Kesän kypsyys

Kesän kypsyys

Äkkiä vilahtivat viikot Vallgrundin Söderbyssä. Nautin kovasti myös siilien seurasta. Kirsi Kunnaan suurena ihailijana en voinut olla miettimättä hänen runoaan Tunteellinen siili. Kuvan kaveri edustaa juuri sitä.

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!

Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Tämä keskikesä on ollut minulle erityisesti runojen aikaa. Minulla oli onni esiintyä runon ja suven päivänä 6.7. Alpon savannilla Kauhajoella Kirsti Rautamon ja Jari Ojalaisen kanssa. Onnellista oli, että sain sillä reissulla kokea Hannu-Pekka Björkmanin ja Jukka Perkon monipuolisen esityksen kaikenlaista runoutta.

Konneveden naistenviikolla Eija Ahvo esitti juuri edesmenneen Eeva Kilven R.I.P. runoja Maija Ruuskasen säestämänä. Samoihin päiviin mahtui myös Tommi Korpelan ja Pami Aallon Johanneksen matkassa -esitys.

Eeva Kilven runojen lisäksi näissä esityksissä toistui myös Lauri Viidan tuotanto. Lauri Viita oli minulle erityisen rakas nuoruudessani. Pidin hänestä jopa esitelmän kouluaikanani.

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia

Eeva Kilpi

***

Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.

Lauri Viita

Keskikesän viikkoihin on mahtunut uintia, ystäviä (erityisesti seitsemän sisaren sauna) ja Merenkurkun maailmanperinnön 20 v -juhlintaa.

Konnevedellä hieno ja suorastaan runollinen hetki oli, kun Marianne Maans lauloi Alfonsina y el mar järviristeilijällä auringon laskiessa.

Vielä on kesää ja monta reissua jäljellä. Säällä ei ole suurta merkitystä siihen, miten kesän vietän. Sehän on vaan vaatetuskysymys.

Toivottavasti sinullakin on ollut antoisaa kesäaikana ja toivottavasti antoisat hetket ja retket jatkuvat!

Kirjavinkit

Frode Grytten: Päivä, jona Nils Vik kuoli. WSOY 2025

Vera Vala: Persikankukkien aikaan. WSOY 2026

Enni Mustonen: Pappilan piika. Otava 2026

Katarina Wennstam: Kuolleet naiset eivät anna anteeksi. 2026

Marjut Aikio: Nils-Aslak Valkeapää, Ailu, Áillohaš. Osa 1. Kodasta maailmalle. Väyläkirjat, 2025.

Melissa da Costa: Vuorten valo. Tammi 2026

Mietelmät

Emmehän me ole edes olemassa / me olemme maanalaisia / me olemme näkymättömiä, meidän lävitsemme voi kävellä --- emmehän me oikeastaan ole olemassakaan / ja sellaiset / jotka eivät ole olemassa / eivät voi vaatia mitään / mitään / eivät mitään. Ailu Valkeapää

Oli myöhäissyksy ja olin saarella, halusin yrittää kirjoittaa rakkauslaulun ihmisille, jotka eivät enää ole nuoria, mutta käy se tietenkin minkä ikäisille tahansa. Oikeastaan kirjoitin ystävälleni, jonka kanssa välimme olivat hieman viilentyneet, mutta sitä en ollut koskaan aikaisemmin myöntänyt. Laulun teema on yrittää tavoittaa jälleen ystävyys, luottamus, hellyys ja rakkaus ennen kuin on liian myöhäistä. Tove Jansson Syyslaulun synnystä

– – edes täytettyäni 80 vuotta en ole saanut selville, mikä on elämän tarkoitus. Ihme ja kumma. Joskus ajattelen, että se on työ, joskus rakkaus tai päinvastoin. Miten tahansa. Olla elossa ja vapaa valitsemaan (ja valitsemaan väärinkin) on minusta aivan tarpeeksi, jotta voisi olla iloinen.  Tove Jansson

Jotkut kasvot kertovat kaiken, puhuvat suoraan, ilmoittavat milloin nousevat ylös ja milloin menevät vuoteeseen, ne kertovat unelmansa, paljastavat kaiken mistä unelmoivat niin silmät kiinni kuin silmät auki. Anna meille tänä päivänä meidän Jokapäiväiset kasvomme. Frode Grytten em. teos

Mikä ei tapa se ensin ahdistaa ja sitten ehkä vahvistaa.

Insinööri-filosofi Timo Kaarle siteerasi Konnevedellä jota kuta, jonka nimi ei jäänyt mieleen

Musiikkia

Maria Callas - Porgi Amor - Le Nozze di Figaro

Leonarda Daine sings "Ave Maria" (Verdi) - YouTube

Puccini - Madama Butterfly, "Vogliatemi bene" (Roberto Alagna, Angela Gheorghiù) | from COASE(12/14) - YouTube

Verdi - Triumphal March from Aida (with Luciano Pavarotti) | Teatro alla Scala Milano, 1986

Nabucco: Va pensiero (Riccardo Muti)

'The Phantom of The Opera' Sarah Brightman & Antonio Banderas

'Memory' Elaine Paige | Cats The Musical

Dmitri Shostakovich - The Second Waltz - YouTube

Oliko meressä vettä - YouTube Vilma Jää

Kaksi tosi vanhaa runoani

Lymyilen syvänteissäni.

Kivet ovat

niljaisen liejun peitossa.

Aurinko on piilossa minussa.

Sisälläni helmi hehkuu, polttaa.

Kun aukaisen suuni,

se lämmittää muita veden eläjiä.

***

Heinäkuussa

kun rypsi on varastanut auringon

yö lepää raskaana viljapeltojen yllä

Sydämeni

kiimainen tamma

laukkaa niityllä

etsii aidasta aukkoa

matalinta kohtaa

kirmata markkinatoreille

piehtaroimaan villissä masurkan tahdissa

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.