Posts Tagged ‘Merenkurkku’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Marraskuuta! Lokakuussa kävimme pidennetyn syysloman turvin pohjoisessa Suomessa ja Lapissa. Samalla matkalla kiersimme Pohjanlahden länsipuolta Uumajaan ja tulimme kotiin Vaasaan meren puolelta. Matka oli mieleenpainuvan monipuolinen. Kävimme Simossa ihanan ja ikinuoren tätini luona, jatkoimme matkaa Rovaniemelle. Siellä retkeilimme Vaattunkikönkään maastoissa ja Ylilammella. 24.10. tuli kuluneeksi äitini kuolemasta kokonaista 40 vuotta ja kävimme Muoniossa hänen haudallaan mieheni ja yhden sisareni kanssa. Samana päivänä menimme Pallastunturin Palkaskerolle kotaan paistamaan makkaraa. Syksyn ensimmäinen lumi oli satanut maahan ja pilvet olivat niin matalalla, että itsekin kietouduimme kosteaan pilvipumpuliin. Maisema oli kaunis ja äänet vaimeat. Kotimatkalla kävimme Luulajan maailmanperintökohteessa Gammelstadin kirkkokylässä ihailemassa vanhaa kirkkoa ja kirkkotupia, joista vanhimmat ovat aina neljän vuosisadan takaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gammelstadin_kirkkokyl%C3%A4 Uumajassa viivähdimme kaksi vuorokautta. Välipäivänä tutustuimme Tavelsjön maisemiin ja sen pyhiinvaelluspolun alkupäähän. Matkaa jatkoimme Vindelnin ja Vännforsin upeille koskille. Yömme vietimme Uumajan vanhassa vankilassa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Uumajan_vanha_vankila Sattumalta yövyimme sellissä, jossa Västerbottens Kurirenin toimittaja ja myöhemmin omistaja Gustav Rosén https://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Ros%C3%A9n oli sata vuotta aiemmin...
More+
Merenkurkun maailmanperintöalue viettää tänä vuonna kymmenvuotisjuhliaan. www.merenkurkku.fi Olen ottanut ahkerasti osaa juhlan viettoon. Olen osallistunut retkille, ollut Majakka-lehden haastateltavana, kirjoittanut, kuvannut, käynyt pääjuhlassa ja valmistanut RunoSoinnun kanssa juhlavuoteen runo- ja musiikkiteoksen Maannousun maisemassa. Sen esitimme viime sunnuntaina Mikkelinsaarilla Kummelskärin luontoaseman tornissa. Lauantaina se esitetään teatteri Pegasoksen 20 vuotisjuhlassa. RunoSointu on Tarja Huntuksen, Kirsti Rautamon ja minun muodostama ryhmä. Toisen runokoosteeen nimeltään Merenkurkku rakkaani olemme esittäneet ex tempore Vahteran Raimon kanssa Utöllä ja ensiviikolla hiukan virallisemmin Arbetets vännerillä. Juhlavuoteen on kuulunut myös kirjoituskilpailu, johon osallistuin minäkin. Tällä kertaa kolme tarinaani eivät miellyttäneet tuomaristoa. Sijoitustani en tiedä, mutta ei se ollut ainakaan kolmen parhaan joukossa. Silti ajattelin nyt laitella ne yksi kerrallaan tänne kotisivulleni syksyn kuluessa. Ensimmäinen tulee tässä: Finngrundet - ensirakkauteni Merenkurkkuun Kun muutin Vaasaan noin 30 vuotta sitten, en aavistanut, että tämä kohoava maa ja sitä ympäröivä meri veisivät sydämeni. Vuosia olin kiinni kaupungissa ja kaikki merkittävimmät luontokokemukseni hain Lapista, vanhalta kotiseudultani. Muistan...
