Nuoruusmuistoja: Julle ja minä

Huom! Kuva ei vastaa tekstin sisältöä. Halusin sen kuitenkin laittaa tähän. On äitienpäivän ilta. Lunta tuossa sateli juuri pihakukkiemme sekaan. Päivän viestittely on ollut vilkasta. Ystäviä on pitkin Suomen niemeä. Siksi on tullut viestejä joka puolelta. Tänään olen nähnyt kuvan niin Yli-Muonion ensimmäisestä kuovista  (entiseltä nimeltään isokuovi) kuin eteläisemmän Suomen vihreästä koivikostakin. On pohdittu toisten kavereiden kanssa, mikä Disneyn prinsessa kukin olisimme. On hienoa, että tänä nopean ryhmäviestimisen aikana eristäytymiseen on tullut monenlaisia sävyjä. Ilahtunut olen monista ystäväryhmistä. Omaa elämänhistoriaani ajatellen olen erityisen ilahtunut siitä, että olemme entisten nuoruuden luokkakavereiden kanssa löytäneet toisemme viimevuotisen luokkakokouksen jälkimainingeissa. Tuo porukka on ollut minulta hukassa neljä vuosikymmentä. Mukana on kolme lukion aikaista opettajaammekin. Olemme nyt opiskelleet yhdessä historiaa, maantiedettä, biologiaa, nauraneet ja itkeneet yhdessä, vaihdelleet reseptejä, siunauksia, hurttia huumoria. Yhdessä muistellessa on palautunut mieleen jo unohtuneita tapahtumia ja ihmisiä. Olen siis löytänyt kadonneen nuoruuteni. Olen taas kuullut tuttuja sananparsia ja murretta, jonka olen...