Opettaja puhuu

Hyvin palvellut Palosaaren koulu

Keväistä päivää!

Suomessa on menossa talvilomaviikkojen kausi. Vaasan seudulla kouluissa on lomaa ensi viikolla. Ehkä on aika hengähtää ja katsoa alkavaan kevääseen.

Opettajille ja oppilaille urheiluloma, jota perinteisesti hiihtolomaksi kutsutaan, katkaisee kevätlukukauden puurtamisen. Koska olen tehnyt leipätyöni kasvatuksen parissa, minua tietysti kiinnostaa kaikki, mitä lasten ja opetuksen, varhaiskasvatuksen ja koulujen tiimoilta yhteiskunnassa ja perheissä keskustellaan. Tämän kevään putouksessa on hahmo nimeltä Ansa Kynttilä. https://www.youtube.com/watch?v=HCjt96phaJE ja https://www.youtube.com/watch?v=di3O6liHt6g Hän on pistänyt minut taas miettimään, miten suuri merkitys opettajan persoonalla on lasten kasvamisessa itseään ja muita kunnioittaviksi ihmisiksi.

Ansa Kynttilä suhtautuu lapsiin jyräten, halventaen ja piiloaggressiivisesti. Sellaisiakin pedagogeja valitettavasti on. Onneksi he ovat todella pienenä vähemmistönä ammattikasvattajissa. Ainakin haluaisin uskoa siihen. Jokainen meistä muistaa hyvällä ne opettajat, jotka ovat nähneet meidät omina itsenämme. He ovat kenties antaneet tunnustusta jostain juuri oikealla hetkellä.

Muistan lämmöllä erästä lukion opettajaani, joka antoi minulle kolme runoa, jotka hänen mielestään kertovat minusta. Runot olivat P. Mustapään Selitys http://kauneuttako.blogspot.fi/2016/04/p-mustapaan-runoja.html , Uuno Kailaan Paljain jaloin https://fi.wikisource.org/wiki/Paljain_jaloin ja Einari Vuorelan Tuulentupa. Opettaja näki minut paremmin kuin arvasikaan. Ja hän ei todellakaan ollut äidinkielen opettaja. Tässä on Einari Vuorelan äsken mainittu runo:

 

Tuulentupa

Minä menin hattuni alle

ja lähdin maailmalle

pois köyhyyttä pakohon.

Tein tuulentuvan, tein talon,

sain lahjaksi päivän valon

ja ilmaisen kuutamon.

 

Hyvä opettaja

Kari Uusikylä julkaisi vuonna 2006 ajatuksia herättävän kirjan Hyvä, paha opettaja. Alla olevat ovat kuitenkin minun omia hajanaisia mietteitäni siitä, millainen on hyvä opettaja. Kun sen lukee, kokee melkoisia paineita ja ymmärtää, että opettajan työ on suuri henkinen haaste.

Hyvä opettaja on kanssakulkija opin ja elämän tiellä. Hän kuuntelee, rohkaisee ja kannustaa. Hän ei ole virheetön ja kaikkitietävä. Hän osaa pyytää anteeksi virheitään. Hänelläkin on hyviä ja huonoja päiviä, mutta ei kohdista lapsiin pahaa mieltään. Hän kenties kertoo luokalle, että nyt olen melko väsynyt, mutta ei kuormita oppilaitaan omilla murheillaan. Hyvä opettaja ei pelkästään kaada tietoa oppilaiden niskaan, vaan pistää oppilaat etsimään itse vaihtelevia ratkaisuja ja näkökulmia asioihin. Hän luottaa siihen, että jo hyvinkin pieni lapsi ymmärtää maailmaa. Tällä on toki vielä pieni elämänkokemus, mutta jo paljon ajatuksia.

Hyvä opettaja ei ole asenteellinen vaan avoin. Hyvä opettaja pyrkii omalta osaltaan laajaan ymmärrykseen elämän kirjosta ja oppilaiden omista olosuhteista. Hyvä opettaja on siis laajasti kiinnostunut yhteiskunnasta ja maailmasta. Hänellä on hyvät kommunikointitaidot sekä lasten että aikuisten kanssa. Hän huolehtii omasta jaksamisestaan ja hakee apua siihen kollegoilta ja ammattiauttajilta. Hyvä opettaja ei ole superihminen. Omaan vahvuuteensa sairastunut opettaja saa paljon tuhoa aikaan.

Hyvä opettaja antaa aitoa ja rehellistä palautetta. Negatiivinen palaute ei kohdistu oppilaan persoonaan, vaan tekemisiin. Opettaja antaa aina vaihtoehtoisen mallin, miten toimia jatkossa. Aito palaute on tarkkarajaista. Oppilas tunnistaa kyllä sen. "Tässä matematiikan tehtävässä sinulla on selvästi suuria vaikeuksia, mutta on hyvä, että olet jaksanut yrittää sen ratkaisemista. Katsotaanpa vielä yhdessä."

