Sielunmaisemissa

IMG_2304

Tervehdys!

Tämän kirjoituksen nimi voisi olla yhtä hyvin Toteutuneita toiveita tai Kokemusmetsästäjän seikkailut II. Edellisessä kirjoituksessani haikailin Norrskäriin. Haikailin myös Lapin ruskan perään. En uskonut, että toiveeni ja paljon muuta toteutuisi niin nopeasti.

Kiven laulu näyttelymmekin saatiin kunnialla päätökseen sunnuntaina, juuri ennen kuin täällä Vaasassa räjähti koronatilanne silmille. Näyttelyssä järjestettiin runo-konsertti 19.9. ja kirjoittajapaja 27.9. Niistä saatiin tosi mukavat kokemukset. Itse näyttelykin veti paljon porukkaa ja Luonnonsuojeluliitolle toimitimme tänään osan tuotoista.

Kiitos kaikille näyttelyssä käyneille. Kiitokset myös kaikesta tuesta, jota olen/olemme saaneet "Kiven laulun" matkan varrella!

 

Matkalla pohjoiseen

Kyllä toiveita kannattaa sanoa ääneen. Löysin siskoni S:n vihjeen perusteella taidekäsityöläisen, joka pystyy valmistamaan jo vuodesta -79 toivomani vaatteen. Hän on Irene Kangasniemi Rovaniemeltä. https://hornwork.fi/ Edellisen linkin kautta pääsee tutustumaan Irenen taiteeseen, mutta valitettavasti mekkoani siellä ei näy. Otin Ireneen yhteyttä ja kävi ilmi, että toiveeni on mahdollista toteuttaa myös etänä. Minulla alkoi kuitenkin poltella matka hänen pajaansa. Olin aivan pistoksissa ja kerroin varmaan kaikille kohtaamilleni tutuille Irenen töistä ja toivemekostani.

Kävikin niin, että matka mahdollistui ja lähdimme kohti pohjoista toissa sunnuntaina taiteilijaystäväni Sirpa Seppelinin kanssa. Päätimme tehdä matkasta seikkailun ja antaa mahdollisuuden nopeillekin ideoille. Onneksi Rovaniemeltä hyvin lyhyellä varoitusajalla löytyi yöpaikka. Jo menomatkalla Kalajoella sovimme Tapion Tuvan väen kanssa meille Kiven laulun jatkonäyttelyn marraskuun ajaksi. https://tapiontupa.fi/uutiset/2020/06/16/taiden%C3%A4yttelyt/

Illalla keittiön pöydän ääressä pohdimme myös mahdollisia muita kohteita pohjoisessa.

Maanantai-aamuna ajoimme jo yhdeksän jälkeen Irenen ja Arin luo Ounasjoen varteen. Vietimme tiiviin parituntisen pajalla. Minusta otettiin mittoja mekkoa varten. Kehittelimme monenlaisia juttuja Sudenmorsiamien ja Weljien ensi kesän Elementit IV Maa -esitystä varten. Vein Irenelle runokirjani ja hän ehdotti yhteistä näyttelyä johonkin tulevaisuuteen. Reissumme jälkeen sain sähköpostia, jossa Irene toisti ehdotuksensa, kun oli lukenut kirjaani. Tuntui, että oli löytynyt uusi sielunsisko pohjoisesta. Sitä sisareni oli jo Irenelle uumoillut ennen kuin edes olin kuullut hänestä.

Irenen ja Arin luota jatkoimme matkaa ruskaisissa maisemissa Leville. Huipulla olimme matalalla roikkuvan pilven sisässä. Kävi ravakka viima. Saimme kuitenkin vielä nauttia maaruskan viimeisistä hehkuista. Ylhäällä tuntui kuin olisimme olleet aivan toisessa maailmassa. Juuri muita kulkijoita ei enää ollut liikkeellä. Edellinen viikko oli päättänyt jo ruskasesongin ja lumikausi alkoi säilölumella vasta joidenkin päivien jälkeen. Vihittiin Sirpan uusi rumpukin käyttöön. Se sai nimekseen Rakka. Vihertävä rakka ympäröi tilaisuutta.

