Posts Tagged ‘Mannerheim’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Talven sylissä

  Tällä kertaa en heittäydy kovin filosofiseksi. Talven selkä on taittunut eilen Heikin päivänä. Tai sitten se taittuu viimeistään Paavon päivänä 25.1. tai kynttilän päivänä 2.2. Näin uskoi vanha kansa. Vielä vanhemman kansan kalenterisauvoista voidaan lukea vanhaa vuotuista ajantietoa. mm. http://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/heikin-paiva/ Viime vuosina olemme saaneet tottua kuitenkin siihen, että vuoden säät ovat ikään kuin siirtyneet eteen päin. Lumi tulee myöhemmin. Kylmin talvi on ollut usein vasta helmi-maaliskuun vaihteessa. Kesän lämpeneminen ei ole vielä juhannuksenkaan tienoilla päässyt käyntiin. (Muistutus viime toukokuulta https://www.youtube.com/watch?v=L_pxke_O9eg kts. erityisesti kohta 1:45 - 2:30) Odotettavissa on siis vielä nykyisen talven taittuminen hiukan myöhemmin. Valo sen sijaan ei petä. Vaasassa päivän pituus on tänään yli 6 tuntia. Utsjoellakin jo yli 2 tuntia. Kaamos on ainakin onnellisesti ohi koko Suomesta. Artikkelikuvassa on näkymä Stråkavikeniltä eli Österön satamasta Vöyrin Maksmosta. Kuva on otettu pari viikkoa sitten. Samalla reissulla näimme Pöuskofjärdenillä talviverkoilla yhtä aikaa kymmenen merikotkaa. Vuotta 2018 ei ollut kulunut kuin noin...

More+