Erityisesti pienempien lasten kanssa palkkioilla on suuri merkitys. Minun mielestäni palkkiot eivät saisi pääosin olla materiaalisia eli tarroja ja leimoja. Omassa erityisopetuksen luokassani palkkioita olivat esimerkiksi tuokio kaleidoskoopin katselemista tai lupa soittaa välitunnin alussa hetki luokan urkuharmonia. (Sellainen luokassani oli!) Palkkio voi siis olla henkilökohtainen elämys. Materiaalisena palkkiona annoin oppilaille erityisestä syystä helmen pujotettavaksi nauhaan. Äitienpäivänä tuo vuoden mittaan koottu helminauha annettiin äidille tai mummille tai muulle läheiselle naisihmiselle. Tämä palkitsemisjärjestelmä kumpuaa siitä filosofiasta, että elämykset ja hyvän kierrättäminen ovat tärkeämpiä kuin materia. Olen halunnut välittää sen oppilaille tällä tavoin konkreettisesti.

Filosofisia keskusteluja lasten kanssa

On hyvä muistaa, että lapset kykenevät jo hyvin varhain filosofisiin pohdintoihin. Aiheesta on Gareth B. Mathews julkaissut mielenkiintoisen kirjan Filosofisia keskusteluja lasten kanssa vuonna 1984, suomennettu 2004.

Mathews väittää kirjassaan, että kehityspsykologit aliarvioivat lasten filosofisen ajattelun kehittymistä. Syyttävä sormi osoittaa keskeisen kehityspsykologin Piaget'n suuntaan. Piaget'n mukaan lapsi kykenee tällaisiin pohdintoihin noin 12-13 vuoden iässä, jolloin hän siirtyy ns. formaaleihin operaatioihin ajattelussaan. Melko vasta vielä joidenkin kehityspsykologien mukaan filosofian vaatima käsitteellinen vuoropuhelu vaikutti haitallisesti alle 12-vuotiaan lapsen tunne-elämän, mielikuvituksen ja aistielämysten kehittymiseen. Onneksi tästä ajattelumallista ollaan pikku hiljaa pääsemässä pois. Anglosaksisissa maissa ja Pohjoismaissa on analyyttisempi ja leikittelevämpi filosofointi kuin mahtipontisessa keskieurooppalaisessa perinteessä, jota Piaget'kin edustaa. Kuitenkaan opettajat eivät uskaltaudu riittävästi käymään filosofisia keskusteluja lasten kanssa. Filosofia oppiaineena tulee mukaan opintielle vasta lukiossa.

Matthews kertoo kirjassaan esimerkkejä käymistään keskusteluista kahdeksan edinburghilaisen musiikkikoululaisen kanssa. He kokoontuivat vuoden ajan pohtiakseen filosofisia ongelmia. Hän käytti tarinan alkuja keskustelujen pohjana. Tarinoissa oli joitakin haastavia ongelmanasetteluja ja väittämiä, joiden pohjalta käydyt keskustelut Matthews nauhoitti. Äänityksistä nousseiden teemojen pohjalta hän kirjoitti tarinoille lopun, jota käsiteltiin myöhemmissä keskusteluissa. Tulokset olivat yllättäviä. Selvästikin oppilaat, iältään 8-11 -vuotta, kykenivät loogiseen, mutta polveilevaan ja hauskaan tapaan käsitellä mm. onnellisuutta, tietoa ja etiikkaa koskevia näkökohtia. Hän osoitti, että filosofian opit ovat välttämättömiä näkökulman vaihtamisen taidon ja itsenäisen arviointikyvyn opettelussa. Nämä taidot ovat tärkeitä globaalissa ja moniarvoistuvassa viitekehyksessä, jossa elämme. Gareth B. Matthews on 1970-luvun alussa perustetun Filosofiaa lapsille -liikkeen uranuurtaja ja on ainakin aiemmin työskennellyt filosofian professorina Massachusettsin yliopistossa. Nyt en ole tarkistanut, vieläkö herra on työelämässä.

Suosittelen Filosofisia keskusteluja lasten kanssa -teosta lämpimästi opettajille, vanhemmille ja kaikille, joilla on vilpitön halu nähdä lasten arvo ajattelijoina ja oman elämänsä sankareina. Näiden keskustelujen pohjalta noussut mielekäs sovellus etiikasta: David-Paul 10,5 v: ”Tehkää, mitä voitte kannustaaksenne kaikkia itsenne mukaan lukien seuraamaan kultaista sääntöä.”

