Ajatuslainaamo
Paljon on vettä taas virrannut Kyrönjoessa sen jälkeen, kun kirjoitin viimeksi tänne sivuille. Monenmoista kokemusta rikkaampana katselen taas maailmaa. Hienoja kokemuksia ovat olleet Pyhän tanssin kurssi Alskatissa ja Hiljaisuuden retriitti samassa paikassa sekä kahdet 60-vuotisjuhlat. Artikkelikuva on otettu Alskatissa retriitin jälkitunnelmissa. Hieno kokemus oli myös matkalla pohjoiseen nähdä noin 50 teeren parvi puissa Haapaveden Kurrajärven maastossa. Ikäviä kokemuksia en nyt ala tässä jakamaan.
Minulla on kesästä lähtien ollut suoranainen pakko ahmia kirjoja kaikki mahdolliset hetket. Kirjasto on ollut iso ilo. Olen lukenut joidenkin minulle uusien kirjailijoiden koko tuotannon ja lukenut tuttujen kirjailijoiden tuotannosta niitä kirjoja, jotka ovat aiemmin jääneet lukematta. On tullut tarpeeseen kirjoittaa muistiin hienoja ajatuksia pureskeltaviksi.
Lainauksia kirjoista
Ilahduttavin uusi tuttavuus on ollut Fred Vargasin tuotanto. Hän on ranskalainen rikoskirjailija. Tässä on joitakin poimintoja hänen kirjoistaan:
* Rakkaudessa on parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään.
* Kovikset ovat kovia vain pinnalta niin kuin saksanpähkinät. Puristat pähkinää vähän ja kuori menee rikki. Mutta yritäpäs rikkoa hunajaa.
* Rakkaus on ainoa taistelu, jonka voittaa perääntymällä.
* Lievän kärsimyksen kourissa elämä tuntuu elämältä.
* Särkynyt ihminen vastaa kymmentä ehjää.
* Opettaminen on hyve, joka katkeroittaa. Poliisin työ on pahe, joka ylpistää. On aina helpompi luopua hyveestä kuin paheesta.
* Itseään suojellessaan ihminen asettaa itsensä alttiiksi.
* Pyöritä asia seitsemän kertaa päässäsi ennen kuin panet toimeksi.
* Liike voittaa aina liikkumattomuuden.
* Epäonnistuminen uuvuttaa ja tappio kiristää tunnelmaa.
* Ahneus kasvattaa joka vuosi itselleen uuden pään niin kuin demoni.
* Oikea varovaisuus on sitä, että näkee heti alusta, mihin kaikki päättyy.
* Meidän ei kuulu ylistää tai kunnioittaa sokeasti johtajiamme, vaan meidän on toteltava heitä silloin, kun se on aiheellista ja pantava heidät aisoihin silloin, kun se on aiheellista.
* Se, minkä voi selittää monella tavalla, ei kaipaa selitystä ollenkaan.
* Se, joka kärsii liikaa, panee muutkin kärsimään.
* Nuotiossa on tärkeää tulen harmonia. Lämpötehokin riippuu siitä.
Mikko-Pekka Heikkisen Betoniporsaasta mieheni löysi osuvan mietteen:
* Lapset aiheuttavat pintavitutusta mutta syväonnellisuutta.
Lainaus samasta kirjasta:
*Unen ja valveen välimaastoon hiipi muisto siitä, kuinka Jyry parikymppisenä oli naureskellut hippien ajatuksille kaiken olevaisen ykseydestä. Nyt hän tiesi, että hänen ja salavan välillä oli side. Molemmat vanhenivat saman biosfäärin tekeleinä, saman elonkehän antimilla. Kätkivät molekyyleissään hiiltä... Ja lajievoluutionsa ajasta ihminen vietti 99,9 prosenttia luonnossa. Olemme muovautuneet oksien katveessa ja avarassa autiudessa.
Kuinka erillisiä eliöitä maaemon kukkaset voisivat siis olla?
Marko Annalan kirjassa Paasto tapahtumapäivät erotetaan välilehdillä, joissa on lainauksia ortodoksisen uskonoppineilta. Pari lainausta:
* Mielessämme vaikuttaa kaksi vastakkaista voimaa: enkelit ja demonit. Molemmat vetävät omaan suuntaansa - enkelit hyveisiin, demonit paheisiin. Meillä on kuitenkin valta ja voima itse päättää, kumpaa se tahtoo seurata ja kumpaa vastustaa. Pyhä Maksimos Tunnustaja
* Murhe on sielun kultainen naula, joka on riisuttu kaikesta aineellisesta kiintymyksestä ja suhteesta ja jonka pyhä suru on naulinnut sydämen vartijaksi. Pyhittäjä Johannes Siinailainen.