More+
Kesä! Toukokuu on vaihtunut kesäkuuksi. Armas aurinkoinen on hellinyt runsain mitoin toukokuun puolen välin sateiden jälkeen ainakin täällä Vaasan seudulla. Pian koululaiset ja opiskelijat kirmaavat hyvin ansaitulle kesälomalle. Osa opiskelijoista on jo tosin päässyt kahleistaan tämän kesän osalta. Opettajat lopettelevat kevätlukukauden töitään. Muiden alojen ihmiset luulevat erheellisesti, että kun suvivirsi on kaikunut, opettaja viettää huoletonta aikaa runsaat kaksi kuukautta. Näin ei kuitenkaan ole. Koulun päätyttyä useat tekevät vielä erilaisia järjestely- ja suunnittelutehtäviä. Saattaapa olla vielä joitain palaverejakin tiedossa. Eräänä kesänä minun viimeinen oppilaspalaverini sijoittui juhannuksen alusviikolle. Se toki oli poikkeuksellista ja johtui myös muista toimijoista kuin minusta ja oppilaan perheestä. Muutama vuosi sitten saimme lukea tutkimuksesta, jossa vertailtiin eri aloilla työskentelevien henkilöiden stressihormonitasoja työvuoden eri kausilla ja loman aikana. Murheellinen, mutta itse konkreettisesti koettu tosiseikka oli, että perusopetuksen opettajien kortisolitaso alkaa kesäloman jälkeen olla jo lokakuussa huomattavan korkea. Joululoman jälkeen se on hiukan laskenut, mutta on edelleen korkealla tasolla nousten välittömästi...
More+
Kevättervehdys! Kirjoitin tämän artikkelin nimikenttään ensin "Kiitollisuus". Juutuin heti ensimmäiseen kiitollisuuden aiheeseeni ja juttu lähti kehiytymään sen ympärille. Olen äärimmäisen kiitollinen luonnon monimuotoisuudesta. Sen tarkkaileminen ja siitä oppiminen on loputon ilon aihe. Luonnossa liikkuminen ja erityisesti rauhallinen nuotiotulilla istuskelu on minulle hyvin rakasta. Se laskee verenpainetta ja avaa aisteja. Runoissani voin välittää sanallisia kuvia kokemuksistani. Joskus tulee yllättäviä ilonpäiviä kuten viikko sitten lauantaina, jolloin näimme yhteensä 10 merikotkaa. Niistä kuusi nähtiin Svedjehamnissa. Aivan huikea revontulinäytös koettiin myös kuluneen talven aikana Söderfjärdenillä. Talven pakkaspäivien auringonlaskut olivat huikaisevan kauniita ja syysaamujen sumu kietoi kaupungin pumpuliin. Helmikuu heilahti ohi. Sen kuluessa päivittäinen valo lisääntyi . Päivät pitenivät harppauksin. Minulla oli suuri tarve seurata päivittäin auringonnousun ja auringonlaskun välisen ajan minuuttien ja tuntien lisääntymistä. Joka aamu aivan ensimmäisenä menin sen netistä tarkistamaan. On yksi sääsivusto, jota tutkimme joka päivä useita kertoja: http://www.multi.fi/~mkaipio/saa/ Sieltä löytyy aivan kaikkea merivedenkorkeuksista salamatutkaan, sadealueisiin jne. Toinen mielenkiintoinen sääsivu, jota vilkuilen silloin...
More+
Marraskuinen tervehdys! Olen juuri palannut kuvaamassa marraskuun tulvaa. Pullataikina on kohoamassa ja illalla odottaa mielenkiintoinen luento kriitikkona olemisesta. Vaasan joka syksyinen riemu LittFest http://littfest.vaasa.fi/ rävähtää kohdallani käyntiin sen myötä. Kaupunkiin tulvehtii kirjailijoita, bibliofiilejä ja kirjallisuudesta muuten eläviä tai nauttivia hengenheimolaisiani. Marraskuu on jo muutaman päivän ikäinen. Joidenkin mielestä se on kuukausista synkin, koska valoa on vähän ja usein loskaa paljon ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa. Parhaimmillaan marraskuu voi olla kuitenkin aikaa, jolloin nuotiotulet ja taivaantulet loimuavat, voi hyvällä syyllä kietoutua vällyihin lukemaan. Eilen illalla sain aivan vastustamattoman tarpeen mennä kirjakauppaan ostamaan Pajtim Statovcin esikoiskirjan Kissani Jugoslavia. Ennakko-odotukset eivät pettäneet, vaan ahmin sen sitä vauhtia, että pienten unien jälkeen kirja oli aamulla luettu. Kaiken lisäksi vuonna 1990 syntynyt kirjailija on tavattavissa Vaasassa LittFesteillä. Kirja pisti miettimään monia maahanmuuttajuuteen liittyviä asioita... Kiitos Sinikalle vinkistä! Tavallisesti marraskuu alkaa minulle Pyhäinpäivän retriitillä. Tänä vuonna kuitenkin menin jo aiemmin syksyllä Alskathemmetissä järjestettyyn ääni- ja kehoretriittiin. Pari...