Rakasta (eli tunturin lakikivikosta) alas tultuamme menimme nauttimaan poronlihapullia ja puikulaperunamuusia NiliPoroon. Paluumatkalla Ounasrinteelle nautittiin hyvät eväät Molkokönkään äärellä auringonlaskun aikaan. Taas oli päivä mennyt uusien kokemusten äärellä. Matkan varrella olimme päättäneet yhdistää reissuun myös Hailuotoon menemisen.

Tiistaina menimme ensin Arktikumiin https://www.arktikum.fi/ katsomaan näyttelyitä. Päätavoitteemme oli nähdä Unen aika https://www.arktikum.fi/nayttelyt/uutiset/unen-aika.html Monia ideoita saimme sieltä tuleviin tekemisiimme. Pystyn hyödyntämään siellä opittua Mustasaaren aikuisopistossa tällä hetkellä pitämässäni Matka luovuuden lähteille -kurssissa.  Minuun teki juuri nyt suuren vaikutuksen myös Petsamoon keskittyvä Suomi Jäämeren rannalla  https://www.arktikum.fi/nayttelyt/uutiset/suomi-jaameren-rannalla.html Petsamoon sijoittuvaa kirjallisuutta olen lukenut viime aikoina.

Rovaniemen torille emme ehtineet, vaikka siellä oli syysmarkkinat. Arktikumissa olisi voinut viipyä vaikka kuinka pitkään ja meillä alkoi olla kiire päästä päivännäöllä nauttimaan "Luovon" maisemista. Ajelimme Ranuan ja Pudasjärven kautta Perämeren majakkasaarelle. Ranualla shoppailimme eläinpuiston karkkikaupassa. Erään herran pihalla käväisimme ostamassa hilloja eli lakkoja eli suomuuraimia eli valokkeja. Illan suussa päästiin Marjaniemeen Luotsihotelliin https://wildnordic.fi/lighthouse/fi/ Ehdittiin vielä hyvin tekemään pieni lenkki satama-alueella. Ystäväni karikukkokin näyttäytyi. Merenkäynti oli kovaa ja tyrskyt löivät melkein yli aallonmurtajan. Retken tässä vaiheessa sauna teki terää kokemusmatkailijoiden matkan raihnastuttamille kropille. Sain mainion kuvan siitä, kun kuun sirppi nousi merestä. Meinasin laittaa kyseisen kuvan tähän artikkelikuvaksi, mutta päädyin toiseen.

Keskiviikkona teimme pienen mutta aikaa vievän kävelyn särkillä ja aallonmurtajilla. Kamerat räpsyivät ja matkatuomisina oli sulkia ja kiviä. Jätimme Marjaniemen puolen päivän maissa taaksemme ja suuntasimme Luovon kirkon pihan vanhoja puita ihailemaan. Edelleen menimme panimolle ostoksia haalimaan, kun miehillekin päätimme tuoda tuliaisina luomuoluita https://hailuodonpanimo.fi/ Vielä kävimme Ulkokarvossa tutustumassa Organumiin, joka on tila- ja äänitaideteos. (Osoite on Petsamontie 328) https://www.hailuoto.fi/matkailu/nahtavyydet/hailuoto-organum/ Kuinka ollakaan vieressä oli Petsamon laituri. Tänä vuonna on kulunut Petsamon siirtymisestä Suomelle 100 vuotta. Siksiköhän Petsamo pyörii mielessäni.

Pudoteltiin sitten tulemaan alas päin. Tapion Tuvalla käytiin syömässä siikaa. Kävimme uudelleen katsomassa tulevan näyttelytilamme. Melkein päivännäöllä päästiin kotiin sielut ja kameroiden muistitikut täynnä uusia kokemuksia.

