Sitku – mutku -nytku -sillonku
Olen aivan pähkinöinä siitä, että syyskausi on alkanut ja on aika sukeltaa kirjojen maailmaan. Syksy tuo mukanaan myös monia muita iloja kuten joka vuotisen matkamme Saamenmaalle. Sinne lähdemme pian.
Kirjat ovat antaneet jo paljon iloa ja ajatuksia. Olen ahminut niitä sellaiseen tahtiin, että en oikein jaksa edes muistaa, mistä keksin tämänkertaisen kirjoitukseni aiheen. Ehkäpä se oli Anneli Kannolta...
Hän kirjoittaa oivaltavasti kliseisestä aiheesta: hetkeen tarttumisesta jokseenkin näin: (Ainakin ajatus on tämä.)
Nuorena ihminen elää sitku-elämää. Hän kuvittelee, että ensin pitää hankkia koulutus, koti, työpaikka, parisuhde jne., jotta oikea elämä voi alkaa. Voi hankkia kenties lapsiakin.
Kun lapset ovat pieniä, tai eletään muuten vaan ruuhkaisia vuosia, vaikkapa uraputkessa, eletään mutku-elämää. Tekisin sitä tai tätä, mutta kun ei ole aikaa, rahaa.
Vanhana eletään sillonku-elämää. Silloin, kun olin nuori ja kaunis, jaksoin tehdä asioita. Silloin olisi ollut montakin ottajaa. Silloin sain työstä palkkaa, nyt kituutan eläkkeen turvin...
Milloin on aika elää nytku-elämää?
Sitkutteluun lisäisin se, että se seuraa helposti meitä myös myöhemminkin: sitku saan asuntolainan maksettua, sitku olen eläkkeellä, sitku loma koittaa, sitku saan töitä. Niinpä niin, sitkutella voi koko elämänsä.
Samoin voi mutkutella ja asettaa itsellensä erilaisia seiniä mielekkään elämän eteen. Tietysti taloudelliset, terveydelliset ja muut haasteet ovat todellisia esteitä. Kuitenkin voi opetella etsimään arjestaan monia mahdollisuuksia elämästä nauttimiseen noiden reunaehtojen puitteissa.
Iän myötä on vaara ajautua negatiiviseen ajatteluun. Olisinpa tai enpä olisi tehnyt sitä tai tuota.
Etsimme kaikki onnea ja tasapainoa. Etsimme iloa, rakkautta ja armollisuutta.
Itse olen tehnyt elämässäni asioita, jotka olisivat saaneet jäädä tekemättä. Jokainen meistä on silmäkkäin tämän totuuden kanssa. Noihin mietteisiin on kuitenkin hedelmätöntä jäädä vellomaan. Ei elämä ole Herra paratkoon ollut helppoa ja on monta päivää ja ajanjaksoa, jotka vaihtaisin kernaasti pois.
Minun täytyy nöyrästi myöntää, että olen onnellinen. Olen elänyt pääosin nytku-elämää. Olen tarttunut tilaisuuksiin silloinkin, kun intoa on ollut enemmän kuin taitoa. Olen saanut toteuttaa luovaa puolta itsessäni, enkä ole kokenut yksinäisyyttä silloinkaan, kun olen ollut masentunut ja uupunut. Olen saanut rauhaa luonnosta ja henkilökohtaisesta vakaumuksestani. Olen saanut elämän rakennuspuita monenlaisista kulttuurisista iloista ja hyvistä keskusteluista.
Olen vahvasti tietoinen, että nämä ovat keskiluokkaisen länsimaisen koulutetun ihmisen eli hyväosaisen ajatuksia, mutta elämästä tekee mielekkään myös se, että pyrkii olemaan tukena niille, jotka eivät ole yhtä hyvässä asemassa.
On myös opeteltava pyytämään ja ottamaan vastaan apua silloin, kun on sen tarve. On myös tärkeää tietää, milloin ystävien keittiöpsykologia tai sairaanhoitovinkit eivät riitä. Silloin on käännyttävä asiantuntijoiden puoleen. Voin omalta osaltani kertoa tässä julkisesti, että en olisi selvinnyt monista elämän haasteista ilman monenlaisia auttajia: ystäviä, lääkäreitä, hoitajia, psykologeja, pippejä ja pappeja. Siis rohkeasti apua hakemaan. Ei siinä ole mitään hävettävää.
Tärkein nytku-elämän mahdollistaja on elämänuteliaisuus ja elämännälkä. Sitä toivon kaikille!
