Posts Tagged ‘Eero Murtomäki’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Luonto – lahjoja kaikille aisteille

Helmiheit! Artikkelikuvassa on näkymä lauantai-iltapäivän auringonlaskusta Alskatin ja Raippaluodon väliseltä Storfjärdeniltä. Halusin hiukan leikkiä FastStone Image Wieverillä ja tehdä siitä maalauksen kaltaisen. Tälle kirjoitukselle minulla oli tosi monta otsikkoa, joiden välillä arvoin. Tässä joitakin niistä: Raskasta ja keveää, Hiljaisuuden siedettävä keveys, Luonnossa oppimassa, Jäiden laulu.   Luonnossa aisteilemassa Olimme mieheni kanssa ajelemassa Björkössä viime torstaina. Jäimme jo matkalla pitkäksi aikaa ihailemaan yksinäistä merikotkaa, joka selvästikin nautti auringonpaisteesta Skalörfjärdenin jäällä. Björkössä menimme ensin Svedjehamniin uloimmaiselle laiturille. Sieltä avautuvat aina monimuotoiset näkymät kohti merta ja Norra Gloppetia. Maisema ei petä koskaan. Ei nytkään. Kauempana merellä ei ollut jäitä ja meri oli harvinaisen tyyni. Taivaan helmenharmaus kertautui vedessä niin saumattomasti, että kaukaisempien karien kivikot näyttivät leijailevan ilmassa. Hiljaisuus oli uskomaton. Mistään ei kuulunut ääniä ja kivet sen kuin leijuivat taivaanrannassa kuin näkymättömän käden sinne nostamina. Jatkoimme Vikarskatiin ja saimme toisen harvinaisen kokemuksen. Ylellinen rauha vallitsi sielläkin, mutta hiljaisuuden keskeltä alkoi kuulua ihmeellinen sinfonia....

More+

Helmikuu!

Helmikuu on ihana kuukausi. Nyt voi jo sanoa, että ensi kuun jälkeen on huhtikuu! Ajatus kääntyy keväiseksi. Kuun lopulla viikolla 9 on täällä Vaasanseudulla koulujen urheiluloma ja silloin yleensä on lämpötila perinteisesti nollan kieppeillä. Helmikuuhun sijoittuu Runebergin päivä, laskiainen ja Kalevalanpäivä: leivonnaisia, ulkoilua ja kulttuuria roppakaupalla. Kaiken muun ihanuuden lisäksi valo lisääntyy silminnähden. Minulle sattuu pukkaamaan musiikin iloa huomiselle ja ylihuomiselle. Ystäväni Jouko Enkelnotko konsertoi Seinäjoella Jouko Enkelnotko Ensemblenhttp://joukou.wordpress.com/enkelnotko-ensemble/  kanssa ja toinen nuori ystäväni Sebastian Da Costa eli Daco Junior http://www.dacojunior.com/ pitää levynjulkistustilaisuuden ja keikan Vaasassa perjantaina. Oli ihanaa saada kutsu molemmilta muusikoilta henkilökohtaisesti. Menneille helmikuun päiville on jo sijoittunut kaksi nuotioreissua lempilaavullani http://www.luontoon.fi/tuvat/lansisuomi/sommarovuokratupa/Sivut/Default.aspx ja yksi kävelyretki Stundarsin http://www.stundars.fi/?lang=fi maisemissa. Stundars sijaitsee Söderfjärdenin kupeessa. Söderfjärdenistä olen kirjoittanut jo aiemmin. (Loppukuu sujuukin sitten rauhallisemmissa merkeissä.) Jälkimmäinen nuotioreissu tehtiin kahden viisaan naisen kanssa. Istuimme ja puhuimme monta tuntia ja sen jälkeen menimme tekemään aarrekarttoja. Aarrekartoista voit lukea vaikkapa seuraavasta linkistä: http://www.netikka.net/foxes/aarre.htm Juuri tekemäni aarrekartta...

More+