Normaaliaika (?)

By admin
|
30.10.2024
|
Yleinen

Pohjoisessa

Taas harrastimme joka syksyistä pohjoisen matkailua. Syyskuun lopussa lähdimme ja palasimme 7.10. kotiin. Ensin menimme laivalla yli Merenkurkun ja ajoimme pariksi päiväksi Kiirunaan. Siellä saimme kokea ja nähdä monenlaista: luontoa ja siirrettävän kaupungin kummallisuuksia. Asuimme aivan uudessa ydinkeskustassa. Ensilumen koimme Nikkaluoktassa, josta katselimme Kebnekaisea ja sen ympäröimiä vuoria. Kurravaarassa ja Jukkasjärvellä tuli käytyä. Edellisessä olimme Åsa Larssonin dekkareiden maisemissa ja jälkimmäisessä tutustumassa kirkkoon. Artikkelikuvassa on kirkon urut keskilaivasta päin nähtynä. Kovasti harmittaa, että tämä sivusto vaatii entistä pienemmässä muodossa kuvat, joten yllä oleva ei ole tarkin mahdollinen.

Kiirunasta ajoimme Utsjoelle Karesuvannon, Hetan, Kautokeinon ja Karasjoen kautta. Norjan puolella oli lunta, mutta tie oli vielä sula. Samana päivänä oli tullut 11 cm lunta Angelin kylään. Utsjoella viivyimme sunnuntaista lauantaihin. Mökki oli kyllä meillä sunnuntaihin asti, mutta kesärenkaiden vuoksi oli tultava Rovaniemelle jo lauantaina. Kotoa lähtiessä olimme käyneet keskustelua renkaiden vaihdosta, mutta minun kantani hävisi. Alkumatka Utsjoelta Kaamaseen asti oli kyllä liukas ja väliin luminenkin, mutta onneksi minulla on niin luotettava ja rakas kuljettaja, etten aivan hirveästi pelännyt.

Joka tapauksessa saimme nautiskella yllin kyllin Norjan puolella ajeluista ja reissuista Suomen päälaella. Mieleenpainuvimpia olivat retket Båtsfjordiin ja Pykeijaan sekä tutustumiset Neidenin ja Utsjoen kirkkoihin. Ruskaa saimme vielä kokea ja tietysti silloin tällöin revontuliakin.

Rovaniemellä viivyimme pari yötä. Siellä tuli juhlittua myös siirtymistäni väestötiedoissa pois keski-ikäisyydestä. Kotimatkalla kävimme Oulussa tapaamassa aina niin ihanaa sukulaisnaistani. Sieltä saa mukaan joka kerralla sielun rakennuspuita. Kotiin saavuimme melko väsyneinä, mutta monta ajatusta ja kokemusta rikkaampina. Ja kuvia tuli muistoksi jälleen pökerryttävä määrä.

Maata pitkin matkailu avartaa!

Normaaliaika (?)

Viikonloppuna päättyi kesäaika ja siirryttiin normaaliaikaan. Se sai minussa monenlaisia mietteitä liikkeelle. Minusta tuntui, että emme ole viettäneet normaaliaikaa moneen vuoteen. Lapsesta asti olin tottunut siihen, että lähimaissa on aina rauha. Sehän oli tietysti hyvin valheellinen kuva. Itäinen naapuri harrasti jo tuolloin toisten kansojen alistamista. Eikä se ollut ainoa maailmanmahti noissa töissä. Meilläkin on kolonnisoitu mm. saamelaisia. (Keskustelin pohjoisessa saamelaisen kanssa, joka oli joutunut asumaan asuntolassa kouluaikanaan ilman lupaa käyttää omaa kieltään.)

