Ylös, ulos ja luontoon tai kulttuurista nauttimaan

Vihdoinkin se on täällä, vai onko? Kesä siis. Luonto kertoo, että kesä on, mutta kovasti se on kolea. Olen ollut nyt lomalla päivätyöstä runsaan kuukauden ja nyt vasta alkaa tuntua siltä, että jonain päivänä pääkin on lomalla. Tosin olen joutunut tekemään työnantajan töitä siitäkin huolimatta, että olen selvästi ilmoittanut, että lomaani tulisi kunnioittaa. Siksipä olen kirjannut ylös ylimääräiset työtuntini. Se ei tietysti korvaa sitä tunnetta, että yhtäjaksoinen kunnon loma olisi virkistänyt enemmän.

Mutta ruikuttaminen sikseen. Huomaan omalta kohdaltani, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Tiedän aivan tarkasti, kuinka luonnossa liikkuminen tai vain nuotiolla istuminen on parasta lääkettä työn ja muiden huolien uuvuttamalle mielelle. Olisi siis pitänyt hanakammin mennä sinne vihreyden keskelle tai meren rantaan, missä silmä voi katsoa kaukaisuuteen ja sielu lähtee liitoon.

Viime viikolla olin sitten kaksi kertaa Luonnonperintökohteessa Björköbyn Svedjehamnissa. Ensimmäisellä kerralla keskiviikkona olimme työporukan kanssa luontopedagogi Vesa Heinosen upeasti opastamalla Bodvattnetrunt -kierroksella ja Hannelen Mökeillä saunomassa, kalastamassa ja muuten vaan istumassa auringossa. Sunnuntaina menimme mieheni ja nuoremman bonuspoikani kanssa vielä näkötornille ihailemaan pyykkilautamoreeneja ns. De Geer moreeneja. Wikipedia sanoo niistä näin:

De Geer -moreeni on aaltomaisten harjanteiden muodostama moreenikenttä, joka muistuttaa ilmakuvassa vanhan ajan pyykkilautaa.

Kymmenien tai jopa satojen metrien pituiset harjanteet ovat syntyneet jääkauden jäätikön vaikutuksesta. Jäätikkö kuljetti mukanaan kalliosta hiomaansa moreenia. De Geer -moreenit syntyivät jäätikön päätyessä matalaan veteen, aivan jäätikön kellumisrajaan melko ylävälle maaston alueelle. "Moreeniaaltojen" suunta on jäätikön virtaussuunnan vastainen. Harja on yleensä terävä ja aines jäätikön pohjamoreenia. Moreeniaallon suojan puoleinen rinne on monesti runsaskivisempi. De Geer -moreeniaaltojen korkeudet ovat 2–5 metriä, harjanteiden pituudet sadan metrin suuruusluokkaa ja harjanteiden välit 50–200 m, Suomessa keskimäärin 100–120 metriä.

Ylhäällä on kuva moreeneista merellä.

Huomena ajattelin varustaa reppuni ja mennä ystävän kanssa nuotiolle istumaan. Siellä rakkaassa paikassa Södra Vallgrundin lähellä olevassa Sommarön linnakkeen laavussa on istuttu kymmeniä tunteja ja parannettu maailmaa. Ystäväni on lintumiehiä ja odotan taas hänen tietoiskujaan aiheesta. Niillä toimin luulisi lomatunnelman irtoavan paatuneemmallekin työnarkomaanille.

Kesälomat pukkaavat päälle muillekin perheen jäsenille. Odotettavissa on ensi viikolla Sodankylän filmifestivaalit ja juhannuksen jälkeisellä viikolla tutustumista Päijät-Hämeeseen noin aluksi.

Vaasa on kesällä(kin) oikein loistava kulttuurikaupunki. Myös tyhjätaskulle on luvassa paljon tasokasta kulttuuria. Kotimme läheisessä puistossa järjestetään keskiviikkoisin ja torstaisin koko kesän ajan klo 11.00 alkaen kulttuuripicnic. Menen sinne itse esiintymään runoineni juhannuksen alusviikolla. Tiistai-iltaisin voi kuunnella bluesia ja torstaisin jazzia Hovioikeudenpuistikolla olevan ravintolan terassilla. Molemmista musiikinlajeista nautitaan klo 19.00-22.00. Keskiviikkoisin Vaasan kirkossa on iltamusiikkia klo 19.30 alkaen. Kaikki nämä ovat maksuttomia tapahtumia. Eilen illalla olinkin jo nauttimassa taivaallisesta musiikista kirkossa.

Eiköhän luonto ja kulttuuri yhdessä saa elämän taas maistumaan upealta ja työhuolet kaikkoamaan.

Eilen illalla kuullusta musiikista laitan tähän yhden ihanimmista duetoista. Valitettavasti se ei kuitenkaan tule Katariina Järvisen ja Jenni Hakkaraisen laulamana ja Tiina Henken säestämänä: http://www.youtube.com/watch?v=bmbTDj2PIkY Mel Bonis - nimiseltä säveltäjältä (1858-1937)

Kesää voi tunnustella myös toisenlaisin sävelin: http://www.youtube.com/watch?v=aRFJ7-AhBKs&feature=related ja http://www.youtube.com/watch?v=PO_FrqvHcWs&feature=related Nämä ovat maestro Anssi Tikanmäen kynästä.

Viikon runo on tällä kertaa, jälleen yksi laulunsanoituksistani. Siinä on käytetty ns. permutaatiomenetelmää ts. pyöritelty vähiä sanoja:

Kesäyö opus III

Kesä hiipii niityillä,

kesä hiipii niityillä.

Yöt ovat kypsiä levätä vierelläsi.

 

Joka hetki perhoset laulavat heinänkorsilla.

Joka hetki perhoset laulavat heinänkorsilla.

Joka hetki yöt ovat kypsiä levätä vierelläsi.

 

Kesäöinä kosketan sinua heinänkorsilla.

Kesäöinä kosketan sinua heinänkorsilla.

Kesäöinä lepään kypsästi sinun vierelläsi.

 

Kesä hiipii niityillä,

kesä hiipii niityillä

ja perhoset hiipivät lepäämään heinänkorsille.

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.