Mekkokin sitten tuli kotiin jo seuraavana tiistaina. Sitä on runsain mitoin kuvattu mm. meidän mainiossa digikamerakerhossamme. Käyttöä löytyi välittömästi muutakin, mutta siitä myöhemmin.

 

Norrskärissä

Heti, kun reissusta toivuttiin, alettiin suunnitella veneretkeä Norrskärin majakkasaarelle. Sinnekin olen halunnut päästä jo vuosien ajan. Koska säät näyttivät olevan suosiollisia juuri kalenteriin sopivana päivänä, ryhdyttiin tosi toimiin. Laitoin sähköpostiin vinkin noin 80 hengelle ja soitin 30:lle. Matkaan lähti 5 ihmistä. Seura oli hyvä, eikä kukaan harmitellut matkan vaivoja. Minun lisäkseni matkassa oli suntio, ikipartiolainen, kuvataiteilija ja kalastajan tytär.

Björköbystä löytyi sopiva yrittäjä, jonka turvallisessa kyydissä myös avomeriosuus sujui hyvin mennen tullen. http://www.kvarkenturer.fi/ Intiaanikesä näytti parhaat puolensa, kun auringossa nousimme saarelle. Meillä oli tuuliolosuhteista johtuen aikaa viettää saarella 3 ja puoli tuntia. Mennessä pääsimme kuivina perille mutta takaisin vastatuuleen tullessa jo vähän kastuttiinkin. Hyvät varusteet olivat A ja O.

Aika kului nopeasti. Saimme keskustella myös yhden saarella oleskelleen lintutieteilijän kanssa. Omaankin havaintovihkoon kertyi monta aiemmin tänä vuonna näkemätöntä lajia. Västra Norrskärissä, jossa olimme on todella paljon nähtävää. On muinaisrantaa, kallioita, vanhoja  asumuksia ja muutama uudempikin oli nähtävillä. Tunne siitä, että on aivan irrallaan tavanomaisesta, vahvisti pyhyyden tunnetta. Aivan kuin olisi jonkinlaisessa luontoretriitissä. Lähes joka puolella avomeri ympäröi. Ainoastaan itäpuolella näkyi Östra Norrskärin hahmo. Voi kuvitella, miltä syys- ja tammimyrskyjen aikaan tuntuu, kun meri suorastaan hyökyy ja kiehuu joka puolella.

Aurinkoisilla lounaisrannan kallioilla viisikko söi eväitä. Luimme myös matkaan varustamiani kelttiläisiä siunauksia ja otimme pakasta Pohjolan Voimaeläimet -korteista jokaiselle oman eläimen. Minulle sattui siili. Korttien mukaan sen ominaisuus on itsenäisyys. Vahvistuslauseena on: "Osaan laittaa muille rajat." Niinpä. Ensin pitäisi huolehtia omien rajojen asettamisesta. Kuvia minulla ja miehelläni tuli tuolta reissulta otettua kahta vaille 1000. Niitä sitten olen karsinut ja laitellut. Olen tehnyt kuvavideonkin valikoiduista kuvista. Laitoin siihen musiikiksi seuraavan, jonka sanat on Tommy Tabermannin: Riikkamaria –Minä haluaisin https://www.youtube.com/watch?v=ljJxAMxv9iY Myös pohjoisen reissusta tein kaksi kuvavideota.

 

Tietoa Norrskäristä

Tietoa majakasta löytyy mm. Majakkaseuran sivuilta. Tähän olen sitä koonnut monesta lähteestä.

Korkeus merenpinnasta 32 m, rakennuksen korkeus 21 m, valonkanto n. 30,37 km

Norrskäretin saariryhmä koostuu kahdesta pääsaaresta nimeltä Östra Norrskär ja (Västra) Norrskär sekä useammasta pienemmästä saaresta. Saariryhmä on Merenkurkun eristäytynein.

