Posts Tagged ‘Sparrow’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Musiikin voima

  Hyvää kesän alkua! Olen noin viikon verran pohtinut mielessäni paljon musiikkia ja sen merkitystä itselleni. Musiikin voima on ihmeellinen. Musiikki pysäyttää, koskettaa, luo muistoja ja tuo muistoja mieleen. Musiikki on niitä harvoja taiteen lajeja, jotka menevät kaikkein syvimmälle ihmisen sisimpään ja toimivat matematiikan lisäksi kansainvälisenä kielenä. (Matematiikka on mielestäni myös taidetta.) Tuoksumuistojen lisäksi musiikkimuistot ovat varmasti meidän vanhimpia muistojamme. Uskoisin ainakin näin. Jo kohdussa saamme rytmin vereemme äitimme sydämen lyönneistä ja napanuoran suhinasta. Jo ennen syntymäämme meillä on siis sekä rytmi että melodia. Kuulo kehittyy jo kohdussa. Äidin mahapeitteiden läpi voimme aistia ääniä ja musiikkia. Tyttäreni tunnisti jo parin päivän ikäisenä musiikin, jota olin hänelle raskausaikana soittanut. Musiikkimaku voi muuttua aikojen saatossa. Opimme kuuntelemaan sellaistakin musiikkia, josta emme aiemmin juurikaan välittäneet. Näin minulle on käynyt elämässäni mm. klassisen musiikin ja jazzin kanssa. En tiedä, onko se korvan kehittymistä vai iän tuomaa keskittymiskyvyn parantumista. Niin, maku voi muuttua ja monipuolistua, mutta musiikillinen äidinkieli...

More+