Luonnon hiljaisuudessa

Tulin ystäväni kanssa Vaasan saaristoon muutamaksi päiväksi pohtimaan elämää, istumaan hiljaisuudessa ja tarkkailemaan loppukevään luontoa. Hurjatahtinen työkevät on vaatinut veronsa: vaikka minulla on meneillään jo neljäs viikko poissa työpöydän äärestä,ajatukseni ja uneni kiertävät yhä samaa kehää töiden ympärillä ja väsymys on melkoinen. Jos ei olisi edessä harvinaisen pitkä lomajakso, olisin huolestunut.

Täällä luonnon helmassa saan kuitenkin parasta hoitoa sielulleni ja mielelleni. Joutsenten lennon seuraaminen vapauttaa ja kivien sielunelämän pohtiminen hykerryttää. Tunnen itseni arvoisan Havukka-ahon ajattelijan sielunsisareksi, kun istun kuistilla auringossa ihmettelemässä sitä, miten kaikki luonnon äänet sopivat maisemaan. Äänistä muodostuu sellainen sinfonia, jota taitavinkaan säveltäjä ei kykene kuunaan päivänään luomaan. (Juuri äsken lokki ajoi lentoon noin kolmekymmentä sorsaa.)

Seuralaiseni on hyvä kuuntelija ja keskustelija. Saamme innostettua toisemme vaikka minkälaisiin sfääreihin ja maratonpohdintoihin ja toisaalta voimme olla tuntikausia hiljaa. Unen tarpeetkin ovat melkoiset molemmilla. Puhdas ilma ja runsas ulkoilu antavat levollisemmat unet. Nämä päivät kaukana kaikesta hulinasta antavat varmasti sopivan startin kunnolliselle rentoutumiselle.

Päivät ovat olleet lämpimiä. Eilen tässä kuistilla mittari näytti auringossa kolmeakymmentä astetta auringossa ja varjossakin viittätoista. Maanantai-iltana meri oli aivan tyyni ja kuvasin paljon molemmilla kameroillani. Yllä on yksi nappaamistani kuvista.

Vaasan saaristo on hyvin kivikkoista aluetta. Meri on matala ja maankohoaminen muokkaa maisemaa koko ajan. Runsaan kahden kymmenen Vaasan vuoteni aikana on jo nähtävissä suuria muutoksia. Meillä on tällä seudulla maailman luonnonperintökohde, jonne menen taas ensiviikolla käymään.

http://www.merenkurkku.fi/maailmanperintoalue/luontotyypit/

***

Tänään kuistilla istuessamme puhuimme myös musiikista ja kuuntelimme muutamia mieleenpainuneimpia kappaleita Youtubesta. Laitan tähän pari linkkiä:

http://www.youtube.com/watch?v=SJyytek-cDg

http://www.youtube.com/watch?v=39yb9jUsGm8&feature=related

Jälkimmäisen tosin kuuntelimme kuistisessiolla Nana Moskourin kreikaksi laulamana, mutta halusin laittaa Montserrat'n version tähän blogiin. Suopursu -kappale herättää minussa väkeviä tunteita ja tuoksuja. Ehkäpä samastun voimakkaasti laulun symboliikkaan.

***

Viikon runoksi valitsin seuraavan, joka on omistettu Aino Kallakselle, Sudenmorsian -kirjan kirjoittajalle:

SUSI-MARIA

Vahvana tuoksuu suopursu.

Turkkini hopeaa, silmäni terävät,

jalkani käpälinä vilkkaa.

Meren rannasta metsään,

metsästä paljakalle

rinnastani kohoaa suden joiku.

***

Ne tulevat

polttavat minut

Lapseni ainosyntyinen

hamuaa kuonollaan nisääni

Ja sen maito on vahvaa

Juokse poikani liekkien läpi

Tähtenä seuraan jolkkaasi

***

P.S. ILLALLA NÄIN MERIKOTKAN!

admin