Festareilla ja muissa kesän riemuissa
Kesästä
Elokuu on vasta alkanut, mutta silti tuntuu, että kesä on kallistumassa loppua kohden. Tämä tietysti johtuu ammatistani. Kun koulu alkaa, on aika palata arkeen. Kulunut kesä on ollut monin tavoin hieno. Aurinko on hellinyt lähes tauotta melkein pääsiäisestä asti. Kuivuutta on kuitenkin riittänyt liian kanssa. Sääliksi käy maanviljelijöitä, joilla oli katovuosi viimeksi sateiden ja kylmän sään vuoksi ja nyt toinen katovuosi perään liiallisen kuivuuden vuoksi. Helteet ovat rasittaneet karjaa ja ihmisiä, joilla on pitkäaikaissairauksia.
Minä olen polskinut ahkerasti meressä. Se on minulle suuri nautinto ja myös tehokas viilennyskikka. Löysin myös upean uuden uimapaikan Pallasjärven punaisilta hiekoilta. Ihmettelen, että emme käyneet siellä lapsina ja nuorina. Ehkä sinne pääseminen oli vaikeaa kulkuyhteyksien vuoksi. Pallasjärvellä on upeaa; olo hellepäivänä kuin Yyterissä. Järven takana näkyvät Pallaksen kerot tuntuvat epätodellisilta. Kokemusta vei aivan uudelle tasolle se, että räkkää ei juurikaan ollut joitain mäkäräisiä lukuun ottamatta.
Tämän kesän teemaruno
Koko kesän mielessäni on pyörinyt Edith Södergranin runo, jonka liitän tähän.
Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipaus...
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas pääsi.
Runoilija kuoli jo 31 vuotiaana. Uuno Kailaan suomennos julkaistiin kuusi vuotta Södergranin kuoleman jälkeen vuonna 1929. Jostain syystä tämä nuoruutta täynnä oleva sanataideteos on puhutellut minua paljon läpi elämäni.
Kaustisella
Kesääni on mahtunut Kråklundin puutarhanhoidon ja Lapinreissun lisäksi myös parit festarit ja taideproggiksia.
Kaustisen kansanmusiikkijuhlat olivat minulle jo 36. tai 37. kerta. Tällä kertaa esiinnyimme RunoSointu -ryhmän kanssa (Kirsti Rautamo, Tarja Huntus ja minä) tiistaina ja keskiviikkona. Muuten siellä tapasi taas paljon uusia ja vanhoja tuttuja. Vaikka olin yksin liikenteessä, en tuntenut hetkeäkään itseäni yksinäiseksi. Kaustisen ohjelmatarjonta on monipuolista. Aina siellä kohtaa luovia ihmisiä ja tapoja katsoa maailmaa.
Esityksemme Sydämeni Joiku voitti luontokisan. Palkitsemisperusteet olivat seuraavat:
- Kokonaisvaltainen esitys, jossa oli musiikkia, runoa ja teatteria. (Oli siellä kyllä myös Tarjan upea äänimaisema.)
- Ammattimainen toteutus.
- Vahvasti luonto-teemainen, tuli esille mm. eri tunteiden, elämäntilanteiden ja tarinoiden kautta. Myös luontoaiheista rekvisiittaa.
- Yleisön huomioiminen ja mukaan ottaminen.
- Maadoittuneella esityksellä oli kyky tarjota luontokokemus, vaikka fyysisesti oltiinkin luonnosta irrallaan.
Oli hieno tunne, kun jo Vaasaan palattuamme meille soitettiin palkinnosta. Lähdimme erikseen Kirstin kanssa sitä vastaanottamaan. Tarja ei Tukholmasta ehtinyt mukaan. Onneksi yleisössä oli yksi tuttu ihminen, jolle sain tyrkättäyä kamerani palkintoseremonian ajaksi. Saimme siis kuvia Cafe Mondon lavalta.
Hailuovosa
Yllättäen pääsin viime viikonloppuna tutustumaan minulle uuteen festivaaliin. Ystäväni L. pyysi minua mukaan Hailuotoon teatterifestareille. http://www.hailuototeatterifestivaali.com/ Oli kerta kaikkiaan hieno kokemus. Yövyimme Marjaniemessä majakan ja avomeren välissä pienessä ranta-aitassa. Saimme nautiskella sekä luonnon näytelmiä kuun pimennyksineen, särkkineen ja ulappoineen että erimittaisia teatterikappaleita. Katsoimme yhteensä viisi esitystä, joista neljä taivasalla. Kolmessa näistä esiintyi myös Juha Hurme, jonka festarit nuo oikeastaan ovat. Perjantai-iltana Pöllänniemessä elin hyvin Sudenmorsiamien ja Weljien esityksen tunnelmissa, mutta valoisaan aikaan. Ilokseni huomasin, että meidän esityksemme ei tarvitse hävetä vertailussa.
