Runoudesta

Kevään hiipivät askeleet

Vuodet eivät todellakaan ole veljiä keskenään. Viime vuonna tähän aikaan olimme juuri selviämässä kovasta ja pitkästä pakkasjaksosta. Kävin juuri kotipihassamme katsomassa ja mitä näinkään! Tulppaanit ja krookukset työntävät lehteä ja vartta maasta. Tammikuun lopulla jo kuului kummia, kun Hankoniemestä raportoitiin ensimmäisten meri- ja metsähanhien aikaisesta paluumuutosta.

Monenlaista kivaa lintuhavaintoa on jo tullut tehtyä. Eilen kuulin ilmasta tuttuja myöhäisemmän kevään ääniä ja kas, siellähän lenteli kalalokkeja. Tähän aikaan meren jäällä on usein pilkkijöitä ja muita talvikalastajia. Heidän seuranaan voi nähdä merikotkia laumoittain. Niin on nytkin ollut.

Varma lähestyvän kevään merkki on valon lisääntyminen. Kevätpäivän tasaukseen on enää kolme viikkoa.

Artikkelikuvan otin viime viikon tiistaina Lavialta. Jään alta kuului veden virtausta. Aurinko paistoi ja muutenkin oli hyvin kevättalvinen tunnelma.

Runous

Kevät saa minut aina runolliselle mielelle. Siksi kai halusin nyt kirjoittaa hiukan runoudesta. Aiheen valintaan liittyy tietysti myös ylihuominen Kalevalan päivä.

Suomalaiset ovat sanan ja runon kansaa. En tiedä, onko monessakaan maassa niin monta liputuspäivää, jotka liittyvät runouteen: Runebergin päivä, Kalevalan päivä, Eino Leinon sekä suven ja runon päivä. Tove Janssonkin on ansainnut oman liputuspäivänsä. Minusta hän on runoilija. Jos lukee vaikkapa Kuka lohduttaisi Nyytiä - teosta, tulee asiasta vakuuttuneeksi.

Löysin Wikipediasta tämän hyvin lyhyen artikkelin: Runoi – Wikipedia. Siihen kannattaa tutustua.

Lyriikan koulutuksessa sekä sanoittajakoulutuksessa käsittelimme sitä, mikä tekee tekstistä hyvän. Molemmissa todettiin, että hyvässä tekstissä on yksityinen yleistettävissä. Lisäksi molemmissa mainittiin tekstien aistivoimaisuus. Tehtiin harjoituksia, joissa eri aistien käyttöä lisättiin tekstiin.

Nyt sukellamme ekotripille. Tämä siis varoituksen sanaksi. Toivoisin, että alla oleva teksti voisi olla ainakin osin yleistettävä laajemmaksi kuin yksityinen kokemukseni. Toivon kovasti, että se rohkaisisi kirjoittamaan. Maailmassa ei koskaan ole riittävästi kaunotaiteita.

Vaikka olen ollut kauan kirjoittamisen sekatyöläinen muun toimintani ohessa, runojen kirjoittaminen on minulle rakkain kirjoittamisen muoto. Olen sen aloittanut jo ennen kouluikää. Kaikkihan me runotytöt olemme kirjoittaneet pöytälaatikkoon. Minulle tuli jossain vaiheessa laatikko täyteen, joten jouduin hankkimaan kokonaisen runokaapin. Sekin on pursunnut yli jo pari vuosikymmentä sitten.

Pöytälaatikkorunoilijasta muutuin runoilijaksi siinä vaiheessa, kun ensimmäiset runoni julkaistiin lehdissä ja joissain pienissä kokoelmissa tai siinä vaiheessa, kun ensimmäiset laulujensanoitukseni ( ja sävellykseni) saivat päivänvalon. Sittemmin runojani ja sanoituksiani on ollut julkisuudessa eri muodoissaan. Vuosien kuluessa olen hankkinut myös monenlaisia kirjoittajakoulutuksia ja ohjannut luovaa kirjoittamista.

Kirjailijan nimikettä saa käyttää, kun on julkaissut kaksi kirjallisuudeksi tunnustettua kirjaa. Runoilijan titteli on käytettävissä, kun yksikin runo on ylittänyt julkaisukynnyksen. Silti olen ollut erittäin varovainen käyttämään tuota nimikettä. Minulta on julkaistu vain yksi oma runokirja: Sydämeni joiku 2019. Se ilmestyi Väyläkustannukselta. En ole oikeastaan yrittänytkään saada runojani julkaistuksi kirjoina. Runokirjani jälkeen olen rohkeammin nimittänyt itseäni runoilijaksi, vaikka olen sitä ennen käsikirjoittanut monituisia runoihini pohjautuvia esityksiä ja laulujen sanoituksiani on säveltänyt moni ammattilainen.