Summa summarum

Minusta Ansa Kynttilä on tervetullut hahmo Putouksessa. Toivottavasti saamme seurata häntä vielä joidenkin viikkojen ajan. Tanhupallohan tietysti kisan voittaa. https://www.youtube.com/watch?v=u5rdLq4Uj1Y Nämä kaksi hahmoa yhdessä ovat lyömättömiä pohdiskelun herättäjiä. Lapsen avoimuus vs. kyynisen opettajan kamaluus laittoivat minutkin kirjoittamaan edellä olevat kappaleet.

Uskotaan ja luotetaan, että nouseva nuoriso on hyvissä käsissä ja muistetaan, että opettajakin on ihminen! Ihanat ja haastavat oppilaat kasvattavat perheineen myös heidän parissaan työskenteleviä. Annetaan arvo toisillemme. Annetaan arvo myös isovanhempien roolille kasvatustehtävissä.

Eilen koulussamme oli harrastuskaverini Seppo kertomassa pilvistä ja näyttämässä niistä kuviaan sekä hienoa kuvakoostettaan. Hän piti kaksi noin oppitunnin mittaista esitystä. Kummassakin sessiossa oppilaita 3-6 -luokilta oli noin 80 opettajineen. Olin ilahtunut, mutta en toisaalta yllättynyt, kuinka tarkkaavaisesti oppilaat jaksoivat paneutua asioihin. Tuosta tilanteesta taas huomasi, että lapset (ja aikuisetkin) ovat kiinnostuneita monenlaisista ilmiöistä. Uskon, että moni paikalla ollut tuijottelee taivaalle erilaisella intensiteetillä kuin aiemmin. Julkinen kiitos vielä Sepolle ja Nummen koulun väelle!

Musiikkia ja huumoria

Ensimmäiseksi kuunnellaan vanha koululaulu Koska meitä käsketään https://www.youtube.com/watch?v=Rvuoo7Y7VZ8

Pink Floydin kappale Another Brick in The Wall videoineen on inhorealistinen ajatus siitä, mitä koulu pahimmillaan voi olla. https://www.youtube.com/watch?v=YR5ApYxkU-U

Junnu Vainion Opettajainhuone saa minut aina itseironisesti hykertelemään https://www.youtube.com/watch?v=o_Kun_qJXvk Voin vakuuttaa, että todellisuus ei ole aivan tämä ainakaan nykyisin. Junnu kirjoitti teräväkynäisesti laulun opettajainhuoneesta, olihan hän itsekin koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Hän ehti tehdä jonkin aikaa opettajan töitä, oppilaiden kertoman mukaan melko rennoin vedoin.

Opehuumoria seuraavaksi. Ei heikkohermoisille. Aamunavaus https://www.youtube.com/watch?v=IAGuoo_uhUM

Nat King Colen Stardust https://www.youtube.com/watch?v=DjU6ZjrQulc Kiitos Sepolle vinkistä!

Lisää Colen tulkintaa: Smile https://www.youtube.com/watch?v=UN8oLGBNXpE

Mieheni kanssa tuli yhteisiä vuosia täyteen toissapäivänä. Siitä syystä valitsen Louis Armstrongin ja Ella Fitzgeraldin version hienosta Dream A Little Dream Of Me - biisistä https://www.youtube.com/watch?v=gxrws7omOHQ

Willy DeVille When The Night Falls https://www.youtube.com/watch?v=wQR3hqqcTt0 Biisi johdattaa kohti seuraavaa.

Lopuksi joikua lauantaina 17.2. menehtyneen veljeni Aatun muistolle. Veljeni harrasti laajasti saamen kieltä ja kulttuuria, vaikka ei saamelainen ollutkaan. Hän jopa esiintyi televisiossa joikaajana. https://www.youtube.com/watch?v=EUEHNNaVDSs Valitsin tämän joi'un, koska se on muistojoiku (kylläkin esittäjän ystävälle).

Kuukauden runo

Aiheeseen liittyen valitsen runoksi Opettajan laulun, jonka sanoitin vuosia sitten. Tarja Huntus on sen säveltänyt ja sovittanut. Opettajien kuoro ja soitinryhmä on esittänyt sen pari kertaa opettajien kirkkopyhässä Vaasan kirkossa.

Opettajan laulu

Liian harvoin muistan kaikkein hiljaisimmat.

Liian harvoin kuulen toiveet sydänten.

Liian harvoin syliin otan kaipaavimmat.

Liian harvoin olen liekki rakkauden.

 

Opettaja uupuu liikaa kiirehtii

Eikä huomaa kuinka joku oirehtii.

 

Tänään muistan laittaa sivuun tavoitteet.

Tänään tulen luokkaan uusin aatoksin.

Tänään unohdetaan kaikki vanhat virheet.

Tänään pääsee syliin kaikkein kaipaavin.

 

Opettaja uupuu liikaa kiirehtii

Eikä huomaa kuinka joku oirehtii.

 

Anna mulle voimaa Isä Taivainen,

että tänään oisin liekki rakkauden.

 

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.