Häpeästä

Vangittu vai vapaa

Kesä alkaa olla kypsä. Olemme taas Södra Vallgrundissa hoitamassa ystävän taloa, kasveja, koiria ja siilejä. Päivieni kohokohta on uinti Sommarösundissa. Siellä voi kelluessaan katsella punaisia ranta-aittoja ja hyvänä hetkenä nähdä merikotkien liitelyä taivaalla.

Kaupungissa ollessamme käyn uimassa Vaskiluodossa. Eräänä aamuna kirjoitin uintiretkelläni seuraavasti:

Onnea on aamutyynen veden alla sukeltelu.

Uidessa näkee pääskysten varjot

kiitämässä pinnalla.

Ruovikossa leikkivät

auringon heijastukset,

kun uijan liikkeet

saavat veden pinnan

väreilemään.

Metsässä laulaa lehtokerttu,

neidonkorennot rannalla.

Vaasassa on paljonmukavaa ilmaista musiikkitarjontaa. Tiistaisin voi Fondiksen terassilla kuunnella bluesia ja torstaisin jazzia. Vaasan kirkossa on keskiviikkoisin iltamusiikkia. Kaustisellakin tuli käytyä ja kesäämme kuuluu vielä monia retkiä, koska miehelläni on loma vasta elokuussa. Sitä ennen lähdemme ystäväni J:n kanssa Hailuodon teatterifestivaaleille. Luovon saarelle meneminen sai minut miettimään seuraavan tekstin julkaisemista.

Häpeäprojektista

Viime syksynä olin kuopiolaisen monitaiteilija Sari Siltavuoren kanssa Hailuodossa taiteilijaresidenssissä käynnistelemässä taiteellista projektia tekonimellä Häpeä. Projektin hedelmistä nautimme Kuopion Kirjakantti -tapahtumassa lauantaina 18.11. nimellä Suo - rauha - häpeä

Artikkelikuva on kahden kuvan kollaasi, joka kuvannee hyvin ajatusta, kuinka häpeän seitti voi kietoa meitä kutakin, mutta onneksi se on murrettavissa.

Ennen Hailuotoon menoa minun piti perehtyä aiheeseen monipuolisesta. Vaasan ammattikorkeakoululta löytyi sopiva avoimen opiskelun kurssi häpeästä. Seuraavassa on koostetta etätehtävieni vastauksista.

Häpeästä

Häpeä ei ole myötäsyntyistä ts. se ei ole ihmiskunnan geeniperimässä olevaa tunne- ja reagointimateriaa.

Häpeän ja syyllisyyden sekä häpeän ja nolostumisen välinen rajapinta on hyvä huomata. Häpeä on jotain, joka meille syntyy yhteydessä muihin ihmisiin. Heidän reaktionsa tai reagoimattomuutensa saa meissä aikaan häpeän tunteen.

Syyllisyys syntyy, kun tajuamme väärän tekomme seurauksia silloin, kun meillä on terve omatunto tai kulttuurinen ympäristömme on kasvattanut meidät näkemään oikean ja väärän eron. Syyllisyys/ syyllistyminen on pienellä lapsella ulkoa ohjautuvaa, mutta kypsyessämme sisäistämme moraalin ja etiikan säännöstöä. Syntyy ns. sisältä ohjautuva tieto oikeasta ja väärästä tai ainakin toivotusta käyttäytymisestä. Psyko- ja sosiopaatit ovat sitten aivan toinen tarina.

Nolostuminen on hetkellistä, mutta se voi palata takaumana joskus mieleen. Häpeä on kuitenkin pysyvämpi osa meidän mielenmaisemaamme, kun se on kerran päässyt syntymään.

Häpeän synty

Usein häpeä ja jopa häpeäidentiteetti syntyy jo varhaisessa lapsuudessa. Sen syntymistä helpottaa, jos lapsi ei saa varhaisessa vuorovaikutuksessa hyväksyvää katsetta ja rakastettuna olemisen tunnetta. Jos lapsen tarpeisiin ei vastata adekvaatilla/sopivalla tavalla, hänelle syntyy arvottomuuden tunne ja sitä myötä häpeä valtaa mielen. Lapsi ei kykene erittelemään pahaa oloaan.

