Valintoja

By admin
|
2.7.2016
|
Yleinen

Tervehdys kesästä!

Mennyt kuukausi vilahti käsittämätöntä vauhtia. Tuntuu, että se oli vain viikon mittainen. Ehkä tuohon vilahtamiseen vaikutti osaltani se, että oli niin monta matkaa, joku esiintyminen ja useiden eri esiintymisten harjoituksia. Tulossa on pian pari keikkaa Kaustisella Laundry Boys and Sisters -bändin kanssa. Itse soittelen polkuharmonia j pyykkilautaa. Taiteiden yöhön valmistuu Elementit II Tuli Sudenmorsiamien ja Weljien kanssa. http://ikariantulirumpu.fi/sudenmorsiamet-ja-weljet-elementit-ii-tuli/ Syyskuun 4. esitämme RunoSointu -ryhmän kanssa musiikkia ja meriaiheisia runoja Mikkelin saarten luontoasemalla. http://www.merenkurkku.fi/koe-merenkurkku/kayntikohteet/ulkosaaristo-maailmaperintoalueella/mikkelinsaaret/

Elämä on täynnä valintoja. Miten käytän aikani? Kenen kanssa sen teen? Mitä minun pitää jättää pois, että ehtisin tekemään kaiken suunnittelemani? Tottelenko, kun käsketään? Asetanko omat vai toisten tarpeet etusijalle?

Valitseminen on monesti vaikeaa. Joskus se tuntuu mahdottomalta, kun sotkeutuu spekuloimaan liikaa tai peräti tulkitsemaan kanssaihmisten mietteitä. Viisaalla miehelläni on kaksi mainiota sanontaa: "Kun olettaa, aina jotain menee pieleen." ja "Elämä on liian lyhyt vietettäväksi hiljaisessa epätoivossa." Hän on opettanut minua rohkeasti kysymään, jos jokin asia vaivaa.

Elämä on opettanut myös sen, että aina ei tarvitse valita vain niiden kahden ilmeisimmän vaihtoehdon välillä, jotka mielessä pyörivät. Voi valita myös jotain aivan muuta. Tästä on hauskana ja kevyenä esimerkkinä viimeisin Rovaniemen reissumme. Meillähän on tapana harrastaa tiebongausta ja haahuiluajelua. Siksi etsimme aina uusia reittejä matkoillamme. Mietimme ajaisimmeko tällä kertaa peräti lyhintä tietä vai kiertäisimmekö Kainuun kautta. Yhdistimme molemmat ajatukset ja ajoimme Kemiin asti perusreittiä ja teimme koukkauksen Kalixiin, Överkalixiin ja Matarengiin. Sieltä ajeltiin kairan poikki Muurolaan ja Rovaniemelle. No, miten tuohon liittyy Kainuu? Ihastuimme Ruotsissa ajelemiseen niin, että ajelimme takaisin päin tultaessa katsomaan, miltä Kainuunkylä näyttää naapurin puolelta.

Joskus valitseminen on kivuliasta. Tuntuu, että on vain kaksi yhtä hankalaa vaihtoehtoa. Mietimme, miten paljon kadumme jälkeenpäin valintaamme. Kokemus on opettanut, että pyrimme kaikki tekemään parhaita mahdollisia valintoja niiden tietojen ja voimien varassa, mitä on sillä hetkellä käytettävissä. Katua ei tarvitse kuin silloin, kun olemme tietoisesti vahingoittaneet ihmisiä valinnoillamme. Valinta on kivuliasta, totta kyllä, mutta pahinta on silloin, kun kokee vaihtoehdottomuutta ja näköalattomuutta. Joskus taas elämä tuo eteen tilanteita, joissa emme pääse valitsemaan. Tuolloinkin voimme voimiemme mukaan valita suhtautumistavan asiaan, kun ensi shokki on mennyt ohi. Voi päättää olla katkeroitumatta. Voi päättää taisteleeko oikeuksistaan ja tuoko ainakin esille oman näkemyksensä tai kokemuksensa asiasta. Voi päättää myös, mikä taistelu kannattaa käydä. Joskus viisas pääsee vähemmällä.

