Hyvää hoivaajienpäivää!

Tänään 8.5. vietetään äitienpäivää.

Lainattua tekstiä Wikipediasta: "Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran 1918, 7. heinäkuuta, kylläkin vain Alavieskassa. Äitienpäivän toi Suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana toiminut Vilho Reima.  Seuraavana vuonna päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina ja useallakin paikkakunnalla, mutta 1927 äitienpäiväksi vakiintui nykyinen ajankohta. Äitienpäivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi 1947.

Jatkosodassa äitienpäivänä 10. toukokuuta 1942 Suomen asevoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin kunniamerkin.  Tämän päiväkäskyn painettu kopio on edelleen kehystettynä monien Suomen evankelis-luterilaisten kirkkorakennusten seinällä."

Päivä on meille monille hyvin tunteikas. Ei ole itsestään selvää, että meistä kaikista naisista voisi tulla äitejä tai isoäitejä. Toiset ovat joutuneet menettämään äitinsä jo hyvin varhain. Toisilla äitisuhde ei ole niin kovin hyvä. Toiset äidit ovat menettäneet lapsensa. Toisista tulee bonusäitejä ja -isoäitejä jossain vaiheessa elämäänsä. Kaikki eivät edes halua tulla äidiksi. Toiset saavat elää äitinä ja lapsena rauhan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden keskellä. Kaikilla ei mene niin hyvin.

Äitienpäivä -juhla on monikossa. Isänpäivää vietetään syksyllä. Miksiköhän juhlan nimi on yksikössä? En oikein enää nykypäivänä ymmärrä, miksi on kaksi erillistä juhlaa. Tiedän, että äitienpäivää vietettiin ensikertaa Amerikan Yhdysvalloissa, kun Anna Jarvis ryhtyi 1905 miettimään naisten merkitystä ja tajusi, ettei yhteiskunta ottanut riittävästi huomioon äitien merkitystä lasten kasvatuksessa ja teollistuvassa maailmassa.

Entä, jos ryhtyisimme viettämään Hoivaajanpäivää. Ei tarvittaisi erillisiä juhlia, jotka leimaavat kelpo naiset ja -miehet äideiksi ja isiksi. Me kaikki annamme turvaa ja hoivaa. Ei tarvitse olla turvallisuusalan, terveydenhoidon, sosiaalityön tai opetusalan ammattilainen ei edes pappi. Kukin huolehtii yleisestä hyvästä olosta omien mahdollisuuksiensa mukaan.

Ajatus laajenee myös luontoon hoivaajana ja hoivattavana. Olin viikolla luontohengellisyyskoulutuksen lähijaksolla. Siellä mietiskeltiin aihepiiriä. Artikkelikuvassa on yksi hoivaaja.

Näitä mietiskellen pistän tähän muutaman musiikillisen tervehdyksen meille kaikille hoivaajille ja hoivattaville.

Alkukesän pehmeinä öinä - YouTube Mikko Alatalon nuoruuden tuotantoa. Tämä sopii tähän vuodenaikaan.

andrea bocelli - ave maria no morro.wmv - YouTube

Irwin Goodman - Äiti - YouTube

Äideistä parhain - YouTube Jos tämä ei saa herkistymään, niin ei mikään.

Isä - YouTube

Hector - Isän laulu - YouTube

Isä ja lapsi - YouTube

Katri Helena - Lintu ja lapsi - Eurovision France 1977 in Finnish - YouTube

Hoiva: Lisää liksaa hoitsuille-musiikkivideo - YouTube

Concinnity | "This is my song" (Finlandia by Jean Sibelius) - YouTube

Söderskatanin kuusi

Minussa vanhan metsän

voima ja rauha

Tuulessa kaarneen

kantapäillä

aurinkoon tähyän

Allani

kaatuneista puunrungoista

saa rauhassa syntyä

uusi kasvu sammalille

ja pienille kuoriaisille

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.