Mietteliäänä ja haahuillen syksyyn 2

Minun polkuni

Hei!

Kotisivuani yritettiin päivittää viimekuun lopussa. Kävikin niin, että sivut kaatuivat ja siinä hötäkässä katosi viimeisin kirjoitukseni. En ollut kiireissäni ehtinyt kopsata sitä tiedostooni. Nyt siis tässä koetan lyhyesti muistaa, mitä kirjoituksessa oli.

Haahuilin monenlaisissa tapahtumissa ja haaveissa. Yksi haave oli päästä Norrskäriin ja se toteutuikin 2.10. Siitä kirjoitan ehkä jo huomenna.

Olin myös pyörryksissä näkemästäni mekosta ja pohdin siitä syystä pohjoiseen lähtöä. Sekin toteutui pari viikkoa sitten. Siitäkin seuraavassa kirjoituksessa.

Kirjoittelin myös tekemästäni Max Ehrmann -käännöksestä. Laitan sen tähän:

 

Max Ehrman Desirerata 1927

 

Mene tyynesti melun ja kiireen keskelle,

ja muista mikä rauha löytyy hiljaisuudesta.

Pyri hyviin suhteisiin kaikkien ihmisten kanssa

lujasti ja antautumatta.

Puhu totuudestasi hiljaa ja selkeästi;

ja kuuntele muita,

jopa tylsiä ja tietämättömiä;

heillä on oma tarinansa kerrottavanaan.

Vältä äänekkäitä ja aggressiivisia henkilöitä,

he aiheuttavat hämmennystä mielessäsi.

Jos vertaat itseäsi muihin,

sinusta voi tulla turhamainen tai katkera,

sillä aina tulee olemaan voimakkaampia

ja heikompia ihmisiä kuin sinä.

Nauti saavutuksistasi ja suunnitelmistasi.

Pidä yllä intohimoa tekemisiisi,

kuitenkin nöyrästi;

se on todellista asioiden hallintaa

vaihtelevan onnen ajassa.

Ole varovainen taloutesi kanssa;

sillä maailma on täynnä huijareita.

Älä kuitenkaan sulje silmiäsi

hyvyyden olemassa ololta,

sillä monet ihmiset pyrkivät korkeisiin ihanteisiin

ja sankaruutta on kaikkialla.

Ole oma itsesi.

Erityisesti älä teeskentele kiintymystä

äläkä suhtaudu rakkauteen kyynisesti,

sillä kaiken hedelmättömyyden ja pettymyksen keskellä

rakkaus on yhtä uudistuva kuin ruoho.

Ota nöyrästi vastaan elämän opetukset ja

päästä lempeästi irti nuoruuden mietteistäsi.

Ravitse henkesi voimaa.

Se suojaa sinua äkillisissä vastoinkäymisissä.

Mutta älä ahdistele itseäsi

synkillä mietteillä.

Monet pelot syntyvät väsymyksen ja yksinäisyyden keskellä.

Kaiken muun lisäksi

arvosta itseäsi ja ole lempeä itsellesi.

Olet maailmankaikkeuden lapsi,

yhtä arvokas kuin puut ja tähdet;

sinulla on sama oikeus olla täällä.

Ja vaikka siltä ei tuntuisi,

kaikesta huolimatta maailmankaikkeudessa asiat menevät niin kuin pitääkin.

Ole siis sovussa Jumalan kanssa,

millaisena hänet näetkin.

Säilytä rauha sielussasi

meluisan ja sekavan elämän keskellä.

Kaikesta valheellisuudesta,

röyhkeydestä ja särkyneistä unelmista huolimatta

maailma on kuitenkin kaunis.

Ole iloinen.

Kulje kohti onnea..

https://www.youtube.com/watch?v=CaVaF6TkSUU

Kirjavinkit

Vinkkeinä oli pari norjalaista kirjailijaa. Kehuin Lars Petterssonin dekkareita ja Per Pettersonin kaunokirjallisempia teoksia. Varmaan kehuin myös Joni Skiftesvikin toimittamaa Petsamo -kirjaa.

Musiikki

En millään muista, mitä musiikkilinkkeinä oli

Yann Tiersen - Porz Goret https://www.youtube.com/watch?v=KwwwWz6Ef3I&list=RDo5fUnZ9YxME&index=4

Ludovico Einaudi - "Elegy for the Arctic" https://www.youtube.com/watch?v=2DLnhdnSUVs&list=RD2DLnhdnSUVs&start_radio=1

Hector - Syyskuu https://www.youtube.com/watch?v=Xxa2z9vd6hs

 

Tanssi

Yann Tiersen - Porz Goret https://www.youtube.com/watch?v=9z3jCiCrsx0

 

Runo

Polku päättyy tähän

jaloissani vain

polun idea

aavistus polusta

Minun on itse raivattava

tieni metsään ja

kivikkoon

kanervien

katajien keskelle

kohti rantaa

josta jo aavistan

auringonlaskun

Polku alkaa tästä

minun polkuni

Strömsbackenilla 9.9.2020

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.