Joulukuisia mietteitä

Adventin valo

Joulu lähestyy, mutta silti on aikaa kirjoitella viimeaikaisia tuntoja ja muuta.

 

Retkiä, maisemia ja reissuja

 

Toissa viikonloppuna pääsimme vihdoin nauttimaan retriitistä, joka keväällä jouduttiin peruuttamaan ja nyt syyskaudella siirtämään pyhäinpäivästä ensimmäiseen adventtiin. Artikkelikuva on retriitistä. Jo keväällä teemaksi oli päätetty "Saavu valo" ja sehän adventtiaikaan sopii. Saimme viettää kaksi vuorokautta hiljaisuudessa ja irti maailman melskeistä. Tietysti näin korona-aikana piti huomioida monenlaista uutta turvallisuuteen liittyvää, mutta kaikki sujui hyvin.

Minulla on tietysti retriittiohjaajana paljon puuhaa, mutta ehdin kuitenkin jokainen kerta istumaan saunan seinustalla katsomassa merelle. Se tarjoaa aina uusia näkyjä ja avaa mietteitäni. Tällä kertaa pakkasusva levitteli lonkeroitaan hopeisen meren ylle ja merikotka tuli läheiselle karille istuskelemaan ja huutamaan. Olipa siellä pastorimme nähnyt kaksi kertaa hylkeenkin. Loppurunossani on pari pätkää mietteistäni.

Heti retriittiä seuraavana päivänä lähdimme S:n ja A-L:n kanssa purkamaan näyttelyämme Kalajoen Tapion Tuvalle. Purimme toisillemme myös retriittikokemuksiamme ja sielujamme. Mennen tullen purimme myös kukkaroistamme paineita toisin sanoen shoppailimme Kokkolassa vaatteita. Kivaa on käydä vaateostoksilla naisten kanssa, kun ei ole kiirettä ja saa hyviä arvioita ja vinkkejä. Pidimme järjen päässä ja ostimme vain tarpeellista, mutta kaunista.

Paluupäivänä kävimme katsastamassa Siiponjoen varressa tunnelmallisen laavupaikan. Vasta sataneen lumen keskellä vanha metsä oli kaunis. Laavupaikka sijaitsee kiemuttelevan joen muodostamassa niemekkeessä. Palokärjen huuto vain kuului hiljaisuuden ja vinhasti virtaavan joen äänien keskellä. Tuonne laavupaikalle kävellessä oikealla puolella virtasi joki kanjonissaan ja metsässä oli hienoja hiekkatievoja. Tämä oli ensimmäinen käyntimme paikassa, mutta ei varmasti jää viimeiseksi.

Laavupaikan nimi on Pleuna ja se sijaitsee helposti löydettävässä paikassa. 2,7 km ennen Hiekkasärkkien ensimmäistä risteystä (etelästä päin) on risteys, josta käännytään oikealle Pleunantielle. Vasemmalle samasta risteyksestä mennään Kalajoen satamaan. Pleunantietä ajetaan n. 3,5 km, jolloin oikealla on pieni levike ja kyltit Siiponjoen vaelluksesta. Kyltin luota lähtee polku laavulle, joka on luonnonsuojelualueella.

 

***

Sain tehtäväkseni auttaa erästä lukiolaista kirjoittamalla tekstiä, josta hänen piti referoida omansa. Opettaja sai sekä alkuperäisen että referoidun version. Ajattelin laittaa tähän kirjoitukseni, jonka aihepiiriksi annettiin löyhästi itsekkyys. Aiheesta voisi kirjoittaa paljonkin, mutta sanojen määrä oli rajattu. Otsikointi piti tehdä itse.

Tässä siis teksti sellaisena kuin eteen päin lähetin:

 

 

Itsekeskeisyys ja itsekkyys

 

Ei paha ole kenkään ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.

Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,

vaikk' ei aina esille loista.

