Posts Tagged ‘Utö’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Matkalla

Elämä pyhiinvaelluksena Pyhiinvaelluksesta tulee yleensä ensimmäisenä mieleen joku pitkä vaellus esimerkiksi Santiago de Compostelaan tai kulkeminen jonkin pyhimyksen jalanjäljissä. Pyhiinvaellus on kuitenkin paljon muutakin. Se on vaeltamista eteenpäin polulla ja ylöspäin kohti pyhyyttä. Se on myös vaeltamista kohti omaa sisintä, ja sinne kätkeytyviä mietteitä. Pyhiinvaellukset voivat olla pitkiä tai lyhyitä. Ne voivat tosiaan olla satojen kilometrien mittaisia tai vaikka luontovaelluksia rannalla istuen ja itseään tutkien taikka sitten kirkossa yksityiskohtia katsellen, kuten edellisessä kirjoituksessani. Jossain mielessä koko elämä voidaan nähdä (pyhiin-)vaelluksena kehdosta hautaan. Matkan varrella elämä kouluttaa meitä ja kypsyttää tuleentuneeksi sirppiä odottavaksi viljaksi. Joidenkin matka on lyhyempi ja joidenkin pidempi. Pyhiinvaelluksen seitsemän keskeistä tuntomerkkiä ovat vapaus, yksinkertaisuus, hiljaisuus, huolettomuus, kiireettömyys, jakaminen ja hengellisyys. Näitä asioita meistä jokainen kaipaa ja tarvitsee, jotta voi kuunnella aidosti sisintään. Hengellisyyden aspekti saattaa tökkiä joitakin lukijoitani. Olen oppinut ymmärtämään, että jokainen meistä pohtii jotain itseään suurempaa ja elämän salaisuutta. Mikä se pyhä sitten kullekin on,...

More+

Hetkellistä ja ikiaikaista

Syyskuinen tervehdys! Viime yönä olimme ihailemassa revontulia. Kotipihasta puoli yhdentoista maissa lähtiessä auton ulkolämpöanturi kaappasi lämpötilaksi 11 astetta. Söderfjärdenin päässä lämpötila oli alimmillaan kaksi astetta. Syksy on siis tullut. Viides päivä tätä kuuta olimme ihailemassa kurkiparvia samassa paikassa ja ihmetykseksemme näimme pääskyemon syöttävän vielä kahta kohtuullisenkokoista poikasta Meteorian katonreunuksen alla olevaan pesään. Eivät ne raukat taida ehtiä lentokykyisiksi etelänmatkalle. Taivaanvalot ovat ikiaikaisia ja pääskynpojan elämä vain hetkellinen. Olen valinnut siihen teemaan sopivan artikkelikuvan. Ikiaikaisen ja hetkellisen ajatuksia olen pyörittänyt mielessäni paljon viimeisten viikkojen aikana. Olen yrittänyt olla murehtimatta erästä keskeneräistä elämääni suuresti vaikuttavaa asiaa. Olen kertonut itselleni, että "nämä ovat ikuisuuden mittatikulla mitaten aikas pieniä juttuja ja että kantakoon huominen omat murheensa. Ratkaisut löytyvät tilanteen mukaan." En ole saanut itseäni vakuutettua... Meillä oli ihanan Pekkani kanssa mahdollisuus käydä parin päivän reissu Utöllä elokuun puolen välin jälkeen. Säät suosivat meitä. Meri ja saari näyttivät lempeimmät kasvonsa. Utö http://www.uto.fi/  ylitti kaikki odotuksemme. Haluan...

More+