Majakka rakennettiin vuonna 1846 Länsi Norrskärin saaren korkeimmalle kohdalle. (Eri lähteissä rakennusvuosi vaihtelee 1846–1848) Norrskär on ollut myös sotilasalue toisesta maailmansodasta lähtien aina vuoteen 2000 asti, jolloin Puolustusvoimat jätti saaren. Norrskär soveltuu runsaan linnustonsa ja herkän luontonsa vuoksi käyntikohteeksi vain pienille opastetuille ryhmille tai yksittäisille kävijöille.

Russarön ja Söderskärin majakan ohella Norrskärin majakka on kolmas säilynyt kahdeksankulmainen suomalainen majakka.

Majakan korkeus merenpinnasta on 32 m (maanpinnasta 21 m). Se on rakennettu 1847 alun perin kahdeksankulmaisena tiilimajakkana, mutta myöhemmin majakkatornin ympärille on valettu vahvistukseksi betonivaippa. Majakan valolaitteet, muun muassa Fresnel -linssistö, ovat osaksi peräisin 1800-luvulta. Majakan korkeus on 21 metriä.  Rakennusmateriaalit ovat tiili, graniitti.

Vuonna 1846 rakennettuun majakkaan hankittiin 1884 Fresnel -linssi, joka on vieläkin käytössä. Tosin valolähde vaihdettiin 1900-luvun alussa painepolttimoon ja nykyään se on sähköistetty. Myös pyörimiskoneisto, joka piti vetää kahdesti vuorokaudessa, on vaihdettu sähkökäyttöiseen. Norrskär oli Suomen viimeinen miehitetty majakka. Majakanvartijat työskentelivät majakalla vuoteen 1987 asti.

Norrskär on siis vanha majakkasaari. Sillä oli pitkäaikaisin miehitys Suomessa. Majakka automatisoitiin vasta 1987. Tämä oli majakanvartijan ammattikunnan loppu Suomessa. ”Saarella hengitän vapautta, siellä ihmisellä on kaikki”, kuvaili Norrskärin viimeinen majakkamestari työmaansa tunnelmia. Kun Norrskärin miehitys lakkautettiin vuonna 1987, lakkasi majakanvartijoitten ammattikunta olemasta. Pohjanmaan museon Terranovassa on filmi viimeisistä majakanvartijoista.

Norrskär oli myös tärkeä luotsipaikka. Enimmillään asemalla työskenteli  7 luotsia. Majakka on nykyisin mustavalkoinen, mutta se on ollut harmaa ainakin vielä vuonna 1892.

Norrskärin majakka sijaitsee Merenkurkussa Mustasaaren kuntaan kuuluvan Norrskärin puuttoman saaren etelärannalla olevalla kumpareella. Majakan ympärille sijoittuivat 1800-luvulla rakennetut majakanvartijoiden rakennukset sekä 1900-luvun alussa perustettu luotsiasema. Norrskär oli Suomen viimeinen miehitetty majakka, josta majakanvartijat poistuivat 1987. Luotsiaseman toiminta päättyi jo 1982.

Norrskärin majakka on rakennettu tiilestä ja graniitista ja se on 21 metriä korkea. Kahdeksankulmainen majakka valmistui vuonna 1846. Henkilökunta, joka koostui neljästä majakanvartijasta ja heidän perheistään, asui majakan vieressä sijaitsevassa hirsimökissä. Heidän elämänsä oli usein kovaa. Kalastus, lintujen metsästys ja hylkeenpyynti kuului välttämättömiin  tehtäviin. Talvella ja huonon kelin aikana he elivät täysin eristettyinä muusta maailmasta. Majakanvartijoille maksettiin talven palkka etukäteen, jotta he voisivat täyttää ruokavarastojaan koko talveksi. Vuonna 1987 majakka automatisoitiin ja viimeinen majakanvartija jätti Norrskärin.  Norrskärin majakanvartija oli Suomen viimeinen.

