Viikko kotisivujen onnellisena omistajana

Maanantaina ja tiistaina olin kouluttamassa opettajia Lapin yliopistolla. Noista koulutuksista saa kouluttajakin paljon. Kollegiaalisuuden tunne on vahva ja keskustelut ovat antoisia.

Viikko on mennyt muutenkin oikein vauhdikkaasti. Presidentin vaalit ovat nekin tuoneen mielenkiintoa medioiden seuraamiseen ja arjen kohtaamisiin.

Pohjalaisen kulttuuritoimituksen vakituisilla avustajilla oli torstaina tapaaminen toimituksessa. Saimme nähdä, miten lehden kulttuurisivu toimitetaan. Ajatuksia herättäneen tapaamisen jälkeen menin kuuntelemaan jazzia.

Runorintamalla olen pohdiskellut veden olemusta.

Pakkanen on pureskellut ulkosalla. Huomasin taas, miten paljon kovemmalta puraisut tuntuvat Vaasan viimassa kuin Rovaniemen ilmanalassa. Tiistaiaamuna Rovaniemellä oli -29 astetta ja se tuntui satubaletilta verrattuna Vaasan -24 asteeseen ja viimaan. Luonnosta voi nauttia myös talven pakkasista kunhan pukeutuminen on sopivaa. Kauniit auringonnousut ja laskut sekä huurteiset puut ja siniset hetket ovat sanoinkuvaamattoman ihania.

Tulevana lauantaina lennän Kanadan Ottawaan tutustumaan maahanmuuttajaopetukseen siellä. Odotan sitä kovasti.

Nautitaan talven kauneudesta vaikka kuuntelemalla seuraavaa biisiä ja katselemalla yllä olevaa kuvaa:

http://www.youtube.com/watch?v=uP_Iee-D4U4

Se onnistuu parhaiten yhtä aikaa kopioimalla tuon linkin toiselle sivulle.

Mirjam

 

 

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.