Häpeä voi toki syntyä myöhemminkin elämän varrella. Koulukiusaaminen on tehokas itsetunnon murentaja. Terve itsetunto suojaa häpeäidentiteetin syntymiseltä ja auttaa häpeän käsittelemisessä.

Vanha kunnon Maslowin teoria tarvehierarkiasta on perustavan laatuinen. Myöhemmissäkin elämänvaiheissa romahdus perustarpeiden toteutumisessa voi altistaa vakavanlaatuisen häpeän syntymiselle.

Omat häpeäni

Lapsuuteni kasvoin suuressa yhteisön arvostamassa perheessä (vanhempieni julkisten ammattien vuoksi), jossa oli tiukka kasvatus. Piti oppia olemaan ihmisten silmien alla ja välttää arvostelluksi joutumista jo perheenkin kunnian vuoksi. Ihmiset puuttuivat helposti ei toivottuun käytökseemme ja raportoivat vanhemmillemme halukkaasti.

Perheen kulissien sisällä saimme kokea hyvin autoritaarista ja jopa väkivaltaista kasvatusta ja ojentamista.

Siksi minullekin syntyi tarve olla ”kympin tyttö”. Olen vaatinut elämäni mittaan itseltäni paljon.

Minun omat häpeäni liittyvät hyvin monenlaisiin asioihin. Olen kokenut hengellistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa myös aikuisiässäni. Kun sairastuin myötätuntouupumukseen ja burn outiin, pääsin KELAn tuella kolmeksi vuodeksi kognitiiviseen psykoterapiaan yli 50-vuotiaana. Terapiasta oli valtavasti apua ja iloakin.

Minun häpeäni kumpuavat näistä väkivallan kokemuksista sekä parista äärimmäisen köyhyyden jaksosta elämässäni.

Minua häpeäidentiteetin syntymiseltä suojanneet tekijät ovat seuraavia:

  • rakastettuna olemisen kokemukset varhaisessa vuorovaikutuksessa
  • itsemyötätunnon oppiminen
  • riittävä älykkyys
  • vahva itsetunto
  • arvostettuna olemisen tunto
  • yhteys luontoon ja muihin ihmisiin
  • utelias mieli
  • itseni toteuttaminen, luovuus
  • kokemukset työelämässä
  • psykoterapia ja sieltä saadut työvälineet

Häpeä vs. syyllisyys

Häpeää ei voi sovittaa, mutta syyllisyyden voi. Häpeä on meissä. Syyllisyys on selvästi osoitettava asia, jonka voit pyrkiä sovittamaan. Häpeä tulee usein syyllisyyden päälle. Olen huono ihminen. Syyllisyydessä tekoni on huono. Syyllisyyden voi pyytää anteeksi, mutta häpeää ei. Syyllisyydestä pääsee irti sitä helpommin, mitä nopeammin tunnustaa ja pyrkii korjaamaan tilanteen.

Syyllisyys on tarpeellinen moraalin kehittymisessä ja sitä myöten sosiaalistumisessa. Kun psyykkisesti terve ihminen kokee syyllisyyttä, hän katuu ja pyrkii hyvittämään tekonsa pyytämällä anteeksi ja korjaamalla ne vahingot, joiden korjaaminen on hänelle mahdollista. Tällä tavoin ihminen osoittaa ymmärtävänsä tekojensa seuraukset toiselle ihmiselle tai yhteisölle. Syyllisyys on siis teko.

Häpeä puolestaan kohdistuu ihmiseen itseensä. Hän kokee, että on jollain tavoin kelpaamaton ja huono. Psykoanalyyttisen teorian pohjalta syyllisyys on superegon reaktio yksilön omiin toimintamalleihin. Häpeän tunteeseen liittyy syvää avuttomuutta ja neuvottomuutta, jota on vaikeaa purkaa yksin.

En voi olla pohtimatta, miten voimakas sukupolvikokemus on häpeä niiden sodanjälkeisten sukupolvien kohdalla, joiden vanhemmille korostettiin kasvatusoppaissa, että huutamalla lapsen keuhkot vahvistuvat yms. En voi olla pohtimatta kuinka tarkoitushakuista tällainen kasvattajien ohjaaminen oli aikana, jolloin maata piti jälleenrakentaa ja patistaa vanhemmat enemmän yhteiskunnan kuin perheen palvelukseen.