Kirjoittajaksi voi tulla vain lukemalla. Runoilijaksi voi tulla lukemalla ja kokemalla. Samaan aikaan on ikään kuin avattava sisäinen ovi ja antaa vaikutelmien, tunteiden ja ajatusten käteen kynä. On oltava ennakkoluuloton ja kirjattava ylös hulluimmatkin idut. Noista runon taimista ei aina kasva runoja, mutta joistakin kyllä. Hyvin harvoin runo on heti valmis, mutta joskus tulee ns. puhtaan kokemuksen hetkiä, jolloin runo kirjoittaa itse itsensä kuin annettuna.

Pitää niin sanotusti antaa itsensä altistua runoudelle ja paikoille, joissa runo alkaa syntyä. Minulle tällaisia paikkoja ja tilanteita ovat luontoretket, taidenäyttelyt ja ennen kaikkea konsertit. Valokuvia ottamalla ja niitä katselemalla runo voi lähteä syntymään. Runo voi syntyä myös unen ja valveen rajatiloissa muistiin kirjoitetuista sanoista.

Runoudelle olen itse altistunut jo lapsuudenkodissani. Meillä oli mm. LP-levy, jossa Yrjö Jyrinkoski lausui (pateettisesti) runoja. Hän kävi jopa koulussamme pohjoisessa lausumassa Yrjö Jylhän ja muiden runoja. Caj Westerberg kävi myös 1970-luvulla lukiossamme vierailulla. Hänen luontorunonsa alkoivat puhutella minua. Sittemmin olen altistanut itseni runoilijakohtaamisille.

On myös voimaannuttavaa kuulla ihmisten tulkitsevan runoja. Vaasalainen Runonkulkijat -ryhmä on ollut minulle rakas. On järisyttävä kokemus kuulla jonkun tulkitsevan omiakin tekstejäni. Siitä suuri kiitos edellä mainituille ja esimerkiksi Lassie and the ladsille, Maanvaivat -kuorolle, Lis Laviolalle, Ilkka Arolle ja Mari Renvallille, Kirsti Rautamolle, Tarja Huntukselle, Eeva-Lotta Paavolalle, Vaasan oopperan kuorolle... sekä tietysti omille ryhmilleni Sudenmorsiamille ja Weljille, RunoSoinnulle, TenaSingersille, Aallottarille ja mitä niitä onkaan ollut...

On vaikeaa nimetä yhtä tai edes kymmentä lempirunoilijaansa. Eri aikoina ja elämäntilanteissa eri runoilijat ja runot koskettavat. Toivottavasti näin on muillakin. On mukavaa, kun kirjahyllystä ja netistä löytyy runoja eri tarpeisiin silloin, kun niitä tarvitsee. (Hyllyssäni on noin 4 metriä runokirjoja.)

Laitan tähän kuitenkin yhden Aulikki Oksasen runon, koska luin juuri hänestä kirjoitetun elämäkerran:

Hyvästi

Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
hyvästi vaaleana yönä.

Ja jos huomisaamuna herään
vieraalla lakeudella
vieraan viljapellon sylistä
juurissani uusi multa,
niin silloin minä päästän taivaan ja tuulen
sydämeni läpi
ja sanon hyvästi vielä kerran
hyvästi sydämeni läpi
ja sanon hyvästi vielä kerran
hyvästi sydämeni läpi.

Ja vielä toinen: virolaisen Ellen Niitin runo, jonka on suomentanut Elvi Sinervo:

Käsissäs kannat linnun unelmaa –

se savena on kämmenelläs vasta,

vaan kerran möhkäleestä karkeasta

se pääskysenä nousee, sielun saa.

Kun kuulet näkinkengän huminaa,

kun putoava sulka ilmaan piirtyy,

kun käsiesi lämpö saveen siirtyy –

niin jokin kämmenelläs liikahtaa.

Se elää. Se on lintu. Itsekään

et tiedä, saviko vai sisimpäsi

on lintu nyt ja oikoo siipiään.

Ja äkkiä on, katso, tyhjä käsi.

