Posts Tagged ‘Rauli Badding Somerjoki’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Kesäkuun kokemuksia Kesäkuu hurahti ohi todella nopeasti. Säät olivat mitä mainioimmat. Mieli oli hyvä, kun uskaltautui taas tapaamaan ihmisiä ja käymään jopa parilla livekeikalla. Joka päivä on tullut Lapinmatkan jälkeen uitua, useimpina päivinä jopa useamman kerran. Hienoin uintihetki oli erään kuuman päivän lopuksi, kun aurinko oli jo laskemassa. Katselin silmät veden pinnan tasolla auringonlaskun taivasta ja vettä ruovikon läpi. Aurinko värjäsi veden kullalla, violetilla ja sinisen sävyillä. Kyhmyjoutsenpari opetti kuutta poikastaan uimaan lähistöllä. Minulla on yksi lempiuimapaikka ja pari muuta. Useimmin käyttämäni paikka sijaitsee Vaasan Vaskiluodossa. Tuovilan uimapaikka on monttu, jonka pohjalta pulppuaa lähde. Sommarösundin uimaranta Södra Vallgrundissa on kuitenkin kaikista ihanin paikka. Kun ui "suntin" keskelle, voi ihailla ranta-aittoja molemmilla rannoilla. Voi heittäytyä kellumaan ja katsella pilviä tai merikotkan uljasta lentoa. Vaskiluodossa on sisäsaariston tunnelma, mutta Sommarösundissa on jo viitteitä ulkosaariston olemuksesta. Katajat ja kivet rannoilla ovat punaisten ranta-aittojen lisäksi todella kauniita. Kesäkuuhun on mahtunut monta mieleen jäänyttä kokemusta....
More+
Tähän juttuun oli erityisen vaikeaa valita artikkelikuvaa. Sydän on niin täynnä silmien editse kulkeneita ja bitteihin tallentuneita kuvia. Alkukesä on ollut tapahtumarikas ja myös maisemarikas. Estetiikan pyörteissä Edellisen kirjoitukseni aikaan viihdyimme "saaristokodissamme" Södra Vallgrundissa. Nyt kirjoitan tätä upeassa vanhassa talossa maalla Vaasan lähistöllä. Seuranamme on kaksi sympaattista keeshondia, hollanninpystykorvaa ja musta kissa. Tontilla sijaitsee myös talomuseo mielenkiintoisine kokoelmineen. Puutarha kukkaloistossaan on kauneimmillaan. Talon emäntä ja edesmennyt isäntä ovat rakkaudella huolehtineet rakennuksista ja ympäristöstä. Heidän taitavuutensa ja visuaalinen lahjakkuutensa ovat saaneet aikaan oikean satumaan. Kukkapenkeistä kurkistelee pieniä enkeleitä, peikkoja, menninkäisiä, keijuja. Saunan ikkunan välissäkin on oma maailmansa. Estetiikkaa on kaikkialla, mutta niin pieteetillä aseteltuna, että ei tule tukahtumisen tunnetta. Koen, että olemme etuoikeutettuja, kun ystävämme luottavat meihin siinä määrin, että saamme hoitaa erilaisia taloja, eläimiä ja puutarhoja. Tämä on kolmas "varakotimme" runsaan kahden vuoden aikana. Loppukesästä pääsemme näillä näkymillä taas saariston rauhaan noin viikoksi. Matkalla pohjoiseen Kesäkuun alussa saimme elää...
More+
Kesä keikkuu! Säät ovat olleet hyvin vaihtelevia. Monta auringonpalvojien lempipäivää ei ole vielä nähty. Minuahan tuo ei haittaa. En ole koskaan viihtynyt hiekkarannoilla aurinkoa ottaen. Minulle kesä on pukeutumiskysymys. On mukavaa kulkea metsissä ja merenrannoilla, vaikka olisi vähän vilpoisempaakin. Jatkuva sade tietysti harmittaisi. Kesään ladataan niin paljon odotuksia, että kouristuksen omainen stressi hiipii monilla mielen päälle, jos lämpöä ei ole 22-25 astetta ja aurinko paista täydeltä terältä. Täällä saaristossa olemme saaneet nauttia kesän puhkeamisen ja kypsymisen seuraamisesta todella paljon ja läheltä. En ollutkaan arvannut, miten kaipasin lapsuuteni ja nuoruuteni kukkaniittyjä. Niitä täällä riittää. Ymmärrän hyvin, miksi läheinen merenlahti on nimeltään Sommarösund. Nämä seudut ovat varmasti parhaimmillaan juuri juhannuksen molemmin puolin. On suuri sääli, että niittyjen määrä vähenee koko ajan Suomessa. Onneksi jotkut ihmiset ovat alkaneet taas niityttää. Vallgrundeissa on ikimuistoisista ajoista lähtien kasvatettu lampaita. Ne, ja uudempi ylämaan karja luovat hienoja hakaniittyjen ympäristöjä. Kävimme pohjoisessa juhannusta viettämässä ja ehdimme nähdä vielä...
More+
