Hyvää Kalevalanpäivää!
Vaasassa on juuri parhaillaan mahdottoman upea auringonlasku. Kalevalanpäivä keikahtaa kohti yötä. Tätä minulle tärkeää päivää olen juhlistanut toipumalla peiton alla flunssasta ja sen rajuista sivuoireista. Olen viime päivinä saanut aikaa lukea ja nukkua. Luin viimeiseksi Hannu Väisäsen Kuperat ja koverat. Siinä oli hämmästyksekseni kehitetty Silvénin taidegalleria. Meitä Silvéneitä on niin vähän, että varmasti olisin kuullut sellaisen olemassaolosta. Lienee siis keksitty paikka. Kalevalanpäivänä olen myös muistellut Pyynikin kesäteatterin Rauta-aikaa, joka oli Kari Heiskasen ohjaama. Se jäi ehdottomasti yhdeksi elämäni tärkeimmistä teatterielämyksistä. Kari Heiskasen haastattelun aiheesta voi katsoa seuraavasta linkistä: http://www.youtube.com/watch?v=22ULmpmrEqA
Kalevalainen kieli ei ole museoitua. Sillä voi edelleen kirjoittaa. Tässä omaa kalevalaista tekstiäni:
Elämänohjeita nykykalevalaksi
Itte ittestäs välitä.
Rakastele sydäntäsi.
Niin voit toisia tukea
antaa aikaasi muillekki.
Oma tiesi aina astu.
Kulje kankaat kaukaisetki.
Millon raitit risteääpi,
ole valmis väistämäänki.
Niin on rauha rakkahilla,
vierailla omat olonsa.
Rauha rajaa itsellesi
toisillekki oma olo.
Mutta millon kansa kaipaa
huolillensa jakajata,
kurjillensa kuulijata,
työhön tämmöseen tokene.
Älä myöskään muijen anna
itteäsi alistella,
sieluasi sivallella.
Se on sulle suosioksi.
Lopuksi laitan tähän musiikkilinkin, jonka kuvitus on yhtä vanha kuin itsekin. Piirpauken
myötä ihanaa maalaiskuun vaihdetta ja huomista karkauspäivää: