-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Ei ole vielä koskaan ollut näin takkuista saada aikaan uusi kirjoitus tälle sivustolle. Yhtenä syynä oli pitkällinen ja ankara A-virus. Tämä oli viimeinen kerta, kun jätän ottamatta influenssarokotuksen. Mutta ei siitä sen enempää. Neuloosi Kuulun niihin ihmisiin, joiden neulomisinto vaimennettiin aikanaan koulussa ikä- ja taitotasoon nähden liian vaativilla tehtävillä. Lisäksi minulla oli hienomotorisessa kehityksessä haasteita. Vasta lukioaikana alkoivat käteni toimia halutusti. Minulla on koko ikäni ollut myös tarve kulkea omia polkujani. Kokatessa ja käsitöitä tehdessäni olen ollut nihkeä seuraamaan valmiita ohjeita. Aina olen hiukan tuunaillut. Ensimmäisessä kasvatusalan ammatissani lastentarhanopettajana inhosin sille aikakaudelle ominaista mallinmukaista askartelua. Tuolloin kartonkityöt ja vessapaperirulla-askartelut olivat voimissaan. Lukioaikana innostuin neulomisesta ja sukelsin lankojen antamaan värikylpyyn. Toisena lastentarhanopettajaksi opiskeluvuonnani neuloin sitten jo oululaiseen Novitan liikkeeseen tilauksesta islanninpaitoja ja rahoitin siten puolet kansallispuvustani valmistumisjuhlaan. Toisen puolen rahoituksesta sain Koivistolaisten seuralta. Sen jälkeen olin päälakeani myöten täynnä neuletöitä. Vuosikausiin en juurikaan tarttunut puikkoihin, vaan keskityin vaateompeluun. Sekin meni hiukan...
More+
Taas lähestyy yksi vuoden suurimmista juhlista. Taatelikakkuleipomoni on käynnistynyt ja postissa lähteneet joulukortit matkaavat jossain päin Suomea. Kauneimpia joululauluja on tullut laulettua kahteenkin otteeseen: kapakassa ja kirkossa. En aio viettää jouluani komerossa, joten siltä osin noudatan Marttojen ohjetta. Vuosi on muutenkin lopuillaan ja tulee vilkuiltua taaksejääneisiin päiviin. Paljon on tapahtunut, monta reissua ja kulttuurielämystä on koettu. Viimeisin teatterielämys oli Valkeakosken teatterin Pentti Linkolan elämää käsitellyt musiikkinäytelmä Vain lintuja rakastanut. Vuoden suurin henkilökohtainen tapahtuma oli biologiseksi mummiksi tuleminen. Viimeisin lintuhavaintomme ilahduttaa erityisesti: maakotka Vöyrillä viime viikolla. Joitain vuosia sitten samoilla metsäisillä tieosuuksilla havaitsimme myös maakotkan, joten luulen tietäväni, missä sektorissa sen pesä on. Voin vakuuttaa, että osaan erottaa maakotkan sitä näillä seuduilla tavallisemmasta merikotkasta. Samalla reissulla kävimme Lankavan käsityöliikkeessä Kauhavalla. Olipahan melkoinen elämys tällaiselle neulootikolle! Mutta nyt lopetetaan horinat ja keskitytään päivän pääaiheeseen: Kauniit sanat Olen pohjattoman väsynyt rumaan ja provosoivaan kommunikointiin. Itse olen onnistunut pysymään poissa sosiaalisista medioista koko ajan....