Viimeistään, kun tänä syksynä katsoin Areenasta Vaietut arktiset sodat -sarjan 2. kauden, monista asioista avautui uusia näkymiä. Vaietut arktiset sodat | Yle Areena Erityisesti sarja kosketti, koska vietin suuren osan lapsuus- ja nuoruusvuosistani Lapissa. Jo siltä ajalta Norjan ja Ruotsin pohjoinen ulottuvuus on minulle tuttua.

Korona, Ukrainan sota, epävakaisuus USA:ssa, ääri-/laitaoikeiston nousu Euroopassakin, heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien olojen kurjistaminen Suomessa ja monet muut asiat ovat horjuttaneet uskoa valoisaan tulevaisuuteen. Nämä ovat kuitenkin vain pintavaahtoa verrattuna siihen, mitä ilmastonmuutos ja luontokato aiheuttavat koko maapallolle. Tämäkö on sitä normaaliaikaa? Alammeko tottua epävarmuuteen ja turvattomuuteen?

Onko ihmisoikeuksilla, demokratialla ja tasa-arvolla tulevaisuutta? Haluan uskoa niin. Haluan luottaa valoisaan tulevaisuuteen ja ihmisten hyvyyteen sekä järjen voittoon. Tärkeintä olisi se, että rakkaus lävistäisi meidät kaikki; että alkaisimme tehdä tekoja sen kautta; että näkisimme jokaisessa jotain hyvää. Myönnän, että ainakin minulle se on vaikeaa.

Aino Suholan runossa (vuodelta 1991) "On suvaittava suvaitsemuuttakin" sanotaan: Oudot päiväntasaajat jäävät ylittämättä, jos oikeassa olemisen vimma kahlitsee meidät. Ylimielisyys sokaisee ja kaikkitietävyys vie kyvyn kuulla. Intohimoihimme ei kuulu suodattaa mistä tahansa sitä hyvää mitä siinä on.

Tekisi mieli viihtyä rakkaiden kirjojen äärellä yhä enemmän. Eräällä tavalla olenkin työntänyt pääni pensaaseen tai ainakin varjellut mielenterveyttäni pysyttelemällä ulkona sosiaalisesta mediasta WhatsApp -ryhmiä lukuun ottamatta.

Pää kannattaa välillä työntää konkreettisesti pensaaseen menemällä nauttimaan metsän parantavista voimista. Voi antaa tuulen puhaltaa kaikki ahdistavat ajatukset loitolle tai nauttia tyynen vesipeilin antamasta rauhasta. (Äsken tuulenpuuska oli 19,9 m/s, tarkistin Ilmatieteen laitoksen sivulta.)

Pääsisimmekö joskus normaaliaikaan?

Vihreästä rukouskirjasta löydän hienon Pirjo Kantalan tekstin:

LUOTTAMUKSEN HALAUS

Joskus rukous on puun halaamista.

Puun satavuotiset juuret jalkojen alla,

kädet rungon ympärillä.

Nojaan puun vankkaan ja periksiantamattomaan runkoon,

tuuli heiluttaa hiljaa sen lehtiä korkealla.

Saan nojata runkoon koko voimallani,

puristaa sitä käsivarsillani.

Ei se huoju, ei rutistu

vaan pitää minut pystyssä.

Tunnen sen voiman.

Tunnen rungossa virtaavan elämän.

Imen itseeni sen vankkumatonta turvaa.

Luottamus ja elämän voima virtaavat puusta minuun.

Kirjavinkit

Tässä tulee harvinaisen paljon kirjavinkkejä. On tainnut tulla kuukauden aikana luettua paljon. Tässä mieluisimmat.

Anja Snellman: Kirjeitä sotapäällikölle. WSOY 2024.

Meni pari viikkoa, kunnes päätin, että kirja oli lukemisen arvoinen. Lukiessa olin aika ahdistunut.

Miia Siistonen: Harri Henttinen - Sieluni värit. Dodendo 2024. Kirja KirkkoHarrista.

