Kokemusmetsästäjän uudet seikkailut

Guadamar del Segura

 

Vuosipa vaihtui taas. Alkoi tämän vuosikymmenen loppulaskenta. Tänä vuonna minusta tulee herttuatar kymmenen valtiatarvuoden jälkeen. Saavutan lokakuussa 60 ikävuoden rajapyykin.

 

Toiviomatkalla luontoa ja kulttuuria oppimassa

Vuoden vaihteen vietimme kolmen ystäväni (A:n, T:n ja V:n) kanssa Espanjassa pikkukaupungissa nimeltään Guardamar del Segura. Se on 14 000 asukkaan taajama Alicanten maakunnassa. Olimme siellä luontoterapiaohjaajakoulutuksessa. Koulutukseen osallistui 9 henkeä eri maista. Syntymämaita meillä koulutettavilla oli 5: Japani, Belgia, Hollanti, Espanja ja Suomi, josta meitä oli siis neljä. Kouluttaja oli suomalainen Riitta Wahlström, jonka kurssilla suoritin luontoterapiaohjaajan koulutuksen vuonna 2010. Nyt oli aika mennä kertaamaan opittua ja parantamaan englanninkielistä sanastoa aihealueesta.

Luontoterapiaohjauksessa itse luonto on terapeutti. Ohjaaja johdattaa asiakkaansa erilaisin harjoituksin luonnon terapeuttisten ainesten äärelle.

Kurssi oli antoisa ja seura hyvää. Sain perspektiiviä myös siihen, miten onnekkaita olemme täällä Pohjoismaissa, kun meillä on oikeita metsiä ja monimuotoista luontoa. Japanilainen Keiko ei ollut koskaan yöpynyt metsässä ja belgialainen Ilse kertoi yöpyneensä metsässä vasta asuttuaan hetken Ruotsissa. Hollantilaiset kurssikaverimme Peter ja Godert kertoivat, että he haluavat viedä tulevia asiakkaitaan puistoihin kokemaan luontoa. Toki puistoissakin saa kosketuksen siihen. Jopa kotona olevat huonekasvit ovat osa luonnon monimuotoisuutta...

Teoriapuolta opiskelimme sisätiloissa. Teimme monipuolisia harjoituksia sekä meren rannassa että pienessä metsässä, jossa eukalyptus- ja palmupuut olivat valtalajeina. Aluskasvillisuutena oli mm. erilaisia mehikasveja ja kukkia kuten jäniksenkäpäliä. Ihastuin erityisesti erääseen kukkivaan pensaskorkuiseen kaktukseen. Jotain katajansukuista pensasta ihailin myös suuresti. Metsä oli istutettu hiekkadyyneille suojaamaan niitä eroosiolta.

Hienoa oli myös seurata tervapääskyjen aamuparveilua ja vesipääskyjen kipitystä rantaviivassa auringonnousun jälkeen ja juuri ennen auringonlaskua. Meillä oli parvekkeelta suora näkymä hiekkarannalle ja Välimerelle, jonka takana vajaan 200 kilometrin päässä on Algeria.

Kolme meistä vaasalaisnaisista täyttää tänä vuonna 60, yksi meistä jopa matkan aikana. Otimme siis vastaan herttuatarvuotemme asiaankuuluvin juhlallisuuksin. Uudenvuoden yö oli täynnä myönteisiä yllätyksiä. Pääsimme jopa mukaan kaupungin järjestämään juhlaan. Ymmärryksemme mukaan se oli tarkoitettu köyhille asukkaille. Uudenvuoden taikaa varten jokaiselle juhlavieraalle oli katettu pöytään kertakäyttöinen kuohuviinilasi, jossa oli 12 viinirypälettä. Kun kirkon kellot löivät vuoden vaihtumisen merkiksi, jokaisella kellon lyönnillä piti laittaa suuhun yksi viinirypäle ja tehdä niiden myötä 12 toivomusta tulevaksi vuodeksi. Tilanne oli niin nopea, että jouduimme miettimään toivomukset etukäteen.