More+
Muuttuvat laulut vuosien mennen.Aika pois paljonkin vie.Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaanvoi viedä huomispäivän tie?On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa,jos etsii päivää kirkkaampaa. Huomiseen lauluun nyt soinnut luokaa.Toistanne ymmärtäkää.On täällä jokainen vain tämän kerran,sä siksi etsi ystävää.Siis katso huomiseen, se uusi onhan,se tuokoon kaiken lauluineen. Onko niin: on paras eessä päin?Toivon näin mä mielessäin.Vai onko niin: tie ei vie huomiseen.Kaikki jää vain ennalleen. Muuttuvat laulut vuosien mennen.Aika pois paljonkin vie.Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaanvoi viedä huomispäivän tie?Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaaja löytää uuden ihmisen. Aloitan tämän kirjoitukseni Tuula Valkaman (1937-2018) sanoilla. Elämän kulkua ja maailman tilaa olen paljon pohdiskellut viimeisen kuukauden aikana. Olen myös mietiskellyt erilaisia rajoja, joita maailma ja elämä on täynnä. Nämä mietteet ovat nousseet paitsi maailmantilasta, myös elämänvaiheestani. Viime viikonloppuna oli jälleen Vaasassa Littfestin aika. Se on vuodesta toiseen kiinnostava kirjallisuustapahtuma. Tänä vuonna - juuri näiden mietteitteni keskellä - teemana olivat rajat. Vuosikymmeniä sitten viisas työterveyspsykologi avasi...
More+
Täällä kertaa oli erityisen haastavaa keksiä artikkelikuva, koska on tapahtunut niin paljon. Siksi valitsin poikkeuksellisesti oman tuotteeni labyrinttikoulutuksesta viime lauantailta. Minähän en ole kuvataiteellisesti lahjakas, mutta kuvassa on symbolisesti paljon koetusta. Reittejä ja taiteilijoita Edellisen kirjoitukseni jälkeen olen matkustellut runsaan viikon Saamenmaalla, viikon Tampereella ja viime viikonlopun Turussa. Elämä on kuljettanut osin suunniteltuja reittejä pitkin ja osin yllättäen. Kotona en siis ole ehtinyt hyggeillä, mutta reissut ovat antaneet monenlaisia mietteitä ja elämyksiä. Pohjoisessa kiinnostavia uusiakin paikkoja löytyi. Porjuksen lähistöltä lähti tie kohti Norjan rajaa. Siellä sijaitsee Stora Sjöfalletsin kansallispuisto. Syksyn ensimmäiset lumihuiput näimme tuolla retkellä putouksille ja niiden ohikin. Ruska ei ollut parhaimmillaan, mutta kansallispuiston alueella maisemat olivat kauniita. Norjassa meille uusi paikka oli Pyssyjoki eli Børselv, josta jatkoimme pohjoisemmaksi Porsangin vuonon rantaa. Kauempana vuonon suulla siinsi Jäämeri. Pyssyjoella on näin suomenkielinen nimi, koska se on Kveenien maita. Siellä sijaitsee myös Kainun institutti. Kainun institutti – Wikipedia Tiettävästi maailman pohjoisin...
More+
Syyskuu on jo puolessa välissä. Kesän riemut alkavat mielessä haalistua ja päivetyskin iholla. Jokavuotiseen tapaan minulla kesä loppuu vasta uimakauden päättyessä tai viimeistään silloin, kun heinäkuun alussa kirkkaanpunaisiksi maalatut varpaankynnet kasvattavat itsestään lakan pois. En voi mennä vannomaan, ettenkö vielä pulahtaisi mereen, mutta luultavasti viimeiseksi kerraksi jäi sunnuntainen "Aamentyttöjen" saunaillassa uimaan juokseminen. Uintia voisin jatkaa pidemmällekin, mutta nyt flunssanpoikanen ja odotettavissa oleva reissu pitävät minut asian suhteen varpaillaan. Toivottavasti vaihtelevasäinen kesä on ollut sinulle antoisa ja olet saanut kerättyä voimiasi alkavan pimenevän syksyn varalle. Syyspäivän tasaus on tänä vuonna ensi sunnuntaina 21.8. klo 21.19 Suomen aikaa. Huolimatta maailman huolestuttavasta tilasta haluan edelleen uskoa hyvään. Jaan sinulle artikkelikuvani, joka on otettu Vassorin pienen hautausmaan portilta pois päin. Sen myötä haluan sinulle ja itselleni muistuttaa, että jossain on aina valoa, vaikka joutuisimme kulkemaan synkän metsän läpi. Tätä kirjoittaessani kävin harrastamassa pahettani takaportailla ja näin tervapääskyjen ehkä viimeisen lennon puiston yllä. Odottelen kapustarinnan...
