Myötätuntoa oppimassa

Pihallamme tepastelee pieni lokinpoika. Näimme sen ensimmäistä kertaa lauantaina. Silloin se oli vain pieni höyhenpallero, jota emo välillä lämmitti sulkiensa ja höyhentensä uumenissa. Vieläkin sen siivet ovat vasta kaksi pientä tynkämäistä uloketta, mutta kehoon on tullut jo uusia ulottuvuuksia. Artikkelikuvassa näemme sen vielä lauantaisessa olomuodossaan. Kuva on otettu hämärässä ilman jalustaa melko kaukaa, joten se on hiukan epäterävä, mutta pienokaisen hellyttävyys tulee hyvin esiin. Olemme ristineet pienen kalalokin Lenniksi ja seuraamme sen elämää kunnioittavalta etäisyydeltä. Hämmästyttävää sopeutumista sen emoilta osoittaa rauhallisuus, jolla ne suhtautuvat pihalla liikkuviin ihmisiin. Kaikkein hätäisimpänä olen nähnyt lokit, kun yön hämärissä siili lyllersi lähellä poikasen olinpaikkaa. Aiemmilta vuosilta on ollut sellaisiakin kokemuksia maapoikasten aikaan, että aikuiset linnut ovat käyttäytyneet aggressiivisesti. (Olen oppinut lintukirjoista, että molempia vanhempia kutsutaan lintumaailmassa emoiksi.) Lennin emot opettavat pienokaista etsimään ruokaa. Ne näyttävät sille, kuinka nokitaan maasta herkkuja. Kerran näimme, kuinka emo nielaisi ison pitsanreunuksen ja hetken kuluttua oksensi sen Lennille. Sen oli helpompi...