Eowyn Iveyltä:
* Sellaista jännitys on! Näemme vain vilahduksia, syöksähdyksen, siipien lepatuksen, silti itse elämä sykkii siellä varjon reunalla. Se on mahdollisen avautumista: meitä odottaa kaikki se, mitä saatamme vielä kokea, nähdä ja oppia.
Lainauksia TV-ohjelmista
Nämä ja paljon muitakin hienoja ajatuksia olen tallettanut päiväkirjaani kuluneiden kuukausien aikana. Olen siis ollut tutkimusmatkalla ajatuslainaamossa. Minulla on todella vähän intoa istua telkkarin ääressä. Joitakin ohjelmia tulee kuitenkin seurattua. Näitä ovat Pitääkö olla huolissaan ja Metsien kätkemä. Olen litteroinut tähän muutamia herkkupaloja noista ohjelmista.
Pitääkö olla huolissaan
Jenni Pääskysaari:
Pitääkö olla huolissaan ysikymppisestä lähiomaisesta, jonka käytös on alkanut muistuttaa murrosikäisen…
Kari Hotakainen:
No ei, ei, ei. Ei siis… Tää herätti mulle kysymyksen tämmöisestä, että… soittimesta, jonka jokainen meistä tuntee. Sen soittimen nimi on ikähaitari. Siitähän lähtee outoja ääniä. Siis haitarin idea on yksinkertainen: siinä on siis kaikki äänet vauvan rääkäisystä vanhuksen huokaukseen. Joka sellaisen soittimen hankkii, hän saa iättömnän elämän. Mutta harmittavan usein tätä ikähaitaria soitetaan vain toisesta päästä. Heti, kun mennään alaääniin eli keski-iän tuolle puolen, soittaja hätääntyy ja hänen sormensa etsiytyvät nuoruuden näppäimistölle. Mutta, jos tätä ikähaitaria uskaltaa soittaa suurpiirteisesti kaikkia koskettimia käyttäen, tajuaa, että olemme yhtä aikaa kaiken ikäisiä ja voimme soittaa kappaleen "Vaipasta vaippaan tiemme käy. Viisautta sillä tiellä ei näy."
Jaana Saarinen : Tuon kauniimmin ei voi enää sanoa!
***
Tuomas Kyrö:
Tuli tuosta ajatus mieleen, tota… Ensinnäkin toi Vanha Rauma on aivan turha maailmanperintökohde. Sehän on niinku… Se on niinku vertauskuva semmoselle kuihtuvalle avioliitolle. "Missä asut?" "Vanhassa Raumassa." "Selvä. Onnee sulle vaa." Mutta tulee mieleeni, että jos kyseessä on liitto ja tää kysyjä pitää ongelmana sitä, että tää aviomies ei osaa vastata hänen esittämiin kysymyksiin… Ikäänku meidän dialogi kulkis kysymyksinä. Nehän on päällekkäisiä monologeja, mitä ihmiset puhuu. Ei, ei se niin mene, että… Tai mä tiedän, mitä hän kysyy. Hän kysyy, että: "Luuletko, että sukat menevät itsestään kaappiin? Varasitko sä sen Tartonmatkan? Milloin sä kuolet? Miksei mulla taaskaan ole kuukautisia? Mikä oli Antti Loikkasen paras sijoitus halli-EM-kisoissa?" Nää on just näit peruskysymyksii. Okei, mies on astunut suomalaisen parisuhteen seuraavalle tasolle. Siis tää on Zen ja suomalainen parisuhde: Se on tasapainoinen hyvä hiljaisuus, jossa kumpikaan ei sano mitään. Se ei kerskaa, ei pyydä, ei tuota, ei lupaa, ei yhytä, ei öyhötä, ei kiellä, ei mahdollista, ei ala, ei pääty. Se on niin hiljaista, että ajatus kuuluu huutona naapuriin.
Jenni Pääskysaari:
Saanks mä antaa nimen tolle?
Tuomas Kyrö:
No?
Jenni Pääskysaari:
Kyrön korkeaveisu
Miika Nousiainen: Kyllä!
