Posts Tagged ‘Vaasan Taiteidenyö’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Kesä on aivan tässä kulmilla! Kevättä Kevään kiihkein seuraaminen on ohi. Aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat saaneet luonnon heräämään todella nopeasti. Tänä keväänä päätimme, että kirjaamme ylös, missä järjestyksessä puihin ja pensaisiin puhkeavat lehdet. Emme ehtineet aloittaa kirjaamista, kun jo hämmästykseksemme kaikkialla oli vihreää. Nyt olemme jo havainneet ensimmäiset kukat pilvikirsikoissa ja koristeomenapuissa Vaasan Vetokannaksella ja Palosaarella. Takapuistossamme kukat noihin puihin tulevat yleensä touko-kesäkuun vaihteessa. Keväästä jäi mieleen se pikkuinen Lotta eli ryhävalaan vierailu vesillämme ja merikotkahavaintojen hurja kasvu. Taidetta Ajatukset ovat jo kovasti tulevan kesän riennoissa. Taiteellisella saralla minulla on monta merkityksellistä asiaa meneillään. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla RunoSointu -ryhmämme esittää runo- ja musiikki esityksen Sydämeni joiku. Tarkemmat esiintymisajat ja paikan päivitän tähän kirjoitukseen, kunhan ne selviävät. RunoSointu -ryhmässä ovat lisäkseni Tarja Huntus ja Kirsti Rautamo. Esityken runot ja laulujen sanoitukset yhtä lukuun ottamatta ovat minun käsialaani. Laulujen sävellykset ovat meidän jokaisen esiintyjän omia hengentuotteita. Esityksessä vaellamme Lapin maisemissa. Vanhimmat runot ja sanoitukset...
More+
Hyvää Kalevalanpäivää! https://www.youtube.com/watch?v=1s32_ueBvkc Palasimme eilen illalla Rovaniemeltä, jossa vietettiin rakkaan isosiskoni Eepun 60-vuotisjuhlia. Artikkelikuva, on eiliseltä paluumatkalta Ylitornion Pekanpäästä Vuennonkoskelta. Aamulla aloin miettiä, että olisi taas aika kirjoittaa tänne kotisivulle. Minulla olisi mielessäni eräs aihe, mutta koska sattui tällaisen juhlapäivä, päätin tehdä toisin. Muistin, että olen kerran kirjoittanut koko näytelmän vuorosanat kalevalamittaan. Esitimme sen Sudenmorsiamien ja Weljien kanssa 19 vuotta sitten. Näytelmä on yksi osa kolmiosaisesta Väähäisten tarinasta. Lapsena tulin laulaneeksi paljon pyhäkoulussa Mä silmät luon ylös taivaaseen -laulua. Siinä laulettiin: "ja katsot myös väähäiseenkin". Pienenä mietin, että onpa Jumala laajasydäminen, kun rakastaa myös väähäisiä, joiden kuvittelin olevan jonkinlaisia ihmismäisiä metsänhenkiä tai menninkäisiä. Sittemmin tajusin, että oikeasti laulettiin: "ja katsot myös vähäiseenkin." Viimeistä sanaa vain oli laulettaessa venytetty. Aloin kehitellä mielikuvituksessani tarinoita väähäisistä, joiden aika kuluu eritahtiin tuolla toisessa todellisuudessa kuin ihmisten. Edellisen kesän näytelmässämme vietettiin Nenan vanhempien häitä. Äiti on menehtynyt ja poikkeuksellisesti nyt isä lähettää Nenan perinteisen aikuistumisrituaalin...
More+
Kesä on mielentila, kesä on onni, kesä on loma! Ja se on nyt kypsimmillään. Tänään huomasin viljan jo alkavan tuleentua. On ollut mitä erikoisin kesäaika. Kotipihamme juhannusruusut ja syreenit olivat kolmisen viikkoa myöhässä. Toisaalta keväällä moni puutarhamme kukista aukaisi nuppunsa kovin varhain. Toissailtana ajelimme Kyrönjoen vartta pitkin Tervajoelta Kuniin ja ihailimme luonnon rehevyyttä. Yleensä tähän aikaan puissa alkaa olla väsähtäneet värit, vaan nytpä kaikki oli vielä todella ihanan vihreää. Hauskaa on, että sellaiset kasvit kukkivat yhtä aikaa, joita harvoin näkee samanaikaisessa loistossaan. Vaasassa on ollut tuulinen ja tavallista viileämpi alkukesä. Koko kesäkuun rankin yhden vuorokauden sadekertymäkin sattui Vaasaan, tähän Suomen aurinkoisimpaan kaupunkiin. Eikä siinä mitään muuten, mutta sattuipa sade juuri siksi päiväksi, kun Suviseuroihin kiiruhti porukkaa asuntoautoineen ja asuntovaunuineen. Pelloilla on vielä nytkin nähtävissä, millaista jälkeä syntyi, kun painavia kulkuneuvoja piti traktoreilla vetää paikoilleen. Minäkin kävin seuroissa tapaamassa serkkujani ja muistelemassa lapsuusajan seurakokemuksia. Onneksi minulla oli pitkävartiset kumisaappaat jaloissani. Puoleen pohkeeseen asti olin savessa tuon...