More+
Armas lukijani! Minulla on ollut erityisen pitkä tauko tämän blogin päivittämisessä. Asiaan on niinkin proosallinen syy, että olen opiskellut tosissani Merenkurkun maailmanperintöoppaan koulutusta. Viimeinen tentti oli tiistaina ja ilokseni olen läpäissyt kaikki tentit. Tentittävä alue oli uskomattoman laaja aina alueen elinkeinoista ja historiasta lajitietämykseen ja geologian perusteisiin asti. Jos selviän kunnialla vielä parin viikon päässä olevasta koeopastuksesta, voin saada Metsähallitukselta sertifikaatin. Se on sikäli arvokas, että viimeksi oppaita on valmistunut seitsemän vuotta sitten yksi kurssillinen. Vaikka en selviäisikään loppurutistuksesta, olen saanut oppia paljon uutta. Koulutuksen myötä rakkauteni alueen luontoon on yhä kasvanut. Samalla tietoisuus on kasvanut siitä, miten ankaraa elämä saaristossa on ollut ja on edelleenkin. Se on lisännyt kunnioitustani saariston asukkaita kohtaan. Koulutuksen vaativuudesta johtuen olen ollut melko epäsosiaalinen ja karsinut kaikkia mahdollisia menojani. En kuitenkaan ole välttynyt aivan kaikelta, vaan harjoituksia on riittänyt keikoille, joita nyt on ollut suma. Kahden eri kokoonpanon kanssa on ollut tällä viikolla esiintymiset Wildlife...
More+
Yllä oleva kuva ei poikkeuksellisesti ole minun ottamani. Se on Johan Hagströmin kuva Sudenmorsiamien ja Weljien esityksestä taiteidenyönä 7.-8-8.2014. Saan hänen luvallaan julkaista tämän upean ja tunnelmallisen otoksen tässä. Kuvan oikeudet ovat valokuvaajalla, joten ethän jaa sitä missään, kiitos! Ja sitten asiaan! Kesä 2014 on ollut todella monipuolinen. Alun kylmien säiden jälkeen saimme nauttia (/kärsiä näkökulmasta riippuen) pitkistä helteistä ja sen tuomista huikeista ukkosista. Jotenkin tuli mieleen nuoruuden kesä 1973, jolloin aikaa tuntui olevan loputtomasti ja mieli oli odotuksia tulvillaan. Jälkikäteen ajatellen olin juuri sen ikäinen, että minulla oli tuolloin meneillään selvä siirtymäriitti varhaisteini-iästä nuoruuteen. Mikään ei ollut enää samoin kuin ennen. Pojat ja nuorisomusiikki alkoivat aivan eri tavalla kiinnostaa. Tuosta kesästä on nyt 40 vuotta. Huomasin lehdestä, että muistikuvani kesän säistä olivat aivan oikeita. Silloin oli viimeksi tällainen yhtä pitkä hellejakso. Edellisessä kirjoituksessani vedin yhteen senastisia kokemuksiani kesältä. Tässä palaan vielä muutamaan ja suuntaan katsettani alkaneeseen syyskauteen. Kesän lämmössä syyskaudesta...
More+
Helteinen tervehdys! Huomaan, että aikaa on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Kesä on kuljettanut minua seikkailusta toiseen sellaisella vauhdilla, että kirjoittaminen on jäänyt. Olen seikkaillut Kallavedellä, Sodankylässä, Lemmenjoella, Turun saaristossa ja pitkin Pohjanmaata ja Etelä-Pohjanmaata. Pori Jazzeillakin pyörähdin ja Merenkurkun maailmanperintöalueella on tullut käytyä useita kertoja. Tämän lyhyehkön tervehdykseni kuvakin on Bodvatnetilta läheltä Svedjehamnia. On mukavaa, kun aikaa ja terveyttä riittää erilaisiin paikkoihin ja tapahtumiin tutustumiseen. Niistä sitten saa työvuoden ajaksi paljon muisteltavaa. Samalla saa vaikutteita kirjoittamiseenkin. Alkukesä oli seikkailupainotteista ja nyt olen yrittänyt keskittyä opiskelupuuhiin. Merenkurkun alueen historiaa ja flooraa, faunaa sekä geologisia hienouksia opiskellessa viikot vierähtävät huomaamatta. Mitä enemmän paneutuu mainittuihin asioihin, sitä enemmän huomaa, miten vähän tietääkään. Olen luullut itsestäni ja luonnontuntemuksestani aivan liikoja. Eihän tähän aikuiseen päähänkään asiat oikein tahdo tarttua. Tässä on muutama nettilinkki mielenkiintoisille sivuille, joista saa tietoa luonnosta ja luontokohteista: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/ http://www.helsinki.fi/pinkka/ http://kasvio.avoin.jyu.fi/ http://www.luontoon.fi/Sivut/Default.aspx http://www.merenkurkku.fi/koe-maailmanperinto/ Kesä on tietysti hyvää aikaa lukemiseen. Luettujen kirjojen pino on...
