Lauluista ja rajoista

By admin
|
17.11.2025
|
Yleinen

Muuttuvat laulut vuosien mennen.
Aika pois paljonkin vie.
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
voi viedä huomispäivän tie?
On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa,
jos etsii päivää kirkkaampaa.

Huomiseen lauluun nyt soinnut luokaa.
Toistanne ymmärtäkää.
On täällä jokainen vain tämän kerran,
sä siksi etsi ystävää.
Siis katso huomiseen, se uusi onhan,
se tuokoon kaiken lauluineen.

Onko niin: on paras eessä päin?
Toivon näin mä mielessäin.
Vai onko niin: tie ei vie huomiseen.
Kaikki jää vain ennalleen.

Muuttuvat laulut vuosien mennen.
Aika pois paljonkin vie.
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
voi viedä huomispäivän tie?
Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa
ja löytää uuden ihmisen.

Aloitan tämän kirjoitukseni Tuula Valkaman (1937-2018) sanoilla. Elämän kulkua ja maailman tilaa olen paljon pohdiskellut viimeisen kuukauden aikana. Olen myös mietiskellyt erilaisia rajoja, joita maailma ja elämä on täynnä.

Nämä mietteet ovat nousseet paitsi maailmantilasta, myös elämänvaiheestani. Viime viikonloppuna oli jälleen Vaasassa Littfestin aika. Se on vuodesta toiseen kiinnostava kirjallisuustapahtuma. Tänä vuonna - juuri näiden mietteitteni keskellä - teemana olivat rajat.

Vuosikymmeniä sitten viisas työterveyspsykologi avasi silmiäni rajojen suhteen. Hän sanoi minulle, että minun ei tarvitsisi niin paljon miettiä, kuinka rajani ylittäisin, vaan missä ne rajat oikeasti ovat. Siihen maailman aikaan self help -kirjallisuudessa kirjoitettiin paljon siitä, että pitäisi "uskaltaa ylittää rajat".

Tuosta alkoi yhä jatkuva opettelu omien rajojen pitämisessä ja ein sanomisessa. Ymmärsin myös, että minun ja jokaisen pitää opetella tunnistamaan myös toisten ihmisten rajat.

Ajattelen, että rajan yli voi joskus kurkottaa, mutta kaikkia rajoja ei pidä ylittää. Pitää opetella ymmärtämään asioita, mutta niitä ei tarvitse hyväksyä. Sisäinen minämme kertoo kyllä, mikä on vahingollista. Tämä koskee tietysti tilannetta, että minämme on terve ja realiteetit ovat tallella.

Pitää myös oppia näkemään, milloin omia turvallisia rajojamme pyrkii joku toinen ylittämään. On niin paljon tilanteita, joissa meitä pyritään manipuloimaan ja provosoimaan. Ei pidä suostua provosoitumaan. Paavo Väyrynen, niin pohjoisen mies kuin onkin, ei ole idolini. Hän on kuitenkin lausunut elämänohjeen, jonka noudattamista opettelen. Se on yön yli nukkuminen. Minulle ja monelle muulle innostuvalle nopeatempoiselle ihmiselle käy helposti köpelösti, ellei anna aikaa itselleen päätöksen teon kanssa.

Elämän mittaan muuttuvat laulut niin konkreettisesti kuin kuvainnollisesti. Se musiikki, joka on meitä puhutellut joskus teinivuosina tai lapsina, jää omaksi musiikilliseksi äidinkieleksemme. Siksi lämmin läikähdys käy sydämessä ja saa aikaan erityistä värinää kuuloluissa, kun kuulemme musiikkia, joka silloin on tullut meille tärkeäksi. Musiikillinen nostalgia on hyvin vahvaa. Jopa se musiikki, josta ei niin kovasti kasvuvuosinaan innostunut, alkaa tuntua mainiolta. Sehän oli nuoruutemme "sound track".

Koska olen hyvin verbaalinen ihminen, minulle oli nuorena mullistava kokemus kuulla suomenkielistä kevyttä musiikkia, joka ei ollut iskelmää tai finnhitsejä vaan vähän rankempaa tavaraa. Nyt se musiikki tuntuu aika kesyltäkin. Juutuin Juicen, Hectorin, Alangon, Eppujen, Maaritin jne. musiikin seuraan.

Myöhemmin minulla on ollut erilaisia lempimusiikkikausia: klassista, bluesia, jazzia. Musiikkimaku on sikäli laajentunut.

Näinhän se elämä menee: näkymät avartuvat iän myötä. Laulut muuttuvat ja niiden aiheet. Ikätovereita kohdatessa keskustelut pyörivät tietyissä aiheissa. Nyt vaan on käynyt niin, että sana 'ikätoveri' on saanut vuosien vieriessä huomattavasti aiempaa laajemman sisällön.

Ehkä jonain päivänä opin minäkin rajojen pitämisen. Ehkä opin tietämään, missä muidenkin rajat sijaitsevat. Siihen on yksi selkeä apu: kunkin omalta osaltaan on osattava lempeästi ilmaista, missä rajat kulkevat.

Kirjavinkit

Liisa Suomela: Kaikki päättyy kevääseen. WSOY 2025

Joel Haahtela: Sielunpiirtäjän ilta. Otava 2025

Rosa Liksom: Reitari. WSOY 2002

Jenny Erpenbeck: Kairos. Tammi 2025.

Fred Vargas: Varjojen tallaajat. Gummerus 2025

Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi. Like 2025

Sophia Jansson: Kolme saarta - isä, äiti ja minä. Siltala 2025

Timo Kalevi Forss: Tuntematon Juice Leslinen - Kertomuksia toisille artisteille tehdyistä lauluista ja niiden synnystä. Like 2024

Satu Rämö: Tinna. WSOY 2025

Mietelmiä

Eleganssi ei huuda huomiota, se saa sitä. -Jorma Uotinen

Niin pieni metsä että ei voi eksyä, kun kulkee ympyrää näkee kohta selkänsä.

Eivät meidän näköalamme mihinkään avarru. -Pentti Saarikoski.

Että aurinko on joka päivä uusi kuin hämähäkin verkko. -Pentti Saarikoski

Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa ja löytää uuden ihmisen. -Tuula Valkama

Muistakoon jalat valveillaan pölyävän tien lämmön ja ruohikon vilpoisuuden paljaaseen jalkaan. -Jevgeni Jevtušenko.

Kun kivet nousevat, maailma särkyy. -Jaakko Hämeen-Anttila

Miten ihmeessä voisin ymmärtää, mikä se kansa oikein on. Meidän tokassamme minun kotani ja lankoni joukko. - Nils-Aslak Valkeapää

Tulossa

Laitan tähän jo näin aikaisin ennakkotiedon:

Musiikkia

Tällä kertaa musiikiksi valikoituu Juicen eri artisteille sanoittamia biisejä. Osa on käännöksiä. Nyt mennään siis sanoitukset edellä. Juicen kuolemastakin tulee tässä kuussa kuluneeksi jo 19 vuotta.

Tuuli Ja Taivas Maarit

Teen kuolemaa Tinni

Jos joskus Anneli Saaristo

Suzie yksinäinen Riki Sorsa

Maalaistie Riki Sorsa

Kapteeni Nemo Mansikoita Suonenjoella

Ihmisen Poika Yö

Yö - Tia-Maria

Pate Mustajärvi - Koskipuiston kuu

Kuumat kivet Kiti Neuvonen

Viileä Veronan viini Kiti Neuvonen

Näytelmä loppuu Kiti Neuvonen