Yksi matkan mielenkiintoisimmista hetkistä oli käydä tapaamassa kouluttajamme isää hollantilaisten ylläpitämässä vanhainkodissa Rojalesissa. http://www.residenciarojales.es/inicio_ingles.html  Kyseinen herra oli päättänyt tehdä vielä yhden elämänmuutoksen 99-vuotiaana ja muuttaa Espanjaan, jonne oli aina halunnut asumaan. Nyt hän oli 102-vuotias ja nautti elämästään. Hänen upealta parvekkeeltaan avautui satumainen näkymä ympäristöön. Mies oli kohtelias ja viisas. Hänen elämänohjeensa pitkän iän saavuttamiseksi oli se, että jokaisena päivänä pitäisi olla kiitollinen ja iloinen hyvistä asioista. Tärkeäksi kohdaksi elämässään hän kertoi sen, että aikanaan opiskelemaan mentyään pääsi sellaisten ihmisten seuraan, jotka olivat kiinnostuneita samoista asioista. Tietysti myös sota-ajan tapahtumat olivat hänellä elävinä mielessä.

Katolisissa maissa loppiainen on suuri juhla ja ainakin Espanjassa on tapana jakaa lahjat Kolmen Kuninkaan juhlapäivänä. Keskiviikkoiltana ennen loppiaista puiston laitaan oli pystytetty juhlapaikka, jossa lapset saivat käydä istumassa kuninkaiden sylissä ja kertomassa lahjatoiveitaan. Lauantai-iltana kaupungin kaduilla kulki monimuotoinen paraati soittokuntineen ja tanssijoineen. Paraatissa oli monenlaisia koristeltuja vaunuja ja kävellen liikkuvia asianmukaisesti pukeutuneita esiintyjiä. Kolme kuningasta tuli paraatin lopuksi kaupungintalon ja kirkon välissä olevalle keskustorille. Nämä olivat samat henkilöt, jotka jo keskiviikkona olivat juhlallisuuksissa mukana. Kiehtovaa ja kummallista oli se, että soittokunnan perässä aivan paraatin kärjessä kuljetettiin todella suuria Disney-hahmoja. Minulle ei aivan auennut niiden yhteys katoliseen jouluun.

Kurssin jo päätyttyä vietimme vielä yhden päivän eli loppiaisen paikkakunnalla. Sinä päivänä vietettiin A:n 60-vuotispäivää tekemällä pitkä kävelylenkki ja nauttimalla eväitä arkeologisten kaivausten läheisyydessä paikassa, jossa muinaisilla foinikialaisilla oli ollut kaupunki ja noin vuodesta 900 eteenpäin  islamilainen luostari.

Matkalta palasimme kotiin monta kokemusta ja oppia rikkaampina. Erityisen ilahduttavaa oli kokea neljän aikuisen ja itsenäisen naisen onnistunut ja kitkaton yhteiselo. Jokainen sai varmaankin riittävästi omaa rauhaa ja mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen. Oman kullan kainaloon oli silti mukavaa palata.

Henkisinä tuliaisina toin mukanani muutaman kontemploitavan, pohdiskeltavan avainsanan: hiljaisuus, yhteys, kuunteleminen, rakkaus ja sen lähettäminen myös eri aikakausille.

Näillä toimin vuoteni vaihtui.  Yhtään uudenvuoden lupausta en tehnyt. Rukouksia, kiitoksen aiheita ja toiveita sitten riitti siitäkin edestä. Toivottavasti sinunkin alkanut vuotesi on täyteläinen ja antoisa!

 

Musiikkia

Muutama musiikkiteoskin on mielessä.

Vicente Fernández - A Mi Manera https://www.youtube.com/watch?v=9F_BRjGi3L8 Bändi soitti tämän biisin heti vuoden vaihduttua.

Dolly Parton, Linda Ronstadt ja Emmylou Harris - The Sweetest Gift https://www.youtube.com/watch?v=wWEQDyrbphE

Peter, Paul and Mary - Blowing in the Wind https://www.youtube.com/watch?v=Ld6fAO4idaI

Simon and Garfunkel - The Sound of Silence (Original Version from 1964) https://www.youtube.com/watch?v=4zLfCnGVeL4

Cat Stevens - Morning Has Broken https://www.youtube.com/watch?v=uZAsfB1Np-8 Artikkelikuvalle ja aamuille! Kuva on otettu meidän reissuparvekkeeltamme.