More+
Viime viikkoina olen kuunnellut Katja Ståhlin toimittamaa Elämäni kesä -podcastia Ylen Areenasta. Tämän kirjoituksen musiikkiosiosta suuri osa on ohjelmista löytynyttä musiikkia. Ryhdyin itsekin pohtimaan, mikä voisi olla elämäni kesä, mutta en pystynyt tekemään päätöstä. Siksi ajattelen, että kukin kesä kerrallaan (muutamaa ikävää poikkeusta lukuun ottamatta) on elämäni kesä. Tähän kesään on aivan uudenlaisen ilon tuonut pieni tyttärenpoikani, joka sai sunnuntaina hienon nimen. Olen isovanhemmuuden roolissa vielä ekaluokkalainen, mutta onneksi olen hiukan saanut harjoitella bonuslapsenlapsen kanssa. Tähän kesään on mahtunut tavallista enemmän matkoja ja tapahtumia. Ymmärrät varmasti, miksi tämän kirjoittaminen on vienyt näin kauan kesästä, jos jaksat kukea pidemmälle. Artikkelikuva on otettu metsässä Hailuodossa lähellä Keskiniemen pookia. Hailuodossa vietimme aikaa viitenä päivänä heinäkuun puolessa välissä. Varasimme majoituksen Marjaniemestä jo tammikuussa teatterifestareille mennäksemme, mutta hallituksen leikkaukset taideapurahoihin saivat aikaan niiden peruuntumisen. Vietimme kuitenkin saarella helteisiä päiviä "hippileirin" merkeissä ystävien kanssa. Sitä ennen olimme jo matkailleet Pirkanmaalla ja Sydän-Hämeessä. Matkalta jäivät erityisesti mieleen...
More+
Tartun tähän aiheeseen hengästyneenä ja suorastaan vapisten. En muista, olenko tästä varsinaisesti vielä kirjoittanut, mutta nyt tuli sellainen tunne, että täytyy ryhtyä sisäiseen haasteeseen. Aihe on niin suuri, että sitä ei pysty käsittämään. Ehkäpä tarve pohtia rakkauden olemusta on syntynyt siitä, että olen nyt tullut uuteen elämänvaiheeseen. 17.6. minulle syntyi tyttären poika, joten minusta tuli mummi, joten uudenlaisen rakkauden näkökulma elämään on löytynyt. Rakkaus on niin valtava asia, että sen louhiminen on täysin mahdotonta, mutta joitakin asioita siitä haluan tänne kirjoittaa. Silloin, kun olin nuori ajattelin rakkautta pääosin romanttisena asiana ja asian harjoittelemista piti harjoittaa kauan ja edelleenkin harjoitukset ovat kesken. Elämän myötä näkemys rakkaudesta on laajentunut aivan valtavasti. Siihen on tullut uusia näkökulmia. Nyt ajattelen rakkaudesta niin, että se on ennen kaikkea yhteyttä. Yhteyttä aivan kaikkeen. Rakkautta voi olla luontoon. Se yhteys on ollut minulla hyvin tärkeä osa elämää. On hyvin monenlaista rakkautta toiseen ihmiseen tuon mainitsemani romanttisen rakkauden...