More+
Hyvää kesän alkua! Olen noin viikon verran pohtinut mielessäni paljon musiikkia ja sen merkitystä itselleni. Musiikin voima on ihmeellinen. Musiikki pysäyttää, koskettaa, luo muistoja ja tuo muistoja mieleen. Musiikki on niitä harvoja taiteen lajeja, jotka menevät kaikkein syvimmälle ihmisen sisimpään ja toimivat matematiikan lisäksi kansainvälisenä kielenä. (Matematiikka on mielestäni myös taidetta.) Tuoksumuistojen lisäksi musiikkimuistot ovat varmasti meidän vanhimpia muistojamme. Uskoisin ainakin näin. Jo kohdussa saamme rytmin vereemme äitimme sydämen lyönneistä ja napanuoran suhinasta. Jo ennen syntymäämme meillä on siis sekä rytmi että melodia. Kuulo kehittyy jo kohdussa. Äidin mahapeitteiden läpi voimme aistia ääniä ja musiikkia. Tyttäreni tunnisti jo parin päivän ikäisenä musiikin, jota olin hänelle raskausaikana soittanut. Musiikkimaku voi muuttua aikojen saatossa. Opimme kuuntelemaan sellaistakin musiikkia, josta emme aiemmin juurikaan välittäneet. Näin minulle on käynyt elämässäni mm. klassisen musiikin ja jazzin kanssa. En tiedä, onko se korvan kehittymistä vai iän tuomaa keskittymiskyvyn parantumista. Niin, maku voi muuttua ja monipuolistua, mutta musiikillinen äidinkieli...
More+
Yllä oleva kuva ei poikkeuksellisesti ole minun ottamani. Se on Johan Hagströmin kuva Sudenmorsiamien ja Weljien esityksestä taiteidenyönä 7.-8-8.2014. Saan hänen luvallaan julkaista tämän upean ja tunnelmallisen otoksen tässä. Kuvan oikeudet ovat valokuvaajalla, joten ethän jaa sitä missään, kiitos! Ja sitten asiaan! Kesä 2014 on ollut todella monipuolinen. Alun kylmien säiden jälkeen saimme nauttia (/kärsiä näkökulmasta riippuen) pitkistä helteistä ja sen tuomista huikeista ukkosista. Jotenkin tuli mieleen nuoruuden kesä 1973, jolloin aikaa tuntui olevan loputtomasti ja mieli oli odotuksia tulvillaan. Jälkikäteen ajatellen olin juuri sen ikäinen, että minulla oli tuolloin meneillään selvä siirtymäriitti varhaisteini-iästä nuoruuteen. Mikään ei ollut enää samoin kuin ennen. Pojat ja nuorisomusiikki alkoivat aivan eri tavalla kiinnostaa. Tuosta kesästä on nyt 40 vuotta. Huomasin lehdestä, että muistikuvani kesän säistä olivat aivan oikeita. Silloin oli viimeksi tällainen yhtä pitkä hellejakso. Edellisessä kirjoituksessani vedin yhteen senastisia kokemuksiani kesältä. Tässä palaan vielä muutamaan ja suuntaan katsettani alkaneeseen syyskauteen. Kesän lämmössä syyskaudesta...
More+
Kuinka huikea voima onkaan auringolla! Sen lämpö ja paiste vaikuttaa ihmisen mieleen ja kaikkeen elolliseen luonnossa. Myös elottomat kivet varastoivat lämpöä tai kylmyyttä. Toukokuun lopussa oli monta hellepäivää ja kesä eteni aivan kohisten. Nyt ikkunani alla kukkii juhannusruusu, syreeneissä ja omenapuissa kukkiminen on jo ohi. Ilmatieteen laitoksen mukaan terminen kevät kesti näillä leveysasteilla vain neljä viikkoa tavanomaisen kahdeksan sijaan. Alkukesän aktiviteetit ovat olleet moninaisia ja vahvistaneet uupuneen mieltä. Toukokuun viimeisenä kokonaisena viikonloppuna olin Pyhä laulu ja tanssi -"leirillä" Alskathemmetissä, noin 15 kilometrin päässä Vaasan keskustasta meren rannalla. Lauloimme Pia Skipdahlin http://www.viriditas.fi/?page_id=40 johdolla ja tanssimme pastori Siv Jernin lämminhenkisessä ohjauksessa. Ystäväni Marianne Maans oli myös kurssilaisten joukossa ja soitti aurinkoisena vapaahetkenä viuluaan meren kimaltaessa. Linnutkin ylistivät laulullaan kaikkea kauneutta. Lauantai-iltana oli ortodoksinen akatistos luomakunnalle http://www.ortodoksi.net/liturgiset_tekstit/akatistohymnit/akatistos_luomakunnalle_3.htm ja sunnuntaiaamulla puolestaan luterilainen sanajumalanpalvelus. Tapahtuma poiki vielä Äänikylvyn viime sunnuntaille. Eipä tiedä, vaikka ryhmämme jatkaisi myöhemminkin yhdessä laulamista. Sivin tanssitunneille aion näillä näkymin osallistua...
More+