Nytkutellaan!
Kirjavinkit
Veera Ikonen: Rakkaudella meistä. WSOY 2026
Kristiina Wallin: Laituri. S&S 2026
Anna Jarovaja: Rajantakaiset - Matkapäiväkirja nyky-Venäjältä. Umpihanki 2026
Tommi Kinnunen: Pitkä aukea. 2026
Anneli Kanto: Elämänlangalla - Kolmen sodan päiväkirja. Gummerus 2026
Annie Ernaux: Tytön tarina. Gummerus 2026
Sanni Isometsä: Katoamiskertomus. S&S 2026
Sitaatteja Kristiina Wallinin kirjasta Laituri
Pitkästä aikaa tutustuin minulle uuteen kirjailijaan, jonka virke on kaunis. Siis todellista kaunokirjallisuutta.
- Kuin piirtäisi hiilellä ajan pulssin, painaisi kämmenen vasten taivasta läpi sinne, missä meri uppoaa mereen.
- Uiminen on rituaali, on meren sisäseinästä heijastuva humina, kumea vesiholvi ja aaltoja vasten painautuvat aallot.
- Unohdustakin me olemme. Ehkä se, mitä en muista, määrittää minua eniten. Piiloon painetut impulssit ja näkemättömät unet.
- ...musiikki, matematiikka ja runous avaavat ulottuvuuksia, jotka laajenevat täsmällisen muotonsa ylitse kohti ääretöntä. Siksi niissä on kaikissa vahva lohdun aspekti.
- Onko muistettu kuvitelma vähemmän vai enemmän totta kuin kuviteltu muisto?
- Maatuminen on prosessi, jossa eloperäinen aines muuttuu vähitellen musiikiksi. Jos painaa korvansa metsänpohjaa vasten, voi kuulla toisiinsa ketjuuntuvat nuotit.
Musiikkia
MEREN LAULUA KUUNTELEN | STUDIO LIVE 2026 Jouko Enkelnotko
Syyskuu Hector
Oliko meressä vettä Wilma Jää
The Most Beautiful Rachmaninoff-Inspired Adagios | Quiet Cello & Felt Piano for the Soul Kaunista pitkiin mietelmiin
Klezmer Pioneers [1905~1952] - Bessarabier Chosid'l (The Hassid From Bessarabia)
Russian Romance "Those Were the Days" — 5 Songs of Solace (432Hz, 4K) - YouTube Venäläistä musiikkia voi silti kuunnella...
Maailman laidalle - Vanhemman laulu ❤️ Aurielle
Ida Elina - Saman taivaan alla (Original song)
Leonard Cohen - Who By Fire (Official Live in London 2008)
The Killers - Land Of The Free
Katie Melua - I Will Be There - Full Concert Version (Official Video)
Dele Yaman André Manoukian Audrey Kessedjian
Saman Taivaan Alla Pave Maijanen
Istahda, pääskynen. Älä vielä lennä pois. | Surullisin syyslaulu slovenialainen kansanlaulu ammattilaisten esittämänä. Laulajat: NIKA GORIČ (sopraano), MOJCA BITENC KRIŽAJ (sopraano) ja NUŠKA DRAŠČEK (mezzosopraano)
Lacrimosa. The Haunting Beauty of Mozart's Final Masterpiece
Kuunnellaan Vaan Taivasta - YouTube Hector
Muuta katseltavaa ja kuunneltavaa
Matka isän luo | Yle Areena Poistuu 11.10.
Veden valtakunta | Yle Areena Saariot
Pirjon rumempi Suomi | Yle Areena
Tulossa
Adventtiretriitti 4.-6.12. - Vaasan suomalainen seurakunta
Pidämme tämän yhdessä Eva Thölixin kanssa. Useimmiten paikat tulevat välittömästi täyteen. Mikäli haluat mukaan, ole siis valmiina 5.10. heti klo 9.00 ilmoittautumassa, kun linkki avautuu.
Runo
Tässä on keväinen runokuva Sommarön linnakkeen rantanuotiolta, mutta sopii se syksyynkin.
Pakkaan koriin
nokipannun,
poronnahkaiset
sokeri- ja kahvipussit,
vesipullon ja kuksat.
Nuotion ääressä katson merelle.
Rannan puissa jo enemmän lehtiä.
Näkymäni kapeutuu,
mutta kuulen,
että takana on
lokkien ja tiirojen kotikari,
jossa minkki vierailee.
Silti rauha niin syvä.