Luotsiasema oli miehitetty vuosien 1921 ja 1970 välillä. Nykyään Metsähallitus omistaa talon ja talo palvelee alueen ylläpitoa, valvontaa ja lintututkimusta. Norrskärillä oli pitkään vilkas kalastusyhdyskunta. Useimmat kalastajamökit ovat tänä päivänä kesämökkejä. Majakkasaari on myös ollut sotilasalue toisen maailmansodanjälkeen. Siitä kertovat kasarmi, kanuunat ja bunkkerit. Puolustusvoimat jätti Norrskärin vuonna 2000, jolloin alueet ja rakennukset tulivat Metsähallituksen omistukseen. Nykyään Metsähallitus hallinnoi koko saariryhmää. Majakka ja siihen kuuluvat rakennukset sekä uusi VTS-tutkamasto kuuluvat Pohjanlahden merikulkupiirille.

Majakka rakennettiin 1846, remontoitiin viimeksi vuonna 2007. Norrskär on Pohjanlahden vanhin merimajakka.

Norrskärin majakka sijaitsee avomeren ympäröimällä saarella keskellä Merenkurkkua. Majakkayhteisön rakennukset keskittyvät Norrskärin etelärannalla olevan loivan kumpareen korkeimmalle kohdalle. Puuttomalla saarella majakkayhteisö näkyy kaikkialle ja kymmenien kilometrien säteelle avomerelle. Saaren kulttuuriympäristöön kuuluu myös pieni pyyntiyhteisö ja puolustusvoimien rakennuksia. Norrskärin majakka on yksi neljästätoista 1800-luvulla rakennetusta tiilimajakasta. Saman tyyppisiä kahdeksankulmaisia rakennuksia on myös Hangon Russarössä ja Porvoon Söderskärissä. Majakan alkuperäiset julkisivut ovat peittyneet tornin vahvistukseksi valetun betonimanttelin alle. Sisätilat kuvastavat majakan valmistumisen jälkeistä tilannetta. Myös osa valolaitteista, kuten Fresnelin pyörivä linssistö periytyy 1800-luvulta.

Majakanvartijoiden rakennukset muodostavat tiiviin ryhmän majakkatornin juurelle. Ne on toteutettu tyyppipiirustusten mukaan 1800-luvun tapaan. Majakanvartijoiden poistuttua 1980-luvulla osa rakennuksien sisätiloista on modernisoitu. Majakkayhteisön vierellä on suurikokoinen luotsiasema. Asemarakennuksessa ei ole luotsitoimintaan liittyviä erityispiirteitä. Norrskärin majakka- ja luotsiyhteisön rakennukset ovat erinomainen esimerkki eristyneissä oloissa toimineesta virkamiesyhteisöstä. Ne ovat tärkeä osa saaren eksoottista kulttuuriympäristöä ja kuuluvat myös Merenkurkun historiallisten majakoiden ketjuun.

Majakan lampun energianlähteet:

1847–1860 raaka hamppuöljy

1860–1875 puhdistettu hamppuöljy

1875–1882 naurisöljy

1882–1945 petrooli

1945–1977 110 V DC

1977- 220V AC / 110 V DC

Sumuisina öinä muuttolinnut eivät pääse irti majakan valosta. Ennen kuin majakka valaistiin, jouduttiin joka aamu keräämään 1-2 kottikärryllistä kuolleita lintuja majakan ympäriltä. Nämä olivat yömuuttajia kuten rastaita ja kahlaajia.

 

Sielunmaisemissa

Meillä jokaisella on omat sielunmaisemamme. Minulle niitä ovat tunturimaastot ja merenrannat. Erityisesti kaukaiset (majakka-)saaret vetoavat mieleeni. Olen miettinyt usein, miksi juuri niissä tunnen joitakin väristyksiä. Ehkäpä se johtuu siitä, että esivanhemmistani jotkut ovat asuneet Seiskarin saarella keskellä Suomenlahtea. Sielläkin on monimuotoista, karua ja avointa maisemaa sekä majakka.