Pois lintu lentää siivin välkkyvin.

Ja linnun lento olet itsekin.

Runon linnun voi tulkita vaikkapa syntyväksi runoksi.

Runollista kevättä kaikille!

Tulossa

1. Kevättä kohti - Runoesitys yhdessä rovasti Maaria Perälän ja muusikko Kirsti Rautamon kanssa 15.3. Jurvan kirkossa klo 12.00.
2. Lähde luontoon -kurssi Vaasan Almaopistossa Lähde luontoon – retkeilykurssi - Vaasan kaupungin opistot / Vasa stads institut 29.4.-10.5.
3. Hiljaisuuden retriitti Alskatin leirikeskuksessa 16.-18.5. Hiljaisuuden retriitti - Vaasan suomalainen seurakunta Vetäjinä pastori Eva Thölix, diakoni Anne Kinnunen ja minä (retriitti- pyhiinvaellus- ja luontohengellisyysohjaaja). Ilmoittautuminen alkaa 3.3. klo 9.00. Kannattaa olla nopeasti liikkeellä, sillä paikat täyttyvät yleensä parissa tunnissa.

Kirjavinkit

Rebecca F. Kuang: Yellowface. TEOS 2024

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu. Gummerus 2024

Helena Ruuska: Aulikki Oksanen - Hyppy syreenien tuleen. WSOY 2024

Riina Peltonen: Tervahaudan haltija - Myyttisiä tarinoita Pohjanmaalta. Haamu Kustannus 2024.

Aiheen mukaisesti voisin suositella montakin runokirjaa, mutta tyydyn yhteen. Runoraamattuni on Maailman runosydän, jonka ovat WSOY:lle toimittaneet Hannu ja Janne Tarmio. Hyllyssäni oleva kappale on painettu vuonna 1998. Kävin vilkaisemassa parista nettikaupasta ja sitä on saatavilla ainakin Rosebudilta ja Antikvaarista. Näin kirjaa luonnehditaan: Maailman runosydän -antologia on Suomen ja koko maailmankin mitoissa ainutlaatuinen kokoomateos, jonka monisatalukuinen runoilijajoukko puhuu kaikkien maanosien kielillä. Ja sittenkin vain yhdellä kielellä: ihmisen sydämellä.

Latinan lentäviä lauseita V osa III

• Videant consules, ne quid detrimenti capiat res publica.
• Käännös: "Katsokoot konsulit, ettei valtiolle koidu mitään vahinkoa."

• Video barbam et pallium, philosophum non video. (Gellius)
• Käännös: "Näen parran ja viitan, en filosofia."

• Video meliora proboque, deteriora sequor. (Ovidius)
• Käännös: "Näen mikä on hyvää ja pidän sitä oikeana, seuraan väärää."

• Videor mihi beate vixisse.
• Käännös: "Mielestäni olen elänyt onnellisesti."

• Videre nostra mala non possumus. (Phaedrus)
• Käännös: "Emme kykene näkemään omia vikojamme."

• Vigilate et orate!
• Käännös: "Valvokaa ja rukoilkaa!"

• Vigore proprio.
• Käännös: "Omalla voimallaan."

• Vilius argentum est auro, virtutibus aurum. (Horatius)
• Käännös: "Hopea on kultaa halvempaa, kulta hyveitä vähäarvoisempaa."

• Vina parant animos faciuntque caloribus aptos; cura fugit multo diluiturque mero: tum veniunt risus, tum pauper cornua sumit, tum dolor et curae rugaque frontis abit. (Ovidius)
• Käännös: "Viini rohkaisee mieliä ja tekee ne otollisiksi intohimon tulelle; vahva viini huuhtoo pois huolet: silloin saapuu nauru, silloin köyhänkin pää nousee pystyyn, silloin poistuu suru, huolet ja otsan uurteet."

• Vincam aut moriar.
• Käännös: "Tulen voittamaan tai kuolemaan."

• Vincere scis, Hannibal, victoria uti nescis.
• Käännös: "Osaat voittaa, Hannibal, mutta et käyttää voittoasi."

• Vinculum amicitae.
• Käännös: "Ystävyyden side."

• Vinculum matrimonii.
• Käännös: "Avioliiton side."

• Vindex iniuriae.
• Käännös: "Suoja vääryyttä vastaan."

• Vino pellite curas!
• Käännös: "Häätäkää huolet pois viinin avulla!"