Meidän kaikkien elämässä on jälkeenpäin tarkastellen ollut moniakin ratkaisevia valinnan hetkiä, joita joskus pohdiskelee paljonkin. Kun opetin Työväenopistossa luovaa kirjoittamista, minulla oli muutaman vuoden ryhmä nimeltä prosessikirjoittaminen. Oikeampi nimi olisi ollut kirjoittamalla prosessoiminen. Kerron eräästä harjoituksesta, jonka teetin opiskelijoilla ja teinpä itsekin. Pyysin kutakin miettimään, mikä valinta, tehty tai tekemättä jätetty asia elämässä on jäänyt mietityttämään. Sen jälkeen pohditaan mielessä, mitä jos olisin valinnut toisin. Ryhdytään kuvittelemaan, missä tuo vaihtoehtoinen minä-B olisi tällä hetkellä, miten hänen elämänsä olisi sujunut. Sitten minä-B kirjoittaa kirjeen juuri tällä päivämäärällä minulle ja kertoo elämänsä kulusta pääkohdat ja nykyhetkestään tarkemmin. Lopuksi keskustelimme, mitä tämä harjoitus opetti meille meistä itsestämme. Tiivis ja luottamuksellinen ryhmä sai jotkut jopa lukemaan kirjeensä. Minulle itselleni suurin opetus tästä mielikuvitusmatkasta oli se, että perusluonteeni olisi kyllä pysynyt samana ja monet kiinnostuksen kohteeni olisivat todennäköisesti ohjanneet samaan suuntaan kuin nykyinen tilanteeni.

Joskus valinnan voi jättää kohtalon huomaan. Itse valitsin ensimmäisen kasvatusalan ammattini työntämällä peukalon "Korkeakoulut ja opistot" -kirjan väliin, kun kävin kesätyöni ruokatunnilla työnvälitystoimistossa. Kun peukaloni osui lastentarhanopettajan kohdalle, tarkistin, missä alaa voi opiskella, ja missä lähin oppilaitos sijaitsee. Kävi ilmi, että Oulussa ja että hakupaperit pitäisi olla sisällä seuraavana päivänä. Onneksi työnantajani oli myötämielinen ja päästi minut kiireesti lähtemään Ouluun. Yleisillä kulkuneuvoilla en olisi enää ehtinyt, vaan taitoin matkani (400 km) liftillä. Loppu onkin sitten (elämän)historiaa.

Toivotan sinulle hyvää kesää ja hyviä valintoja. Luottakaamme elämään. Se kantaa!

***

Tämän keittiöpsykologisen pohdinnan päälle on hyvä kuunnella hiukan musiikkia.

Tällä kertaa kuuntelemme vain yhtä artistia, Anki Lindqvistiä:

Niin aikaisin https://www.youtube.com/watch?v=UDUKBRDsOus&index=2&list=PLrajqNkNf27_viwdRMHiZt8BwDYcRAd7E

Vanhan korpin varjo https://www.youtube.com/watch?v=wDqjGxM0BRc&list=PLrajqNkNf27_viwdRMHiZt8BwDYcRAd7E&index=7

Ne kesäyöt https://www.youtube.com/watch?v=2pV2203HsQc

Päivän vain https://www.youtube.com/watch?v=IMF9NkCzABE

Laulu kuolleesta rakastetusta https://www.youtube.com/watch?v=_u9T2-uk0tc

Yön väistyessä https://www.youtube.com/watch?v=LgHmTSt7eaU

Pieni lintu https://www.youtube.com/watch?v=oYJr1gVZSnk

Pyörteitä https://www.youtube.com/watch?v=DTEWRKvTjRQ