Sittemmin näiden kasvattajien lapset ovat syyllistäneet urakalla vanhempiaan ja onnistuneet synnyttämään syyllisyyden tunteita.

Ajattelen, että varhaislapsuuden häpeäidentiteetti on vaikeampi purkaa, kuin myöhemmin syntynyt. Myöhempi häpeäkehitys esimerkiksi koulu- tai työpaikkakiusaamisen seurauksena on helpommin työstettävissä eikä se välttämättä mene niin syvälle itsearvostuksen pohjalle.

Miten häpeäntunnetta voi lieventää tai miten sen kanssa voi toimia

Tärkeintä häpeän käsittelyssä on pyrkiä vapautumaan häpeän aiheuttamista kahleista. Kun tutustuu omaan häpeäänsä ja sen aiheuttajiin, löytää häpeänappulansa, voi oppia hallitsemaan häpeäänsä. Kirjoittaminen, puhuminen ja huumori ovat oivia välineitä häpeän kahleista pääsemiseen. Itse olen niitä harrastanut.

Minulle tärkeä henkilö oli 70–80 –lukujen taitteessa opiskelujeni psykologian lehtori. Hän sanoi minulle: ” Pysy tuollaisena luonnonlapsena ja taiteilijana. Älä anna kenenkään yrittää muuttaa itseäsi. Olet arvokas tuollaisena.”  Tämä Hannu vaikutti minuun paljon. Hän oli oikea ihminen oikeassa paikassa juuri silloin, kun elämäni oli pirstaleina.

Ben Malinen sanoo, että torjuttu ja piilotettu häpeä kalvaa ja on tärkeää antaa tunteelle nimi. Samoin on erilaisten riippuvuuksien kanssa. Paraneminen lähtee tunnistamisesta ja tunnistamisesta. Siitä vasta alkaa paranemisen pitkä ja kivikkoinenkin tie. Torjuntamekanismit antavan meille kuitenkin aika, muuten olisimme liiaksi vereslihalla.

On aivan eri asia tuntea hetkellistä häpeää kuin olla häpeästä päin ohjautuva persoona eli häpeäpersoona. Kiitän Luojaani ja varhaislapsuuden suojaavia vaikutuksia sekä opettajaani Hannua siinä, että en ole kehittynyt häpeäpersoonaksi. Olen saanut vahvan itsetunnon, koska varhaislapsuudessani ja koin riittävästi rakastetuksi tulemista. Myöhemmät traumaattisetkaan elämänvaiheet eivät ole tuota horjuttaneet.

Armosta

Martti Lutherin keskeinen sanoma on, että ihminen pelastuu yksin uskosta ja yksin armosta. Hän selittää että usko on lujaa luottamusta. Monessa kielessä usko ja luottamus on sama sana. Häpeästä selviytyminen vaatii tätä luottamusta. Täytyy luottaa itseensä ja toisiin ihmisiin.

Armo on myös kaksisuuntaista. Jotta voi vapautua häpeästä tai ainakin lievittää sen vaikutuksia, pitää oppia olemaan armollinen sekä itselle, että muille. Armollisuus tarkoittaa anteeksiantamisen opettelua siis armoa. Täytyy tunnustaa olevansa vajavainen, mutta silti kelpaava. Psykoterapiassa on keskeistä käsitellä elämän haasteita ja purkaa kertynyttä lastiaan samalla opetellen uusia tapoja ottaa elämä haltuun. Minusta kuitenkin tähän kaikkeen eniten vaikuttaa nähdyksi tuleminen. Tuo ammattilainen on minua varten ja sanoo, että olen riittävän hyvä.

Linkkejä aiheeseen

Häpeä - Nyyti ry

Häpeä | Ihminen tavattavissa - YouTube

Miten ahdistavasta häpeästä pääsee eroon, tutkija Ben Malinen? | Uutisvideot 2022 | Yle Areena

Häpeä on granaattiomena

Häpeä on kuin granaattiomena. Siinä on paksu kuori ja sisällä lokeroita, joissa on pieniä siemeniä.

Minun häpeäni on granaattiomena. Siinä on sisällä lokeroita joita on olla seksuaalisen väkivallan uhri, olla henkisen väkivallan uhri, olla hengellisen väkivallan uhri, olla fyysisen väkivallan uhri, olla työpaikalla hyljeksitty, porukasta erotettu. Ne aiheuttavat häpeää. Ne ovat granaattiomenan sisällä olevia lokeroita, joissa on pieniä siemeniä.

