Posts Tagged ‘Daniil Harms’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Yhteydestä

Heipä hei! Nyt sitten on käynyt niin, että tuli tarve taas kirjoittaa, vaikka edellisestä on kulunut vasta vajaa kaksi viikkoa. Se johtuu siitä, että sydän on niin täysi. Jos ihminen kirjoittaa elämässään yhden runokirjan ja siitä tulee yksi kirja-arvostelu, saa olla onnellinen, jos se on juuri tällainen kuin Lappilainen lehdessä oli, kun kirjani esiteltiin kuukauden kirjana: https://lappilainen.fi/2019/09/24/niin-pienia-niin-kauniita/ Niitä kirjoja muuten saa vielä täältä minultakin.   Herttuatarjuhlintaa   Sunnuntaina täytin pyöreitä vuosia eli 60 ja tulin samalla herttuattaren arvonimeen oikeuttavaan ikään. Siis eipä virallisesti, vaan puolileikillään. Muistanette: 50 = valtiatar tai valtias 60 = herttuatar tai herttua 70 = ruhtinatar tai ruhtinas 80 = kuningatar tai kuningas 90 jne. keisarinna tai keisari Tällä tavalla ajatellen ihmisen arvo vaan lisääntyy, vaikka kroppa rapistuu. 50-vuotisjuhlani oli niin massiivinen, että halusin tehdä tästä herttuattareksi siirtymisen päivästä toisenlaisen. Menin aamulla kirkkoon opettajien kirkkopäivän messuun. En laulanut kuorossa enkä avustanut ehtoollisen jaossa. Istuin penkissä ja nautin joka...

More+