Ihmisen mieli
On erityisen aurinkoinen ja upea päivä. Istun mökin kuistilla ja nautin kesästä. Niin, nyt voisi jo sanoa, että on kesä. Jääkiekon MM-kisoissa Suomi meni eilen jatkoon puolivälieräottelusta Slovakiaa vastaan. Peli herätti monenlaisia tunteita: riemua, jännitystä, pettymyksiäkin. Illemmalla kävi ilmi, että Euroviisujenkin ”loppumatsissa” on mukana Suomen edustuskappale. Viime viikon alussa sain yllättävän omaa tulevaisuuttani koskevan päätöksen. Se oli minulle todella odottamattomalla tavalla myönteinen. On siis syytä olla hyvällä mielellä.
Talvi on ollut raskas ja käänteen tekevä elämässäni. En ole pystynyt olemaan töissä ja maailma on näyttänyt ajoittain toivottoman kylmältä ja pimeältä muutenkin kuin luonnossa. Kotona oleminen on kuitenkin mahdollistanut minulle aivan erityisellä tavalla luonnon seuraamisen ja musiikista nauttimisen. Hiljaisuuden, kivun ja ahdistuksenkin keskellä on mieli siilannut niitä asioita, jotka ovat elämässä tärkeimpiä. Samalla aika on ollut henkistä valmentautumista löytämiseen, luopumiseen ja elämänmuutokseen.
Ihmisen mieli on valtavan voimakas. Ajatusten ja asenteiden avulla voi muuttaa suhtautumistaan myös vaikeisiin asioihin. Ihminen voi päättää, että ei suostu syyllistettäväksi tai syyllistymään. Voi päättä, että kaikista kivuista ja epäonnistumisista huolimatta olen aivan riittävän hyvä ihminen ja minulle kuuluu kaikki se hyvä, jonka voin saavuttaa elämääni silloin, kun en tee sitä tietoisesti loukaten ihmisveljiäni ja –siskojani tai ympäröivää luontoa.
Voi myös asennoitua toisin. Voi jäädä vellomaan epäonnistumisten kierteeseen. Voi ajatella, että minä itse tällaisena en riitä ja olen jollain tavalla ikään kuin ansainnut kaiken kielteisen.
Epäterve mieli voi myös ajatella, että minulla on oikeus keinoja kaihtamatta ajaa vain omaa parastani. Minun ei tarvitse välittää toisten ihmisten hyvinvoinnista tippaakaan. Tällainen ahne ja itsekäs ajattelu on valitettavasti lisääntymään päin. Siinä mielten sodassa syntyy valitettavasti paljon uhreja niin kodeissa, yhteiskunnassa kuin työpaikoillakin.
Meidän kaikkien tulisi nähdä oma ja toisten erehtyväisyys. Tulisi löytää armollisuus ja anteeksiantavaisuus ensin itseä ja sitten muitakin kohtaan. Uhriksi asettautuminen ei näissä tilanteissa auta. On otettava vastuu omasta toiminnasta, mutta myös nähtävä se, kenellä on kulloisessakin tilanteessa vastuu asioiden tilasta. On opittava luopumaan sellaisista vastuista, jotka eivät kuulu meille. On käytävä rehellistä ja avointa sekä pelotonta keskustelua.
Imperatiivit ovat raskaita, mutta tärkeitä. Olen itse valmis myöntämään, että tämä kaikki vaatii elämänmittaista harjoittelua enkä itse ole vielä oppinut elämään tuon filosofian mukaan.
Mikään edellä kirjoittamani ei ole uutta. Se on jopa kliseistä, mutta minulle se on yhteenveto kaikesta tähän asti saavuttamastani ihmisyyden oppimäärästä.
Palaan vielä hetkeksi armollisuuteen. Ihmisten voimat ja elämänpolut eivät ole yhteismitallisia. Ulkoa päin on vaarallista alkaa arvioida ja arvottaa elämän kolhuja. Toinen ihminen voi murtua jonkun tapahtuman seurauksena siinä, missä toinen ohittaa se ainakin näennäisesti olkaa kohauttaen. Emme voi tietää koskaan edes omalta kohdaltamme varmasti… Siksi meidän tulisi suhtautua itseemme ja toisiimme kuunnellen, tukien ja auttaen. On tutkittava omaa elämänhistoriaa ja opittava siitä.