Kun avaat yhden lokeron, ja rikot siemenen, sieltä valuu ikävää vihreää mönjää tai punaista ikävää mönjää tai paskanruskeaa ikävää mönjää.

Fyysisestä väkivallasta syntyy punainen häpeä, seksuaalisesta väkivallasta pikimusta. Hengellisestä väkivallasta syntyy poltettu oranssi ja henkisestä väkivallasta paskan ruskea.

Hylkääminen maistuu pakkasen jäädyttämältä metallilta, julkinen nöyryyttäminen sammakon hieltä. Kynnysmattona oleminen haisee vanhalta tiskirätiltä. On parempi pitää siemenet kasassa, lokerot kasassa. On parempi piilottaa ne granaattiomenan kuoren sisälle. Vai onko? Siellä ne muhivat.

Alistuminen on ennen pitkää kissan tassuun piilotettu kynsi. Entäs, jos rikon kuoren; rikon lokeron kerrallaan; särjen siemenen kerrallaan; annan visvan tulla ulos.  Mitäs sitten? Tarvitsenko granaattiomenaani? Mitäs jos rikkoisin kaiken? Uskaltaisin katsoa häpeääni silmiin, heittää kaiken pois.

Armo on pehmeää. Minä riitän! En ole enää uhri. Itsearvostus tuoksuu sateenjälkeiseltä kukkaniityltä.

En ole enää uhri. Olen noussut saaren keskellä olevasta suorimmestä. Uskallus on mansikkainen kesäilta metsän reunassa.  Vaellan saaren kalliorannalle, jonne veneet tulevat hakemaan minua yhteyteen muiden ja itseni kanssa.

Latinan kielen lentäviä lauseita Q osa I

  • Q.E.D.
  • Käännös: "M.O.T., ts. mikä oli todistettava."
  • Quadratura circuli.
  • Käännös: "Ympyrän neliöiminen."
  • Quae potus peccas ignoscere tu tibi noli: nam crimen vini nullum est, sed culpa bibentis. (Cato)
  • Käännös: "Älä anna itsellesi anteeksi sitä että juovuksissa teit jotain väärin, sillä vika ei ole viinin, vaan virheen teki juoja."
  • Quaere!
  • Käännös: "Etsi!"
  • Qualis artifex pereo! (Nero, Suetonius)
  • Käännös: "Millaisena taiteilijana tuhoudunkaan!"
  • Qualis avis, talis cantus.
  • Käännös: "Millainen lintu, sellainen laulu."
  • Qualis erus talis et servus. (Petronius)
  • Käännös: "Millainen isäntä sellainen orja."
  • Qualis rector est civitatis, tales inhabitantes in ea. (Vulgata, Siirak, 10:2)
  • Käännös: "Millainen johtaja on valtiolla, sellaisia ovat sen asukkaat."
  • Qualis rex, talis grex.
  • Käännös: "Millainen kuningas, sellainen lauma."
  • Quam bene vivas, refert, non quam diu. (Seneca)
  • Käännös: "Tärkeää on, miten hyvin elät, ei se, miten kauan."
  • Quam non est facilis virtus! Quam vero difficilis eius diuturna simulatio! (Cicero)
  • Käännös: "Kuinka vaikeaa hyveellisyys onkaan, kuinka vaikeaa todella onkaan teeskennellä pitkään hyveellistä!"
  • Quam primum.
  • Käännös: "Mitä pikimmin."
  • Quam proxime.
  • Käännös: "Mahdollisimman lähelle."
  • Quamquam ridentem dicere verum quid vetat? (Horatius)
  • Käännös: "Vaikka kukapa kieltäisi sanomasta nauraen totuutta?"
  • Quandoque bonus dormitat Homerus.
  • Käännös: "Joskus kunnon Homeroskin torkahtaa."
  • Quantum meruit.
  • Käännös: "Niin paljon kuin on ansainnut."
  • Quantum placet.
  • Käännös: "Niin paljon kuin miellyttää."
  • Quantum sufficit.
  • Käännös: "Niin paljon kuin on kylliksi."
  • Quantum vis.
  • Käännös: "Niin paljon kuin haluat."
  • Quare verbis parcem? Gratuita sunt. (Seneca)
  • Käännös: "Miksi säästäisin sanoja? Ne ovat ilmaisia."
  • Quasi dictum.
  • Käännös: "Ikään kuin sanottuna."
  • Quasi mures semper edimus alienum cibum. (Plautus)
  • Käännös: "Niinkuin hiiret me syömme aina toisen ruokaa."
  • Quem di diligunt adulescens moritur. (Plautus)
  • Käännös: "Hän, jota jumalat rakastavat, kuolee nuorena."
  • Quem enim diligit Dominus, corripit. (Raamattu, Sananl. 3:12)
  • Käännös: "Herra kurittaa sitä jota rakastaa."
  • Quem Juppiter vult perdere, dementat prius. (Sofokles)
  • Käännös: "Kenet Jupiter tahtoo tuhota, sen hän ensin tekee hulluksi."