• Vino somnoque sepulti.
• Käännös: "Haudattuja viinillä ja unella."

• Vinum laetificet cor hominis. (Raamattu, Ps. 104:15)
• Käännös: "Viini tehköön ihmisen sydämen iloiseksi."

• Vir bonus dicendi peritus.
• Käännös: "Puhumisen taitava kunnon mies."

• Viret in aeternum.
• Käännös: "Kukoistaa ikuisuuteen."

• Virginibus puerisque canto. (Horatius)
• Käännös: "Tytöille ja pojille minä laulan."

• Virgo intacta.
• Käännös: "Koskematon neitsyt."

• Viribus aequis. (Livius)
• Käännös: "Yhtäläisin voimin."

• Viribus unitis.
• Käännös: "Yhdistetyin voimin."

• Virtus est medium vitiorum et utrimque reductum. (Horatius)
• Käännös: "Hyve on kahden paheen puolivälissä, kaukana kummastakin."

• Virtus post nummos. (Horatius)
• Käännös: "Hyve rahan jälkeen.

• Virtuti non armis fido.
• Käännös: "Luotan hyveeseen, en aseisiin.

• Virtutis amore.
• Käännös: "Rakkaudesta hyveeseen."

• Vis amicitiae.
• Käännös: "Ystävyyden voima."

• Vis comica. (Suetonius)
• Käännös: "Komiikan voima."

• Vis consili expers mole ruit sua. (Horatius)
• Käännös: "Voima ilman viisautta tuhoutuu omaan suuruuteensa."

• Vis dicendi.
• Käännös: "Puhumisen voima."

• Vis legis.
• Käännös: "Lain voima."

• Vis maior.
• Käännös: "Suurempi voima."

• Vis medicatrix naturae.
• Käännös: "Luonnon parantava voima."

Musiikkia

Fordi eg elskar deg (Live) Ingebjørg Bratland

Ho'oponopono Song ~ Ho'oponopono International ~ Aman Ryusuke Seto

Tiibetin huilu | Poistaa stressiä, vapauttaa melatoniinia ja toksiineja | Rauhoittaa mieltä Tämä on melkein puoli vuorokautta kestävä jutska. Kuvat ovat hienoja ja musiikki rauhoittavaa. Sopii hoivaamaan monin eri käyttötarkoituksin ja kestoin.

Desiderata Esa Saario teksti on Max Ehrmanin

Juuret Marian

Juuret Meänland

Juuret A.W. Yrjänä

Lassie And The Lads - Diggy Liggy Loo - YouTube

Ilta - Nemo - YouTube

Stephen Warbeck : Pelagia's Song. Film Stills : Captain Corelli's Mandolin.

Turvallisuus & yhteistyö Juice Leskinen Grand Slam (musiikki alkaa kohdasta 0:51) Tämä on edelleen ajankohtainen, vaikka on taltioitu jo 1985

Heile verda song med Ingebjørg Bratland

Vaughan Williams : The Sprig of Thyme and the Lark in the Morning. Sir George Clausen : Paintings.

Tanssia

The Tango - Scent of a Woman (4/8) Movie CLIP (1992) HD Eipä ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun laitan tämän tänne sivulleni. Tanssi alkaa kohdasta 1:40.

Muuta katseltavaa

Tässä on kestosuosikkini: Maarit Lallin Kovat miehet. Kovat miehet | Yle Areena

Tämä ei jätä koskaan minua kylmäksi: Siskonpeti | Yle Areena

Tämä on sivusto, johon kannattaa tutustua, jos on kiinnostunut valokuvaamisesta, joka on muutakin kuin räpsimistä: Valokuvauskurssit ja opetusvideot kaikentasoisille valokuvaajille - Kamerakoulu.fi

Runo

Kevättä rinnassa

Yöt kylmiä. Jää ratisee ikkunanpuitteissa.

Aamusta yhä enemmän valoa: tiheää, pohjoista hurmaa.

Päivän kuluessa kadut sulavat.

Linnut kirskuttavat pensasaidoissa.

Mahla virtaa koivunrungossa.

Oksien kärjet tykyttävät lehtiä odottaen.

Iltahämärän lähestyessä

hangen pinnassa keijujen masurkka.

Rinnassa muljahtaa omituisesti.

Silmät kivistävän kuivat ja herkästi kostuvat.

Helppo paluu nuoruuden tunnelmaan.

admin