Erityisen lämpimästi minulle jäi mielen pohjalle pienoisnäytelmä nimeltä Pelkkää siikaa. Se oli kahden nuoren näyttelijän Nina Juustilan ja Elina Haanpään mestarityö. Toinen hieno kokemus oli Juha Hurmeen ohjaama Volter Kilven tekstiin perustuva Pukkila, jossa virtuoosimaisen fyysisen näyttelijätyön teki Tomi Alatalo nimiroolissa.
Teatterifestareilla oli aistittavissa oikein hyvä henki, jossa pienellä porukalla ja talkoilla saadaan aikaan upea tapahtuma. Esityspaikkoja oli pitkin saarta. Yleisö ja teatterin tekijät olivat lämpimässä ja läheisessä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tunnelma oli rauhallinen. Kuumissa Hailuodon päivissä oli tunnelma, kuin olisin päässyt pikaiselle etelänlomalle. Marjaniemessä vesi oli virkistävän kylmää: alle 15 astetta.
Paluumatkalla kävimme uimassa myös Vattajan hiekkarannalla, joka on Pohjoismaiden pisin yhtenäinen hiekkaranta, yli 11 km.
Hailuodon reissu pelasti minut etukäteen kauhistuttaneelta hulinalta kotimme välittömässä läheisyydessä. Täällä nimittäin järjestettiin musiikkifestarit sisäsatamassa. Ääntä oli riittänyt yli oman tarpeen aamuyölle asti. Helteessä edes ikkunoita ei voi sulkea öisin.
Pidän kyllä monenlaisesta musiikista, mutta omilla ehdoilla ja mahdollisuudella paeta desibelejä.
Vielä meneillään
Tulevalla viikolla Vaasassa vietetään Sinneviikkoa ja torstaina Taiteiden yö -tapahtumaa. Sudenmorsiamilla ja Weljillä on vielä tiivistä harjoittelua torstai-illan esitystä varten. Esiinnymme Gustavsborgin rannassa klo 23.30 alkaen. Elementit III Ilma on ryhmämme 25-vuotisjuhlateos. Kulkue torilta rantaan lähtee klo 23.00. Rantaan voi tulla omia polkujaan, kuten ennenkin. Tulepa juhlimaan kanssamme.
Heinäkuussa ryhmästämme kertova näyttely oli Vaasan pääkirjastolla. Osa siitä tulee syyskuuksi esille Vaasa-opiston kahvioon.
Huutoniemen kirkon piha-alueelle valmistamani Pieni virsipyhiinvaellus on esillä 16.8. asti. Siellä voipi käydä kierroksella mihin vuorokauden aikaan vaan.
Musiikkia
Tällainen on kesäni ollut. Toki siihen on mahtunut luontoretkiä ja valokuvaamista sekä kirjallisuutta ja musisointiakin. Niitä on helppoa jatkaa syksyllä, jolloin uudet kujeet ja kokemukset odottavat. Nyt kuitenkin laitan kuunneltavaksi muutaman musiikkikappaleen tavanmukaisesti.
Anneli Sari - Muistojeni ruusut https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE Olisin halunnut laittaa Hilja Grönforsin äärettömän hitaan version hänen juuri ilmestyneeltä levyltään, mutta eipä tuubista löytynyt. Siinä versiossa on uskomaton viulusoolo.
Vesku Loiri laulaa Pyhät tekstit levyllään Sielun pohjalla https://www.youtube.com/watch?v=JrNVyPztFpQ&list=PLpKlgWmUFPg8VgDLbOJLQxdVQashT3KHh&index=8 Tämän tekstin pohja löytyy hindulaisuudesta.
Suru teki lähtöään Pauli Hanhiniemi https://www.youtube.com/watch?v=J_JDmoePHiw
Kun aika on -Seija Simola https://www.youtube.com/watch?v=eTElyWaFJ4E
Tamara Lund - Jäljet Hiekassa - La playa https://www.youtube.com/watch?v=HITAlF8P180
Petri Laaksonen - Meren laulua kuuntelen https://www.youtube.com/watch?v=ipMS-y_9ZRg
Taiteen tekemiselle omistan seuraavan kappaleen yhäkin. Anneli Saaristo ja Marja-Leena Mikkolan runo Tyttö ja tanssiva karhu https://www.youtube.com/watch?v=B0YuD1wSEs4
Ja lopuksi olen valinnut rakkaalle Pekalleni biisin, jonka tyttäreni lauloi lähes päivälleen kymmenen vuotta sitten meidän häissämme:
Kristiina Halkola Ei Puolikasta https://www.youtube.com/watch?v=C1k30bmLwOA
Runolle ruvetaan
Tämä runoni oli Sudenmorsiamien ja Weljien ensimmäisessä esityksessä Kiihkoa Kuutamossa vuonna 1993.
Edesmennyt Anna-Maija lausui sen. Hän oli silloin muistaakseni 17-vuotias.
Ruumis ei sittenkään
voi sitoa sielua
Se voi laukata villihevosena laajoilla aroilla
tai ahtautua
muurahaisen
koloihin
se voi lentää tähtiin
tai matkustaa menneille päivännousuille
On vain uskallettava avata siivet
ja irrottaa jalat maasta
Lennäthän hetken kanssani!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