Jukka Nevala: Vihreä sanakirja. Kirjapaja 2024

Vihreä rukouskirja. Toimittaneet Piia Kantola ja Anna-Maija Viljanen-Pihkala. Kirjapaja 2024. Tässä on luontoon liittyviä kirjoituksia.

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä. Otava 2018.

Tässä on yksi minulle uusi kirjailija, jonka tuotantoa aloin louhia. En pettynyt.

Merja Mäki: Itki toisenkin. Gummerus 2024

Han Kang: Ihmisen teot. Gummerrus 2014.

Pakko oli alkaa tutustua uusimman Nobelistin tuotantoon.

Aino Suhola: Rakasta minut vahvaksi. Atena 1991

Halusin laittaa tämän vanhan kirjan tähän, koska nämä runot ovat kulkeneet mukanani jo yli 30 vuotta!

Laura Friman & Mikko Mattlar: Kultaturbo - Suosikkilehden tarina. Johnny Kniga 2024

Todellinen sukellus nuoruuteen. Sukupolvikokemus monelle ikäryhmälle. Samalla tuli pohdittua nuorten kollektiivista tajuntaa.

Uno Holmberg: Lappalaisten uskonto. WSOY 1915

Jokunen vuosi sitten löysin tämän antikvariaatista. Kiinnostava jo julkaisuajankohdankin vuoksi.

Elina Matila: Polkuja ja juuria -Runoja matkan varrelta. 2024

Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni. Gummerus 2024. Nuortenkirja, joka sopii aikuisellekin.

Ossi Päärnilä: Vaarassa mennen ja tullen - Talvisodan sotalapset Norjassa. Atena 2024

Latinan lentäviä lauseita T osa II

Tertium non datur. (Aristoteles)
Käännös: "Kolmatta vaihtoehtoa ei ole."

Theatrum mundi.
Käännös: "Maailman teatteri."

Timeo hominem unius libri.
Käännös: "Pelkään yhden kirjan ihmistä."

Timeo lectorem unius libri. (Tuomas Akvinolainen?)
Käännös: "Pelkään yhden kirjan lukijaa." (SLK)

Timet pudorem.
Käännös: "Pelkää häpeää."

Timidus cautum se vocat, sordidus parcum.
Käännös: "Pelkuri kutsuu itseään varovaiseksi, ahne säästäväiseksi."

Timor addidit alas. (Vergilius)
Käännös: "Pelko antoi siivet."

Tolerabile est semel in anno insanire. (Augustinus)
Käännös: "Kerran vuodessa sietää hullutella."

Tolle, lege, tolle, lege! (Augustinus)
Käännös: "Ota ja lue, ota ja lue!"

Tolle moras! Semper nocuit differre paratis. (Lucanus)
Käännös: "Älä viivyttele! Viivyttely on aina vahingoksi sille joka on valmis."

Tota philosophorum vita commentatio mortis est. (Cicero)
Käännös: "Filosofien koko elämä on kuoleman tarkastelua."

Totis viribus.
Käännös: "Kaikin voimin."

Toto caelo.
Käännös: "Taivaan mitalla."

Totum in eo est.
Käännös: "On kokonaan siinä (kiinni)."

Tractanda putabat inermi justicia. (Juvenalis)
Käännös: "Oikeuden kädessä ei pitäisi olla miekkaa."

Trahit sua quemque voluptas. (Vergilius)
Käännös: "Jokaista vetää hänen oma halunsa."

Transit in iram.
Käännös: "Siirtyy vihaan."

Treuga Dei.
Käännös: "Jumalan aselepo."

Tristis eris, si solus eris. (Ovidius)
Käännös: "Jos tulet olemaan yksinäinen, tulet olemaan apea."

Tu es Petrus, et super hanc petram aedificabo ecclesiam meam. (Raamattu, Matt. 16:18)
Käännös: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni."

Tu mortuus es, tu nugas es.
Käännös: "Kun olet kuollut, et ole minkään arvoinen."