Helmikuu!
Helmikuu on ihana kuukausi. Nyt voi jo sanoa, että ensi kuun jälkeen on huhtikuu! Ajatus kääntyy keväiseksi. Kuun lopulla viikolla 9 on täällä Vaasanseudulla koulujen urheiluloma ja silloin yleensä on lämpötila perinteisesti nollan kieppeillä. Helmikuuhun sijoittuu Runebergin päivä, laskiainen ja Kalevalanpäivä: leivonnaisia, ulkoilua ja kulttuuria roppakaupalla. Kaiken muun ihanuuden lisäksi valo lisääntyy silminnähden.
Minulle sattuu pukkaamaan musiikin iloa huomiselle ja ylihuomiselle. Ystäväni Jouko Enkelnotko konsertoi Seinäjoella Jouko Enkelnotko Ensemblenhttp://joukou.wordpress.com/enkelnotko-ensemble/ kanssa ja toinen nuori ystäväni Sebastian Da Costa eli Daco Junior http://www.dacojunior.com/ pitää levynjulkistustilaisuuden ja keikan Vaasassa perjantaina. Oli ihanaa saada kutsu molemmilta muusikoilta henkilökohtaisesti.
Menneille helmikuun päiville on jo sijoittunut kaksi nuotioreissua lempilaavullani http://www.luontoon.fi/tuvat/lansisuomi/sommarovuokratupa/Sivut/Default.aspx ja yksi kävelyretki Stundarsin http://www.stundars.fi/?lang=fi maisemissa. Stundars sijaitsee Söderfjärdenin kupeessa. Söderfjärdenistä olen kirjoittanut jo aiemmin. (Loppukuu sujuukin sitten rauhallisemmissa merkeissä.)
Jälkimmäinen nuotioreissu tehtiin kahden viisaan naisen kanssa. Istuimme ja puhuimme monta tuntia ja sen jälkeen menimme tekemään aarrekarttoja. Aarrekartoista voit lukea vaikkapa seuraavasta linkistä: http://www.netikka.net/foxes/aarre.htm Juuri tekemäni aarrekartta oli minulle ehkä jo viides. Teen niitä silloin tällöin, kun haluan tarkistaa tavoitteitani ja unelmiani. Melko usein karttani unelmat ovat toteutuneet.
Olen hiljaa itsekseni ihaillut taitavia luontokuvaajia kuten Pertti Turusta, Hannu Hautalaa, Eero Murtomäkeä ja uusimpana tuttavuutena Ari Valkolaa, jonka kuvia voi nähdä oheisessa videossa https://dl.dropbox.com/u/25264663/Yhdess%C3%A4%20full.mp4. Minulle riittää haastetta maisemissa ja taloissa sekä kivien pinnoissa. En varmasti koskaan jaksaisi olla niin antautunut luontokuvaaja, kuin mainitsemani herrat. Olkoon linkin takaa löytyvä ihanuus myös ystävyyden ylistys, jos en ystävänpäivän aikaan jaksa kirjoittaa.
Tämän kertaisiksi musiikkipläjäyksiksi valitsin Joukon esiintymisen Talentissa http://www.ruutu.fi/ohjelmat/talent-suomi/jakso-5-jouko-enkelnotko-laulaa-nimensa-mukaisesti-kuin-enkeli Videon alussa oleva mainos täytyy vain kestää. Toinen linkki on tietysti Seban Gravity http://www.dacojunior.com/service/gravity-music-video/ Klassisen musiikin nälkään huikeaa Ayryn Quartetin soittoa http://www.youtube.com/watch?v=SNHZquDP1as Ayrynin kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.aurynquartet.com/index.html
Blogini perinteisen loppurunon paikalle laitan kyseisen kamarimusiikkikokoonpanon keikan innoittaman runoni. Soittajat saivat sen tuoreeltaan Tanja Hietikon ranskaksi kääntämänä Korsholman musiikkijuhlien aikana joko 2003 tai 2004 http://www.korsholmmusicfestival.fi/ Runo syntyi välittömästi ja taianomaisen helposti Koivulahden kirkossa kesäisenä yönä olleen konsertin jälkeen. On harmillista, että kyseiseen Nordheimin jousikonsertosta ei löydy Ayrynilta levytystä eikä linkkiä youtubesta. Suomen kirjastoissa on vain yksi äänite Sibelius Akatemian kirjastossa ja sitä ei voi lainata. Onneksi löysin englannista yhden levytyksen, jonka tilasin. Odotan sitä kovasti. Enpä edes muista, mikä yhtye on sen levyttänyt... Mutta nyt siis se runo:
Ayryn
-balladi Ayryn-kvartetin tulkinnasta
Nordheimin jousikonsertosta 1956
Kun sellonjousi soiton aloittaa,
niin musta silkki vuoret verhoaa
ja alttoviulun lauluun hiljaiseen
jo yhtyy joutsen päältä lammen veen.
On rantaan käynyt neito valkoinen
unissaan hiljaa hiukset hulmuten.
Kuin silkki yllä kesätunturin
ne liehuu soinnuis ensiviulunkin.
Nyt tumma joutsen päätään kurkottaa
ja taivaalle sen viulu kohottaa.
Mut pikijoutsen hukkuu taustaan.
Se musta on kuin silkki vuorimaan.
Se huutaa kaipuun yöhön valkeaan,
on rakastunut neitoon nukkuvaan.
Ja tyttö nuori, yhä tiedoton
käy lampeen alla kesäauringon.
Hän vaipuu pohjaan kultahippuiseen.
Vain hetken liikkuu tyyni pinta veen
ja ahvenruohon lailla keinuen
noin tanssii hiukset neidon valkoisen.
Jo alttoviulun ääni vaientuu
ja veden kalvoon joutsen laskeutuu.
Sen viereen soinnun lailla kohoaa
vedestä pyrstösulkaa valkeaa.
Tuo sielu nuoren neidon puhtaimman
on saanut muodon linnun hohtavan
ja hiipuessa soiton kokonaan
jo peittyy vuoret silkkiin valkeaan.
Nyt siis kohti valoa ja kevättä, vaikka mieli kipuilisikin uupumuksen kuilussa!
