Posts Tagged ‘Kari Laaksoharju’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Tarinoita Merenkurkusta I

Merenkurkun maailmanperintöalue viettää tänä vuonna kymmenvuotisjuhliaan. www.merenkurkku.fi Olen ottanut ahkerasti osaa juhlan viettoon. Olen osallistunut retkille, ollut Majakka-lehden haastateltavana, kirjoittanut, kuvannut, käynyt pääjuhlassa ja valmistanut RunoSoinnun kanssa juhlavuoteen runo- ja musiikkiteoksen Maannousun maisemassa. Sen esitimme viime sunnuntaina Mikkelinsaarilla Kummelskärin luontoaseman tornissa. Lauantaina se esitetään teatteri Pegasoksen 20 vuotisjuhlassa. RunoSointu on Tarja Huntuksen, Kirsti Rautamon ja minun muodostama ryhmä. Toisen runokoosteeen nimeltään Merenkurkku rakkaani olemme esittäneet ex tempore Vahteran Raimon kanssa Utöllä ja ensiviikolla hiukan virallisemmin Arbetets vännerillä. Juhlavuoteen on kuulunut myös kirjoituskilpailu, johon osallistuin minäkin. Tällä kertaa kolme tarinaani eivät miellyttäneet tuomaristoa. Sijoitustani en tiedä, mutta ei se ollut ainakaan kolmen parhaan joukossa. Silti ajattelin nyt laitella ne yksi kerrallaan tänne kotisivulleni syksyn kuluessa. Ensimmäinen tulee tässä: Finngrundet - ensirakkauteni Merenkurkkuun Kun muutin Vaasaan noin 30 vuotta sitten, en aavistanut, että tämä kohoava maa ja sitä ympäröivä meri veisivät sydämeni. Vuosia olin kiinni kaupungissa ja kaikki merkittävimmät luontokokemukseni hain Lapista, vanhalta kotiseudultani. Muistan...

More+

Jo joutui armas aika

Kesä! Toukokuu on vaihtunut kesäkuuksi. Armas aurinkoinen on hellinyt runsain mitoin toukokuun puolen välin sateiden jälkeen ainakin täällä Vaasan seudulla. Pian koululaiset ja opiskelijat kirmaavat hyvin ansaitulle kesälomalle. Osa opiskelijoista on jo tosin päässyt kahleistaan tämän kesän osalta. Opettajat lopettelevat kevätlukukauden töitään. Muiden alojen ihmiset luulevat erheellisesti, että kun suvivirsi on kaikunut, opettaja viettää huoletonta aikaa runsaat kaksi kuukautta. Näin ei kuitenkaan ole. Koulun päätyttyä useat tekevät vielä erilaisia järjestely- ja suunnittelutehtäviä. Saattaapa olla vielä joitain palaverejakin tiedossa. Eräänä kesänä minun viimeinen oppilaspalaverini sijoittui  juhannuksen alusviikolle. Se toki oli poikkeuksellista ja johtui myös muista toimijoista kuin minusta ja oppilaan perheestä. Muutama vuosi sitten saimme lukea tutkimuksesta, jossa vertailtiin eri aloilla työskentelevien henkilöiden stressihormonitasoja työvuoden eri kausilla ja loman aikana. Murheellinen, mutta itse konkreettisesti koettu tosiseikka oli, että perusopetuksen opettajien kortisolitaso alkaa kesäloman jälkeen olla jo lokakuussa huomattavan korkea. Joululoman jälkeen se on hiukan laskenut, mutta on edelleen korkealla tasolla nousten välittömästi...

More+