Kirjavinkkejä

Montako näistä olet lukenut? Tässä tulee 50 kirjaa, jotka jokaisen kannattaisi lukea edes kerran elämässään - Vapaalla - Ilta-Sanomat

Bear Heart: Äitini tuuli. Gummerus 2005. (Intiaanitietäjän elämä ja opetukset)

Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa. Bazar 2023. (Postuumisti ilmestynyt 2008 kirjoitettu)

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys. Siltala 2021.

Ben Malinen: Häpeän monet kasvot. Kirjapaja 2003.

Paavo Kettunen: Häpeästä hyväksyntään. Kirjapaja 2014.

Musiikkia

Erika Vikman - Häpeä (Virallinen musiikkivideo) - YouTube

Uriah Heep - Rain (1972) - YouTube

BEHM, Olavi Uusivirta - Viimeinen tanssi (Audiovideo) - YouTube

Lara's Theme from Doctor Zhivago - YouTube

Lumous - YouTube

Mari Samuelsen - Helmersson: Timelapse - YouTube Video!

Sound of Silence - Loveliest Music by Hauser - YouTube

Konsta Jylhä - Peltoniemen Hintrikin surumarssi - YouTube R.I.P. Birgit

Chisu, Kulkuriveljeni Jan - YouTube R.I.P. Dan Sidorov

Cornelis Vreeswijk - Cecilia Lind framförs live hos Carl-Anton i Vita bergen - YouTube

Elämälle kiitos - YouTube R.I.P. Liisa Tavi

Lisa Gerrard & Marcello De Francisci — 'When The Light Of Morning Comes' (Official Video) - YouTube

Libera - Ave Verum by Albinoni (Adagio in G Minor) - YouTube

THE WOLF SONG - Nordic Lullaby - Vargsången - YouTube

Το Λιβάδι που Δακρύζει - Ελένη Καραΐνδρου | The Weeping Meadow - Eleni Karaindrou - YouTube

Tanssia

Joaquin cortes -Gipsy passion ,flamenco, 호아킨 코르테스 - 플라멩코 밴드 - YouTube

Eleni Karaindrou - By The Sea ( 1998 ) - YouTube

Ella Liu - 4th Place - Classical - La Esmeralda - WBC 2022 - YouTube

Luontohäpeä /mielenmuutos

Voi minnuu kamalata.

Voi minnuu ku häpiän.

Kalman toin kaikille muille

sotkemalla, saastamalla,

muovit meriin kaatamalla,

repimällä, raastamalla,

kamalasti kuluttamalla.

Viimanvirpi, tuulen tytti,

tulenneito, kipinän gimma,

maan maamo, mullan muija,

veden viehko, sumun sussu

Armoa anelen teiltä

opikseni ottaakseni,

mieleniki muuttaakseni

hoivaajaksi, hoitajaksi,

luomakunnan loitsijaksi,

vahvaksi vaalitsijaksi,

ystäväksi ympäristön,

parahaksi pienimpien,

elonkehän emoseksi.

Viimanvirpi, tuulen tytti,

tulenneito, kipinän gimma,

maan maamo, mullan muija,

veden viehko, sumun sussu

mie tahon uuen mielen

kuunnella kasveja,

paimentaa pilviä,

ihailla ilmaa,

siunata sateen,

paijata puita,

helliä heinää,

lempiä lintua,

armahtaa aapaa,

rakastaa rakkaa.

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.