 

Eino Leino, yksi Suomen kansallisrunoilijoista, kirjoitti yli sata vuotta sitten Aurinkolaulussaan edellä nähdyt sanat. Pohdiskelen niitä näinä päivinä paljon. Mietin myös, onko itsekkyys juuri kaiken pahan alku maailmassamme.

Itsekkyys ja itsekeskeisyys pitää erottaa toisistaan käsitteinä. Itsekeskeisyys on sitä, että kaikki elämä pyörii oman itsen ympärillä. Sosiaalisessa mediassa jaetaan päivityksiä siitä, miltä minä juuri tänään näytän, mitä juuri tänään ajattelen, missä juuri tänään olen. Kuvitellaan, että kaikkia muita kiinnostaa suunnattomasti juuri minun asiani.

Itsekkyys on astetta kovempi juttu. Itsekäs ihminen ajattelee, että juuri minulle kuuluu kaikki hyvä. Hän ajattelee, että omaan hyvään oloon voi päästä välittämättä lainkaan siitä, että omien tarpeiden etusijalle nostaminen voi tehdä toisen ihmisen olon pahaksi.

Itsekkyys tuhoaa ihmissuhteita ja viimekädessä myös koko maapallon elinkelpoisuuden. Kaikki minulle heti, nyt!

Kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa ja filosofioissa pidetään tärkeänä niin sanottua kultaista sääntöä: ”Tee sitä toisille, mitä haluaisit itsellesi tehtävän.” Tuon säännön noudattaminen ohjaa hyvän tekemiseen ja kääntää tarkastelukulman itsestämme muihin.

"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Jeesus, kristinusko

”Mitä et itse toivo, sitä älä tee myöskään toisille ihmisille.” Kungfutse.

”Kukaan teistä ei ole uskovainen niin kauan kuin hän ei toivo veljelleen sitä, mitä hän toivoo itselleen.” Islam

”Älä tee toisille sellaista, mitä et tahdo tehtävän itsellesi.” Juutalaisuus, Rabbi Hillel

”Ihmisen on kohdeltava kaikkia olentoja maailmassa siten kuin hän itse haluaisi tulla kohdelluksi.” Jainalaisuus

”Miten voin vaatia toista hyväksymään tilan, joka ei ole miellyttävä tai ilahduttava minulle.” Buddhalaisuus

Tämä aika ohjaa meitä itsekeskeisyyteen. Kun perhekoot pienenevät ja useiden sukupolvien perheyhteisöistä on monessa paikassa maailmassa menty yhä pienempiin perheyksiköihin, ei lapsi opi jakamista luonnollisella tavalla. Hän alkaa ajatella olevansa kaiken keskus. Itsekeskeisyys lisää helposti itsekkyyttä.

Olisi helppoa ja älyllisesti köyhää väittää, että tämän päivän ihmiset olisivat itsekkäämpiä kuin menneiden ajan sisaret ja veljet. Itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä on aina ollut. Kuitenkin on niin, että kun ajat ja olosuhteet ovat vaikeat, vain yhteisöllisyyden avulla on mahdollista selviytyä. Tällöin räikeä itsekkyys näkyy myös selvemmin.

Uudesta yhteisöllisyydestä ja epäitsekkyydestä yhteiskunnassamme ovat hyvänä esimerkkinä viime kevään kokemukset. Ihmiset lähtivät runsain joukoin auttamaan niitä, jotka olivat eristettyinä koteihinsa: vanhuksia ja muita koronan riskiryhmiin kuuluvia. He kävivät kaupoissa ja apteekeissa toisten puolesta.

 

Näin kirjoittaa Eino Leino edelleen Aurinkolaulussaan:

 

Ken yhtä ihmistä rakastaa,

se kaikkia rakastaapi.

Ken kerran voi itsensä unhoittaa,

se unten onnen saapi.

Kun auttaa toista ihmistä, saa siitä itselleenkin hyvän mielen. Tietää, että itsekin voi olla jonain päivänä toisten ihmisten avun varassa arjesta selviytymiseksi.