Luottamus on tärkeää. Jos emme voi luottaa itseemme, emme voi luottaa myöskään toisiimme. Jos luottamus on joutunut koetukselle, on vaikeaa oppia luottamaan. Luottamuksen puute leimaa helposti kaikkea ajatteluamme ja toimintaamme. Joskus luottamus on saanut jo lapsena niin kovia kolhuja, että vaatii suuria ponnisteluja oppia luottavaiseksi myöhemminkin. Siksi kaikkien maailman lasten on oltava aikuisten erityisessä suojeluksessa.
Silti rakkaus on kaikkein tärkeintä. Se tuo mukanaan luottamuksen, armollisuuden ja anteeksiantamuksen ja antaa herkät korvat kuunnella sanoja ja tunteita.
Opiskellaan yhdessä ihmisyyttä ja annetaan myönteiselle mielelle mahdollisuus!
***
Kun istuin tähän koneen ääreen, en tiennyt, miten ”syvälliseksi” meno yltyy. Tarkoitukseni oli kirjoittaa runoudesta. No, ehkäpä siitä kirjoittamisen aika tulee toisella kertaa. En voi kuitenkaan olla mainitsematta aiheeseen liittyvää kirjalöytöäni. Luin aivan ihanan kirjan, joka sai minut kosketettuna puhdistavasti kyynelehtimään. Kirja on Maxene Ferminen Lumi, suomennos Annikki Suni. Alkuperäisteos on kirjoitettu 1999 ja se on ilmestynyt Otavalta 2005. Haluaisin löytää jostain kirjan myös omaan kirjahyllyyni. Kaikki vinkit otetaan mielihyvin vastaan.
Tämän kertaisen blogikirjoitukseni musiikkivalinnat tulevat tässä: Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin Ajatuksen voima http://www.youtube.com/watch?v=9oFoTR17T30 , (artikkelikuvan pariksi) J.S.B:n Air http://www.youtube.com/watch?v=rrVDATvUitA ja Lenni-Kalle Taipale Trion Enkeliunia http://grooveshark.com/#!/search?q=Enkeliunia
Runo-osioon tulee poikkeuksellisesti kolmen runon kokonaisuus:
Trio elegiaque
Osa I: Mennyttä
Frank Martin Trio über irländiche Volkslieder Gigue: Allegro
Ottawajoella lippulinna
kojuja kaakaota luistelijoita
beavertail
kuorrutettu suklaalla ja vaahterasiirapilla
Kuin kello olisi
kiertänyt sata vuotta
taaksepäin
aikaan
ennen Titanicin tuhoa
Istun pienessä pöydässä
aikaerosta pöllähtäneenä
höyryävä kuppi kädessäni
Osa II: Olevaa
Frank Martin Trio über irländiche Volkslieder Gigue: Adagio
Vesipisarat
putoilevat
kalamajan katon reunalta
ovat seikkailleet
päreiden raoissa
Nyt pilviä heijastaen
kohti maata alkaa matka
loputon
kimalteleva
kimpoileva
surumielinen
Hopeisen seinän raossa
hopeinen kalansuomu
on kateellinen niille,
jotka elävät vain hetken
häviten kiven ja sammalen sekaan
pisaroille
Osa III: Tulevaa
Sergei Rahmaninoff Trio elegiaque g
Puron ylle kumartuvat
pajut, raidat hopeaiset.
Pumpulisia kukkiaan pudottelevat tuuleen.
Minä veneessä, pohjalla,
selälläni
lipumassa tumman veden pinnalla.
Katselen kuinka
vihreässä
oksien holvistossa vilahtelee
taivas pilvineen
pumpulinen.
Vihreää, hopeaa, sinistä,
valkoista…
Pumpulia taivaalla,
poskillani ja
tumman veden pinnalla
lumpeiden lehdillä.
***
Jossain minua ja
venettäni jo
odotetaan
joella, merellä
auringonlaskun takana…
p.s. Pakko on lisätä tänne vielä linkki Islannin euroviisuun, kun sen sanoma liittyy tähän artikkeliin: http://www.youtube.com/watch?v=PtunhyMW1hM