More+
On lankalauantai! Tämän lyhyen kirjoituksen syy on se, että minun pitää tässä ja nyt tunnustaa rakkauteni. Motiivi tunnustukseen lähtee siitä, että olemme taas viettämässä pääsiäisaikaa pohjoisessa. Eilen haahuiluajeltiin Kemijokivarressa ja Rovaniemi-Kuusamotien ja Rovaniemi-Kemijärvitien välisillä sydänmailla. Kuvasimme erityisesti kevätpuroja ja nautimme aurinkoisesta pitkäperjantain säästä. Muutama pisamakin tuli pyydystettyä nenän varteen. Hieno hetki oli se, kun bongasimme maakotkan. Se lensi hetken edellämme tien yläpuolelle ja karisti pyrstöhöyheniensä kimpusta kahta varista. Näky oli komea. Maakotkan lento on tosi uljasta, kun sen näkee valtavat siivet levitettyinä noin lähietäisyydeltä. Tietenkään käsillä ei ollut kameraa riittävän nopeasti ja lintu jäi ikuistamatta. Ja nyt siihen tunnustukseen... Rakastan pohjoista ulottuvuutta so. Peräpohjolaa ja Lappia, Ruijaa, Norrbottenia ja muita pohjoisen alueita! Kaipaus pohjoiseen iskee erityisen vaativana kevättalvella ja syksyn ruskan aikaan. Ikävä pohjoiseen johtuu tietysti sen luonnosta. Äitini oli kotoisin Torniosta, Peräpohjolasta ja itse sain viettää ikävuodet 9-20 oikeassa Tunturi-Lapissa, Muoniossa. Pohjoinen arki jäi taakse opiskelujen ja töiden myötä. Onneksi Vaasaan muutettuani...
More+
Heinäkuu on ehtinyt jo yli puolen välin. Kesä on kypsä ja nyt jo täynnä monenlaisia muistoja. Kulttuuripitoisen alkukesän jälkeen olemme viettäneet luonnosta nauttimisen ja luonnon tutkimisen merkeissä mielenkiintoisia viikkoja. Toki olemme saaneet kokea myös historiapitoisista retkistäkin mm. Seilin saarella http://fi.wikipedia.org/wiki/Seili sekä Turun linnassa ja tuomiokirkossa. Tämän kesäiset luontoretkemme ovat kuljettaneet meitä Suomen päästä päähän ja vähän Norjaan ja Ruotsiinkin. Tasan kahden viikon välein olimme Utsjoella ja Hangossa, Norjan Grense Jacobselvissä http://www.youtube.com/watch?v=ielFe8yUg0c ja Nauvossa. Näimme tuntureita, vaaroja, metsiä, soita, lampia, jokia, järviä ja merta, merta, merta! Siis kotomaamme koko kuvan. Kävimme eilen lisäksi tutkimassa pieniä satamia ja venerantoja Vaasan ja Kokkolan väliltä. Tavallisesti matka Vaasasta Kokkolaan kestää noin puolitoista tuntia ja sitä on suorinta tietä 125 km. Eiliseen menomatkaan saimme kulumaan viisi tuntia ja hiukan yli 200 km. Annoin kameran laulaa. Joitain mukavia otoksia sain aikaiseksi. Käväisimme vielä ennen Kokkolasta kotiin paluuta Trullevissa http://venenetti.fi/satamat/merenkurkku/pikku-mansikka-ryovarinkari/1772-trullevi/trullevi , joka on kalasatama aivan Kokkolan kupeessa. Kiinnostavin matkakohde on...
More+