Keskeisin asia elämässä on rakkaus. Kaikkia tekojaan ja tekemättä jättämisiään voi peilata sitä vasten. Rakastanko Jumalaa, itseäni, lähimmäistäni ja luontoa? Juuri tässä järjestyksessä… Itseään pitää rakastaa, jotta jaksaa jakaa rakkautta ympärilleen. Puhutaan terveestä itsekkyydestä. Tuo termi on mielestäni väärä. Itsensä rakastamisessa ei ole mitään itsekästä. Minulle Jumala on armollinen ja lempeä rakkauden lähde.

Lopuksi siteeraan John Stuart Milliä ”Vain ne ovat onnellisia, joiden mieli on kiintynyt muuhun kuin omaan onneen."

 

Voi, mikä riemu!

 

Juuri tätä kirjoittaessani kilahti puhelimeeni tieto, että ihana tyttäreni on saanut gradustaan A:n eli valmistuu Lontoosta maisteriksi distinction merkinnällä, joka on kaikkein korkein arvosana. Olen niin ylpeä tyttärestäni, jonka matka tähän päivään ei ole ollut niitä kaikkein helpoimpia. Master of Arts -policy studies in education! Totesimme juuri puhelimessa, että päivän motto on "per  aspera ad astra" eli vaikeuksien kautta voittoon tai tuhkasta tähtiin.

Nyt saan siirtää viestikapulana menneisyydestä äitini maisterisormuksen vuodelta 1958, johon sain oman kiinnitykseni vuonna 1992. Parilliset vuodet näyttävät olevan naisketjussamme hyviä.

Tyttärelleni haluan omistaa onnitteluksi seuraavan Edith Södergranin runon:

 

Olemisen riemu

 

Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä.

Olen osa kaikkeuden suurta voimaa,

yksinäinen maailma miljoonien maailmoiden parissa,

niinkuin ensi luokan tähti, joka sammuu viimeksi.

Riemu elää, riemu hengittää, riemu olla olemassa!

Riemu tuntea ajan jäisen-kylmänä valuvan suoniansa pitkin

ja kuunnella yön hiljaista virtaa

ja seisoa vuorella auringossa.

 

Käyskelen aurinkoa pitkin, seison auringolla,

en tiedä mistään muusta kuin auringosta.

Aika – muuntajatar, aika – hävittäjätär, aika – loihtijatar,

tuletko uusin juonin, tuhansin kavaluuksin tarjoamaan minulle olemassaolon

niinkuin pienen siemenen, niinkuin kehään kiertyneen käärmeen, niinkuin merellisen luodon?

Aika – sinä murhaajatar – väisty luotani!

Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriä myöten

ja sanoo: kerran sammuvat kaikki tähdet,

mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.

 

 

Lentäviä lauseita D

https://fi.wikiquote.org/wiki/Latinankielisi%C3%A4_sananlaskuja

 

 

Dat, dicat, dedicat.Käännös: "Antaa, luovuttaa, omistaa."

 

De inimico non loquaris, sed cogites! (Publilius Syrus)

Käännös: "Älä puhu vihollistasi pahaa, ajattele vain!"

 

Debitum naturae.

Käännös: "Velka luonnolle."

 

Deficit omne, quod nascitur. (Quintilianus)

Käännös: "Kaiken, mikä syntyy, täytyy kuolla."

 

Demus aliquid aeris tamquam homines, non tamquam homini. (Herodes Atticus)

Käännös: "Antakaamme hänelle hieman rahaa ei siksi, millainen hän on ihmisenä, vaan siksi, millaisia me olemme ihmisinä."

 

Dictum, factum. (Terentius)

Käännös: "Sanottu ja tehty."

 

Disce aliquid. Nam cum subito Fortuna recessit, ars remanet vitamque hominis non deserit umquam! (Cato vanhempi)

Käännös: "Opiskele, sillä kun onni äkkiä häipyy, jää sinulle tieto joka ei hylkää ihmistä!" (SLK)

 

Discendi via."

Käännös: "Oppimisen tie." (SLK)

 

Discite iustitiam moniti et non temnere divos!" (Vergilius)

Käännös: "Saatte neuvon: oppikaa oikeudenmukaisuutta ja oppikaa olemaan ylenkatsomatta jumalia!"

 

Dives est cui tanta possessio est, ut nihil optet amplius. (Cicero)

Käännös: "Rikas on sellainen, joka omistaa niin paljon ettei toivo yhtään enempää."

 

Docendo discimus.

Käännös: "Opettamalla opimme."

 

Dubito, ergo cogito, eogito, ergo sum. (René Descartes)

Käännös: "Epäilen, siis ajattelen, ajattelen, siis olen olemassa."

 

Ducunt volentem fata, nolentem trahunt. (Seneca)

Käännös: "Kohtalon voimat kuljettavat halukasta, vastahakoista ne vetävät väkisin."

 

Dulce est desipere in loco. (Horatius)

Käännös: "Suloista on sopivalla hetkellä hullutella."

 

Dum anima est, spes est. (Cicero)

Käännös: "Toivoa on niin kauan kuin on hengissä." (SLK)

 

Dum fata sinunt vivite laeti. (Seneca)

Käännös: "Eläkää iloisina niin kauan kuin kohtalo suo." (SLK)

 

Dum spiro, spero.

Käännös: "Toivon niin kauan kuin hengitän." (SLK)

 

Dum vitant stulti vitia, in contraria currunt. (Horatius)

Käännös: "Kun typerykset koittavat karttaa virheitä, he ryntäävät toiseen äärimmäisyyteen."

 

Dura tamen molli saxa cavantur aqua.

Käännös: "Kuitenkin pehmeä vesi kovertaa kovaa kiveä."

 

Durum: sed levius fit patientia, quidquid corrigere est nefas. (Horatius)

Käännös: "Kovaa on - mutta kärsivällisyydellä saadaan kevyemmäksi se, mitä ei saa muuttaa."

 

 

Kirjavinkit

Svetlana Aleksijevitš:  Neuvostoihmisen loppu - kun nykyhetkestä tuli second handia. Tammi 2018.

Sain tästä lukioaikaiselta luokkakaveriltani vinkin. Ei mitään kevyttä luettavaa.

Tove Jansson: Sanojen lahja - valitut sitaatit. WSOY 2017.

Dalai-lama, Desmond Tutu ja Douglas Adams: Ilon kirja - Ystävyydestä, rakkaudesta ja hyvästä elämästä. WSOY 2016.

 

Musiikkia

Snatam Kaur - Liberations Door - (Full Album) https://www.youtube.com/watch?v=xrEq49JweC4 Tässä on tosiaan kokonainen levyllinen musiikkia, 9 erillistä biisiä. Ihanan rauhallista ja rentouttavaa.

Ludovico Einaudi — The Earth Prelude [10 Hrs.] https://www.youtube.com/watch?v=2YMMbQCw9NA

Arja Koriseva – Kyynelten virta | Vain elämää https://www.youtube.com/watch?v=Vg47zT5k_ps

Mariska - Minä liityin sinuun https://www.youtube.com/watch?v=b4TkT_aO5ww

Ragnheiður Gröndal- Ást (with lyrics/subs) https://www.youtube.com/watch?v=cq_t4z40iX0

Tässä laulussa on tavattoman kauniit, rakkaudesta kertovat sanat! Sormeni syyhyävät päästä kääntämään tekstiä. Ehkäpä lähiaikoina liitän ne tähän kirjoitukseen p.s:ksi.

BIOLAPSET - Ota pallosta kii (Virallinen musiikkivideo) https://www.youtube.com/watch?v=yxRgnMmDIv4

Nanook - "Nanook" https://www.youtube.com/watch?v=vLv7Olpfxzw Video!