Jenni Pääskysaari:
Vaimo Tampereelta kysyi siis: "Pitääkö olla huolissaan, kun aviomies ei osaa vastata yhteenkään kysymykseen ja kuunteleminenkin hiipuu?" Tässä on uhkana parisuhteen sisällissota. Suosittelisin rauhanomaista protestia liberialaisten naisten malliin. Kun Liberian naiset kyllästyivät 14 vuotta jatkuneeseen sisällissotaan eivätkä rauhanneuvotteluihin kokoontuneet ukkelit saanet sopua aikaiseksi, naiset pukeutuivat valkoisiin vaatteisiin ja valtasivat väkivallattomasti neuvottelupaikan. He tukkivat ikkunat ja ovensuut istumalla niiden eteen ja aina, kun joku aikoi livistää, he uhkasivat riisua itsensä alasti. Näin saatiin sisällissota loppumaan. Eli Summa Summarum, vaimo, valkoinen paituli päälle, tuulikaappiin kikkimään ja jos ei ala mieheltä vastauksia tippua niin uhkaat vaan viuhahtaa naapurin Kuusisen pihalla.
***
Jenni Pääskysaari:
Pitääkö olla huolissaan, on ohjelman nimi ja vieraan nimi on Eini! No, niin. Tän huolenaiheen on lähettänyt Vaasasta nimimerkki Itkijänainen viiskytyhdeksän. Tää on hieno!
Pitääkö olla huolissaan, kun liikuttuu työväenlauluista, vaikka on porvari, hengellisistä lauluista, vaikka on agnostikko ja sota-ajan lauluista, vaikka on pasifisti? Tuomas Kyrö, pitääks tämmöisestä olla huolissaan?
Tuomas Kyrö:
Ei pidä, ku musiikilla voi olla puoluekirja, mutta kuulijalla ei. Tai voi silläki olla, mutta silti se voi mennä tuollai ristiin, että se on vähän niin, että se mikä menee läpi jossain viidentoista vuoden iässä, niin sitä ei sitä vastaan ei pysty puolustautuun Itselläni se on niinku Komteatteri tai Iron Maiden nii ihan saman vaikutuksen tekee jotki tota jotku tietyt virret. Muistan ku lensin Himalajan yllä Jägermaister-pullon jälkeen kohti tota Etelä-Korean Soulia ja mulla oli silloi oli kakstuhatta luvun alussa niin tommonen MP3-soitin. Siin oli jostain syystä semmonen… Siin oli tullu semmonen levy, missä muusikot oli tehny virsiä. Se oli Jenni Vartiainen laulo Herra kädelläsi. Mä muistan, että mun vieressä istu korealainen liikemies ja sillä oli toinen nappi korvassa ja mulla oli toinen nappi korvassa. Itkettiin vuolaasti siinä ja kuunneltiin se varmasti kakstoista kertaa ja sit heräsin aamulla tollasen herran tosta olasta. No mut sitte Suvivirsi aina itkettää ja sit Kalevi Sorsan hautajaiset tuli radiosta kakstuhataneljä… Albinonin adatsio… Meinasin ajaa tai ajoin moottoritieltä ulos. Meinasin kuolla, ku oli niin hikiset silmät. Suruvettä tuli. Mutta tää on yks parhaista tota hyvä ystäväni oli ei ollu koskaan päässy yhen lyyrisen bändin keikalle oisko siit nyt kolme vuotta ja sano että alko tulla siis aivan pidäkkeetöntä itkua, vaikka ei ollukkaan kahteenkymmeneen kolmeen vuoteen itkeny. Viimeks joskus seittemänvuotiaana ku kaatu polkupyörällä ja tuli haava polveen. Niin mä voin siteerata, miten se laulu meni, joka sitä itketti: "Kakka, kakka, kakka kepponen. Kakka, kakka, kakka kepponen. Ei saa astua Lillin kakkaan. Kakka, kakka, kakka kekkonen. Lilli eilen lattialle kakkas. Kakka, kakka, kakka kepponen." Sliippi Sliippers. Lahti. Siis ei ei oo mitään huolta. Tää on todellisuutta ja elämää.
Jenni Pääskysaari:
(Huokaus) Eini, ymmärrätkö itkijänaista?
Eini:
Ymmärrän kyllä. Musiikilla on siis valtava vaikutus on se sitten mitä tahansa vaikka kakka-kakka. Mutta tota, kun mua esimerkiksi sota-ajan laulut niin ne koskettaa tosipaljon, enkä mä ole ees sotaaikaa ees eläny vaan sota-ajan jälkeen syntynyt lapsi. Mutta kaikki Äänisen aallot ku tulee ja kaikki tällaset nii ne jotenki saa minussa semmosen jonku ja menee jotenki tonne syvälle se. Mun isäni on sotaveteraani ja hänen hautajaisissaan soi tietysti Veteraanin iltahuuto ja (J.P.: Aapuaa!) Joo ja mun ei tarvi niinkun sen jälkeen kun kuulla siitä pientä pätkää niin mä niinku kovetun tällalailla näin ja olen ihan ilmeetön ja joku saattaa kysyy multa että mikä sulle tuli tai näin. Mä vaan oon siellä sen iltahuudon sisällä. Sen laulun sisällä. Että se on niin voimakas laulu ja esitys. Kaikki sota-ajan laulut on jotenki meille tunteikasta hommaa.
Jenni Pääskysaari:
Aah! Mitäs Kari
Kari Hotakainen:
No joo. Mä kirjotin tällasen mininovellin.
Jenni Pääskysaari:
Myhy. Kiva!
Kari Hotakainen:
Siis tän kysymyksen innoittamana. Tää jossa ki… yritän kiteyttää tätä asiaa.
Työn orja nousi sorron yöstä ja pani Abban soimaan. Viereisen huoneen porvari nukkui huonosti ja hyräili virttä, jossa epäiltiin Jumalan poistuneen rakennuksesta. Sen jälkeen porvari nousi Tsiikin kiesiin, koska elo tää juoksuhaudoissa sai jo riittää.
Noh tällä alustuksella halusin vaan sanoa sitä, että musiikki on siis ainoa ilmaisumuoto, joka lävistää siis kaikki suojapanssarit. Ja mun mielestä mitä sekavampi musiikkimaku, sitä parempi. Siis kuka muu muka kuin kuin sinä päätät, mitä tajuntaasi päästät. Päästä kaikki. Anna kaikkien kukkien kukkia, vaikka et pidä hippien ulkonäöstä etkä räppäreiden autoista. Jos sinulla on hyvin tiukka ja valikoiva musiikkimaku, sinulla voi olla muitakin ongelmia. Itse nautin aika paljon huonosta maustani, joka kärpäspaperin lailla kerää kaiken maailman korvamatoja koukkuun. Kun päässä soi samaan aikaan Bach, AC/DC, Yölintu, Miles Davis, Eini, Van Morrison, Huora-yhtye, Sibelius, Bob Dylan, Kisu ja Hiski Salomaa, tietää tajunnassa käyneensä.
Jenni Pääskysaari:
Jess! Aamen!
Miika Nousiainen:
Joo mä nään täs jotenki niinku tään pointin jotenki tämmösen niinku väärästä innostuminen niinku ihan siis filosofisesti niinku kyllähän niinkun vasemmistolaisen tunnistaa siitä, ett se puhuu kokoajan rahasta niinku keskustalainen yrittää puhua rennosti Stadin slangia ja kokoomuslainen heittää niinkun läppää samalla levelillä jonku duunarin kanssa, tai yrittää. Sitte perussuomalaiset ja siniset niinku väittää inhoavansa toisiaan, mutta todellisuudessa ne niinku asuvat kämppiksinä ja ajautuvat majoittumaan jonkun turvapaikanhakijan ja sitte porukalla tekevät hänelle abortin. Että siis tavallaan niinku ett ihminen ei välttämättä oo sitä miltä ulos näyttää. Meidät demarit tunnistaa taas lähinnä oikeamielisestä halusta tehdä yhteistä hyvää hyvinvointi valtion parhaaksi. Se on niinku meijän semmonen vika (näyttää hipsuja).
Jenni Pääskysaari:
(Nauraa) Höö ho hoo. Parahin Itkijänainen viiskytyhdeksän! Minä en osaisi olla tästä huolissani. Jotenki tästä tulee mieleen myös oksymoroni, eli retorinen kuvio, joka sisältää kaksi ainakin näennäisesti ristiriitaista käsitettä tai mielikuvaa. Kaipa sitä voi olla porvarillinen työväenlaulaja tai uskonnoton kirkkokuorolainen, onhan olemassa myös julkiset salaisuudet, Espoon keskus ja Helvetin Enkelit.
***
Metsien kätkemä
Reetta Ranta:
Uskot sä, Antti haltioihin?
Antti Huttunen:
En tiiä. Ehkä mie ainakin tällaisessa metässä vois sitä ainaki kuvitella uskovasa.
Reetta Ranta:
Hmm. Entisaikaan ihmiset usko, että kaikilla paikoilla ja puilla ja eläimillä oli haltiansa ja myös eläimillä ne kantaäidit.
Antti Huttunen:
Emut.
Reetta Ranta:
Ketuilla oli Käreitär ja peuroilla Juonetar ja arvaa, mikä karhujen emu oli?
Antti Huttunen:
No, Kallotar.
Reetta Ranta:
Ei ollu, ku Hongatar. Mut Hongatar oli myös mäntyjen suojelija.
Antti Huttunen:
Ja vedellä oli Ahti.
Reetta Ranta:
Mm… ja veen emoset: Vennamo… Ja puilla oli Kati. Kati oli puiden suojelija. Suomalaiset ovat puiden kansaa. Puulajeilla on ollut omia käyttötarkoituksia ja taikavoimia. Pajua on pidetty elinvoiman puuna ja siksi sillä myös virvotaan pääsiäisenä. Tuomi oli haltioiden sekä ilon ja kauneuden puu. Tammi edusti pohjoisen kansoille maailmanpuuta samoin koivu, jolla oli myös oma roolinsa lemmentaioissa saunavihtana. Karhun kallo nostettiin mäntyyn peijaisten jälkeen. Se oli myös karsikkopuu, johon merkittiin kuolleiden nimikirjaimet. Pihlaja, pyhä puu, oli naisten ja lasten suojelija, joka istutettiin ensimmäisenä uuden talon pihaan ukkoselta suojaamaan, olihan pihlaja Raunin, Ukko Ylijumalan vaimon puu. Pihlajanmarjojen päässä oleva viisisakarainen tähti liitettiin paitsi suojelemiseen myös lemmen nostoon ja karjataikuuteen.
***
Näillä mietteillä haluan ilahduttaa itseäni ja sinua, lukijani kaiken kolean pimeyden keskellä, jota syystalvi meille tarjoilee. Tänään siis kuljeskelimme ajatuslainaamossa. Kari Hotakaisen mainitsemien muusikoiden tuotannosta valitsen tähän siis nyt
Musiikkia
Bach - Toccata ja Fuga https://www.youtube.com/watch?v=ho9rZjlsyYY
AC/DC - Black in Black https://www.youtube.com/watch?v=pAgnJDJN4VA
Yölintu - Poika https://www.youtube.com/watch?v=aVDRELcaP2k
Miles Davis - Tutu https://www.youtube.com/watch?v=sAMJy-PHzKE
Eini - Vie, vie, vie https://www.youtube.com/watch?v=5zSpIhsuJeo
Van Morrison - Days like this https://www.youtube.com/watch?v=3UUWkr4FUlo
Huora-yhtye - Normaali https://www.youtube.com/watch?v=Ln5PGeM3zpM
Sibelius - Andate festivo https://www.youtube.com/watch?v=7VRw9N9OlPo
Bob Dylan - Like a Rolling Stone https://www.youtube.com/watch?v=IwOfCgkyEj0
Kisu - Jokaiseen päivään niin paljon mahtuu https://www.youtube.com/watch?v=XSCmAA6dlUo&list=PLU5X_zaQsSHU9g5c9tXRrxik9Op_EhGoF&index=2
Hiski Salomaa - Taattoni maja https://www.youtube.com/watch?v=p_-sf0VVf5k
Että sellainen kokoelma musiikkia... Eipä sitten tältä kertaa ole jäljellä muuta kuin kuukauden runo. Kävin kurkistamassa vanhoja muistiinpanojani ja löysin tällaisen. Säveltäjää kaivattaisiin...
Talvilaulu
Koivuissa hopeahuurteet
raskaina vajoaa.
Hengittäessä höyry
kiteiksi hajoaa.
Aamulla huurteiseen aikaan
sukellan silmien taikaan.
Katseessa tummassa tässä
tähdet nään säihkymässä.
Järvet on katon jo saaneet.
Luntakin putoilee.
Jääkukat ikkunoille
pakkanen muotoilee.
Aamulla huurteiseen aikaan
sukellan silmien taikaan.
Katseessa tummassa tässä
tähdet nään säihkymässä.
p.s. Kari Kuuva on kuulemma kuollut keskiviikkona. Tässä on vielä komea biisi hänen muistolleen: Tango Pelargonia https://www.youtube.com/watch?v=OuO2qFGahdo&list=PLCAPk4NuEFqcABr948UpOqvrsibMmxzLv