Mark Knopfler and Emmylou Harris - Our Shangri-La  https://www.youtube.com/watch?v=6NwHjrD_v8E Tämä ja seuraavakin on omistettu viisi vuotta sitten kuolleelle rakkaalle ystävälleni Timpalle.

Buena Vista Social Club - Veinte Anos https://www.youtube.com/watch?v=d2vBh6_h7WE

 

Runoa

Tällä kertaa laitan poikkeuksellisesti kaksi tekstiä tähän loppuun. Ensimmäinen syntyi vuodenvaihteen ajatuksissa. Toinen harjoituksessa, jossa itse valitun puun kanssa piti keskustella ja kuunnella, mitä puu opettaa. Lopuksi puulle piti antaa lahja. Lahjoitin sille tekstin. Puuni oli monihaarainen vanha eukalyptus. Se puhui minulle kuin äiti.

 

Sydämeni pohjaan asti

vyöryvät

sinisen meren aallot

tuudittavat

pois menneen vuoden

surun,

kaipuun,

kauneuden.

 

Aurinko valaa uskoa

tulevaan kevääseen:

 

että minä näin

että me näin

rakastaen,

hyväksyen, siunaten

otamme vastaan tulevan

vuoden

 

veljinä ja sisarina

me kaikki

saman puun oksat,

kerkät, hedelmät

ja kävytkin.

 

Maaemo antaa

viisautensa ja

hoivansa.

 

Kaikkein Korkein

levittää siunaavat

kätensä,

luo kaikkinäkevät

rakastavat silmänsä

kaiken ylle:

meren ja maan,

taivaan ja sen tähtien.

 

Ja rauha välillämme

on ensin sisällämme.

Ja rakkaus välillämme

on ensin sisällämme.

 

***

 

Kysy puulta itseäsi.

 

Juuret maassa,

lehti puussa

parantava.

 

Puu vastaa:

"Kulje aina kohti

yhteyttä.

Kanna mukanasi, sisälläsi

kiitollisuutta

 

ja rakkaudellisuutta.

 

Tunne maa juurillasi.

Tunne tuuli poskillasi.

 

Tiedä tähdet,

vaikka et näe niitä.

Kurkota niihin.

Ota tähti kämmenellesi.

Kanna tulta ja valoa.

 

Lähetä rakkautta

eri aikakausille.

 

Elä!

Hengitä!

Rakasta!

Kiitä!

 

Muista minut!

Vie laulu mukanasi!"

 

Puu tuudittaa

sinut itseesi.

 

***

p.s. 13.1. Tapasin A:n juuri Pohjanmaan museolla. Hän ihmetteli, miksi tässä kirjoituksessani ei ole mainittu erästä koulutuksessamme esille tullutta musiikkikappaletta. Lisään sen tähän: Xavier Rudd - Follow The Sun https://www.youtube.com/watch?v=0E1bNmyPWww

Kannattaa käydä katsomassa myös mielenkiintoinen juttu kasvien musiikista: Singing Plants at Damanhur https://www.youtube.com/watch?v=aZaokNmQ4eY (Erityisesti kohdasta 1:30 eteenpäin)

Vaikka Loirista ei pitäisikään, kannattaa kuunnella seuraavan biisin sanat. Vuonna 1854 Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluva Duwamish-heimo laski aseensa eurooppalaisten valloittajien edessä. Heimon päällikkö Seattle piti silloin puheen, suurelle valkoiselle päällikölle, joka on jäänyt historiaan. Tämän laulun teksti on osa siitä puheesta Tomu jalkojenne alla https://www.youtube.com/watch?v=ke_rlCRVuJI&index=8&list=PLrJxL-xOh4V2lyiZkzZ5lY7DXPsOMhJt_ Tässä on yksi versio kyseisestä puheesta http://www.halcyon.com/arborhts/chiefsea.html

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.