More+
Kevään kiireet ovat ohi. On aika hengittää puhdasta saaristoilmaa ja rauhoittua kaukana kaupungin hälystä. Tulimme taas eilen illalla hetkeksi "saaristokotiimme", kun talon isäntä on purjehtimassa. Kuvassa ilta-aurinko valaisee vanhat puut. Aivan heti kuvan ottamisen jälkeen lehtokurppa lensi jokakesäiltaiseen tapaansa talon yli. Tuttu tervehdyshuuto ilahdutti kovasti. Tänä aamuna ensimmäiseksi laitoin tulen Högforsiin ja istuin kaikessa rauhassa talon seinustalla kuuntelemassa lintuja. Huomenna olisi tarkoitus käydä kokeilemassa uintia Sommarösundissa. Eipä se vesi vielä kovin lämmintä taida olla. Pari kertaa olen tässä kesän kynnyksellä uskaltautunut mereen mantereen puolella. Uintikausi on siis alkamassa. Sehän on minulle yksi suurimmista kesän riemuista. Sain ystävältäni lähes koko Annikki Kariniemen tuotannon, joten ei tarvitse miettiä, miten vietän kesäni liikenevät hetket. Annikki Kariniemi – Wikipedia Alan louhia noita kirjoja ilmestymisjärjestyksessä. Lukemista riittää varmasti jouluun asti, koska kirjastostakin olen varannut kasan kirjoja. Tarkoitus on myös pitää taukoa neulomisesta niin paljon kuin vaan maltan kunhan eilen aloittamani työn ehdin neulomaan valmiiksi. Ohje:...
More+
Kevättä Vanha totuus on, että kevät keikkuen tulevi. Olen aina yhdistänyt sen siihen ajatukseen, että kevät on säiden puolesta vaihtelevaa aikaa. Sitähän se on todella ollut tänä(kin) vuonna. Opin jostain vasta, että sanonta tulee kuitenkin alun perin siitä, että karjalla on ollut huonosti syömistä ennen laitumelle laskemista. Lehmät ovat voineet huonosti ja jopa keikahdelleet. Kun ne lasketaan laitumelle ne kirmaavat keikkuen matkaan. Hanhiparvet saapuivat Hankoniemeen jopa kolme viikkoja tavallista aiemmin, mutta sittemmin lintujen muutto on hidastunut. Jotkut ovat palanneet etelämmäksi. Tähän aikaan näillä seuduilla on usein paljon kahlaajia, mutta nyt vain jotkut yksilöt ovat uskaltautuneet tännemmäksi. Tornien taistoa vietettiin lauantaina. Tänä vuonna sen voitti joku porukka Kristiinankaupungin eteläpuolella. Lauantaina olimme Nämpnäsin Öjskatalla, jossa aina tähän aikaan näemme runsaasti Haahkoja. Nyt niitäkään ei vielä ollut. Tuon retken paras anti oli nähdä hieno musta kyynmöhkäle. Keltavästäräkki ja piekanakin ilahduttivat. Minulle tämä kevät on ollut monella tavalla kiireistä aikaa. Tavanomaisten linturetkien lisäksi olen...
More+
Kyltyyri Helsingin murteella “Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!”Tuo huuto on Suomessa syyri,Mut mikä se on se kyltyyri?Kas, siinäpä pulma on jyyri. Se on yhdelle ooppera-kyyri,taas toiselle Tukholma-tyyri,Duncan, Forssellin figyyritai Parisin polityyri. Tuhatkarvainen on kyltyyri –se on Kiinassa Kiinaan myyri –mut Suomessa Suomen kyltyyrituon kaiken on karrikatyyri. Eino Leino Leinon Eikka on selvästi halunnut runollaan kritisoida sitä käsitystä, joka kulttuurista on vallinnut. Juuri sellaista, että kulttuuria on vain ns. korkeakulttuuri, joka kuuluu vain paremmalle väelle. Viimeiset säkeet kritisoivat myös oman kulttuurimme väheksymistä. Kulttuurihan on käsitteenä lähtöisin viljelemisestä. Kulttuuri – Wikipedia Kulttuuri ei tarkoita pelkästään taiteita, vaan myös tieteitä, urheilua, sivistystä jne., siis kaikkea sitä, mitä ihmiset tuottavat arkisissakin toiminnoissaan. Kulttuuria on tehdä käsitöitä, viljellä maata, osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen, kehitellä uusia näkökulmia, rakentaa taloja, siltoja. Naisten kulttuurikerho Vuoden 2020 alussa halusin perustaa WhatsApp -ryhmän ihmisille, jotka kaipaavat vinkkejä elokuvista ja seuraa niissä käymiseen. Ryhmän nimeksi tuli naisten elokuvakerho. Korona hyökkäsi vauhdilla kimppuumme ja...
More+
