joku täällä ilmiintyvä ajatus saisi sinut kommentoimaan.

Kevät on koittamassa, vaikka pakkanen on suhteellisen kipakka. Se näkyy siitäkin, että päivän pituus lähenee kuutta tuntia. Utsjoellakin se on jo yli neljä tuntia ja nykyisellä kotipaikkakunnallani Vaasassa melkein seitsemän. Keskiviikkona voi jo sanoa, että ensi kuun jälkeen on huhtikuu!

Näistä kotisivuista voisin kertoa vielä sen verran, että sivuilla olevat valokuvat ovat omaa käsialaani, ellei toisin ole mainittu. Kaikki runot ovat omiani. Tähän blogiin tulee aikojen myötä myös kertymään runoja ja kuvia.

Mitä oikein teen juuri nyt Rovaniemellä? Olen täällä luennoimassa Lapin Yliopistolla aiheesta Maahanmuuttajaoppilaan oppimisvaikeudet, tukitoimet ja erilaiset opetusjärjestelyt (2 op). On antoisaa tavata näillä koulutusmatkoilla opettajia ja muita ammattilaisia eri puolilta Suomea. Huomaa, että meillä on paljon yhteisiä haasteita, mutta myös ilon aiheita. Opimme joka päivä sekä oppilailta, että heidän perheiltään paljon uutta tästä maailmasta. Opimme näissä koulutuksissa myös toinen toisiltamme.

Rovaniemelle on aina mukavaa tulla. Täällä asuu kaksi rakasta isosiskoani. Lisäksi täällä on maailman paras tee- ja kahvikauppa Mandragora. Nuoruudessani toimin täällä myös lastentarhanopettajana, joten monia mukavia muistoja kaupunkiin liittyy.

Hei, nautitaan lähestyvästä keväästä ja muistetaan käydä äänestämässä ensi sunnuntain presidentinvaaleissa! Tavataan näillä sivuilla tai livenä maailmalla.

Laitan tähän sivujen avajaisten kunniaksi minulle rakasta Lapin maata käsittelevän lauluni sanat. Tein laulun kovin nuorena:

Minun maani

Minun maani on riekon ja poron maa,
sillä maassa on vain vähän multaa.
Minun maani on köyhien ihmisten maa,
vaikka jo’issa kiiltääkin kultaa.

Minun maassani tunturit jylhiä on.
Niitten rinteillä tuulet vain elää.
Niillä kairoilla melu on tuntematon:
vain tunturikiirunat helää.

Niillä tievoilla useinkin kulkenut
on etelän mies sekä nainen.
Hänkin sydämeensä on sulkenut
tämän lapinkaihon vainen.

Minun maani on tuulen ja myrskyn maa.
Talven pakkaset tuttuja ovat.
Meidän miehemme tuiskuissa kulkea saa,
vaikka taipaleet oisivat kovat.

Mutta maani on myös kauniin kesän maa.
Silloin aurinko laske ei lainkaan.
Kesää tunturikoivukin rakastaa
ja se katsookin riemuiten taigaan.

 

Mirjam Silvén

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.