Näitä uudelleen alkaneita eristäytymisen päiviä on hyvä viettää matkaamalla mielessään sielunmaisemiin ja etsimällä niistä rauhaa. Onneksi minulla on nyt tuoreita kuvia tuollaisista paikoista. Kuvia on aiemmiltakin retkiltä. Erityisesti muistelen Jäämeren äärellä sijaitsevaa Slettnesin majakkaa ja palaan katsomaan kuvia siitä ja sen ympäristöstä.

Laitan välillä hyvää musiikkia soimaan ja matkustan rauhaa etsimään noista kaukaisista saarista ja paljakoilta.

Sähköpostissani oli pitkään allekirjoituksen yhteydessä olevana aforismina seuraava virke Sami Tabellin kirjasta Matireia:

"Ihminen on yksinäinen saari valtameressä, kunnes hän ymmärtää olevansa meri."

Mielestäni lause kertoo yhteyden löytämisestä. Sitähän etsimme koko ikämme.

 

Musiikkia 

Tällä kertaa valitsen musiikiksi kaikkea sitä, mitä kuultiin näyttelymme yhteydessä pidetyssä konsertissa 19.9.

 

Satie - Gymnopédie No. 1 https://www.youtube.com/watch?v=S-Xm7s9eGxUErik Satie - Gymnopedie

Claude Debussy – Rêverie https://www.youtube.com/watch?v=QRjllL-MP0U

Gabriel Fauré - Après un rêve https://www.youtube.com/watch?v=XTOkWD6xvTI

Hector Villa-Lobos - O Canto do Cisne Negro https://www.youtube.com/watch?v=eAQisWbjBhg

Ludovico Einaudi - Le Onde https://www.youtube.com/watch?v=Vg-0DFNTBm0

Rockettothesky - Grizzly man https://www.youtube.com/watch?v=7Dgyed5nAHs

The Rolling Stones - As tears go by https://www.youtube.com/watch?v=rK0CR3kUEsA

The Rolling Stones - Angie https://www.youtube.com/watch?v=vRCiDbY1C5A

Angelin tytöt - Giddat https://www.youtube.com/watch?v=gDmLsOkVWPU

Aurora - The Secret Garden https://www.youtube.com/watch?v=rxaRoYCi2vo

Tammikuun lapset - Pieni kivi kengässä https://www.youtube.com/watch?v=j_Q2CY6ZfvU

 

Lopuksi bonuksena hieno lastenlaulu, joka liittyy kiviin. Kuunnellessani tulevat mieleen Marjaniemen ja Norrskärin kivet.

Taivaanpii https://www.youtube.com/watch?v=iYdwxVX9Hr8

 

Tanssia

Stanford Viennese Ball 2013 - Opening Committee Waltz https://www.youtube.com/watch?v=tRTVoN95miM

Fusion Fighters Dance Crew Perform in Temple Bar, Dublin https://www.youtube.com/watch?v=h_zITCpSNBE

"THE SPIDER" amazing dance by Milena Sidorova  https://www.youtube.com/watch?v=JItkRLVlf-c

Thousand Hands Dance - Tarian Seribu Tangan https://www.youtube.com/watch?v=Yk5eCbMzetU

Diana Vishneva: Beauty in motion - F.L.O.W part III https://www.youtube.com/watch?v=2h2fdZ6XpR8

KITARO – Mirage https://www.youtube.com/watch?v=HfunB7BCNxI

 

Runosarja

 

Katajan juurella

saaren kalliolouhikossa

on kauneimman kiveni koti

 

***

 

Majakkasaaren

nummelta

löydän ihmeellisen kiven

 

***

 

Sydämeni saarella

sydämeni kivi

tervehtii

kenkäni anturaa

 

***

 

Muinaisrannalla

pyöreiden kivien

keskellä

yksinäinen pihlaja

laulaa tuulessa

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.