Mari Boine Persen - Vuoi Vuoi Mu https://www.youtube.com/watch?v=_ohISuuZ8oc

Mari Boine and Liu Sola ''Maze'' https://www.youtube.com/watch?v=8oRgnToqkEU

Ja tässä vielä myönnytys lähestyvälle joululle:

Libera - Carol of the Bells (New) https://www.youtube.com/watch?v=SQadcm_dwEM

 

Tanssia

Nämä videot eivät ole kaikin osin hyvälaatuisia. Tällä kertaa annetaan kuitenkin pääosa miehille kunhan parista ensimmäisestä on selvitty.

Zorba The Greek Dance https://www.youtube.com/watch?v=wo8dWds6BdI

Stefano Di Filippo & Dasha Presentation Dance UK Open 2019 DSI TV https://www.youtube.com/watch?v=LT-j_BftvzM

Rudolph Nureyev at Muppet Show https://www.youtube.com/watch?v=aHbGqJ_MonU

Sergei Polunin does huge ballet jumps in 1080HD! https://www.youtube.com/watch?v=xkw9KO_kA4g

Jorge Barani , Double Gold Medalist at WBC Orlando 2013 , Male Variation Don Quixote https://www.youtube.com/watch?v=qRJtMgD6ia8

COME TOGETHER https://www.youtube.com/watch?v=SEbD8j_c7Uo

 

Runo

 

Tervalepän pienet kävyt

puhuvat minulle

heijastuvat pakkasusvaista

merta ja

taivasta vasten

 

Puu niin paljaaksi

riisuuntunut

pienessä viimassa

pienessä liikkeessä

 

Onko se vanheneva sydämeni?!

 

***

Merikotka laskeutuu

kivelle:

tervehdys sinulta

 

Ei rakkauden tarvitse

olla samanlaista

ja yhtäaikaista

kunhan rakastaa

 

p.s. Tässä on nyt käännös 13.12. tuosta edellä esitellystä islantilaisesta laulusta. Olen käyttänyt kaikkia vapauksia, kun olen yrittänyt sovittaa käännöstekstiä sävelmään. Pientä hiomista vielä varmaan olisi tehtävä, mutta ainakin raakile tulee tässä:

 

Rakkaus – Ást

Säv: Magnús Þór Sigmundsson

San: Sigurður Nordal

Suomalaiset sanat: Mirjam Silvén

https://www.youtube.com/watch?v=XTCjVzrjqCc

Tuon linkin kautta löytyy säestysversio, josta puuttuu lauletun version viimeinen kertosäe, jota olen vapaasti muokannut näkökulman vaihdoksella.

 

Aurinko polttaa yön.

Yö päivän sammuttaa.

Olet minun turvanani

auringonlaskussa.

Olet rakas illan tullen

ja aamunkoitossa.

Olet viilennys kesätulen

ja aurinko talvisen jään,

 

viilennys kesäpäivän

ja hehku kaamoksen,

rauha meluisan huoneen

ja sävel äänetön,

hiljaisten metsien laulu,

huokaus kaupunkien.

Annoit minulle maan ja ruohon

ja Taivaan Jumalan.

 

Annoit Jumalan, pilvet ja vuoret

mua vahvistamaan.

En nähnyt elämän kauneutta

ennen kuin rakastit mua.

Synnyin valosta ja elämästä,

kun löysin sut ja rakkauden.

Annat minulle itseni.

Rakkaus ei häviä!

 

Sukupolvet katoavat

untuvaan usvaiseen.

Ei ole muuta näin todellista

vain ikuisuus, Jumala ja me.

 

Annoit Jumalan, pilvet ja vuoret

ne mua voimistaa.

En nähnyt elämän kauneutta

ennen kuin rakastit mua.

Soin valosta ja elämästä,

kun löysin sut ja rakkauden.

Annat minulle itseni.

Rakkaus on ikuinen!

 

Annoin Jumalan, pilvet ja vuoret

sua vahvistamaan.

Et nähnyt elämän kauneutta

ennen kuin rakastin sua.

Soit valosta ja elämästä,

kun löysit mut ja rakkauden

Annan sinulle itsesi.

Rakkaus on ikuinen!

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.