Posts Tagged ‘Vaasan suomalainen seurakunta’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Kaunis mieli

Hei! Olemme nyt eläneet poikkeusoloissa lähes kolme viikkoa. Ajatukset pyörivät yhden asian ympärillä. Jokaisesta mediasta tulvii tietoa tuosta asiasta. Ei oikein tiedä, jääkö jotain olennaista kuulematta ja näkemättä, jos ei seuraa jatkuvaa uutisvirtaa. Huolestuminen ja pelokkuus, toivottomuuskin valtaa mielen helposti. Siksi kaikki rakentava ja toivoa herättävä on todella meille kaikille tarpeen. Viime viikkoina ovat tosi tärkeät asiat siilautuneet vähemmän tärkeiden asioiden joukosta. Usko, toivo, rakkaus, valo, ystävät, läheiset, terveys, luonto, kiireettömyys... Yhteinen kokeminen on lähentänyt. On tullut oikein soitettua sellaisillekin ihmisille, joiden ääntä ei ole aikoihin kuullut. Takaportaillamme "mietiskellessäni" lähes kaikkien ohikulkijoiden kanssa on tullut vaihdettua ajatuksia. Toki keskustelut ovat koskeneet tuota ajankohtaista aihetta. Pitäisi yllättää itsensä ja kanssakokijat jollain aivan muulla. Mukavalta tuntui, kun uuden koiratuttavani Hessun ja hänen emäntänsä kanssa juteltiin aivan niitä näitä. Huumori on ollut selvästi tarpeen. Olenkin sanonut, että näinä vaikeina aikoina hiuksenhienosti hyvän maun rajan alapuolella oleva huumori iskee minuun parhaiten. Makeat naurut vaikean...

More+

Vauhtisokeutta

  Keväinen tervehdys! Huumaavan hurmioitunut huhtikuu alkaa olla ohi. Herään aamulla lintujen lauluun. Se on todella positiivista. Siinä on vain pieni mutta: herään aivan liian aikaisin unen tarpeeseen nähden. Yritän nukahtaa uudelleen. Teen sudokuja ja luen kirjaa. Raahaan toisina aamuina vuodevaatteet olohuoneen sohvalle etten häiritsisi elämäni sulostuttajan sikeämpiä aamu-unia. Mitä ihmettä on meneillään? Onko minuun taas iskenyt stressi ja vauhtisokeus? Nehän ovat tiiviissä syy-seuraussuhteessa toisiinsa. Siinä vaiheessa huolestun, kun en enää muista millään, mitä edellisenä päivänä on tapahtunut. Kokonaisen viikon hahmottaminen on täysin mahdotonta. Kalenteri on aina lähettyvillä. Siitä huolimatta minulla jää menemättä esimerkiksi yksiin eläkejuhliin, joissa olen aikonut pitää lausuntaesityksen työkaverini kanssa. Nytkin otan kalenterin käteeni ja selaan sitä pikaisesti. Minulle alkaa valjeta, että olen taas todella sortunut vauhtisokeuteen. Sen syntymistä on edesauttanut uusi kamera, jonka hankin edellisen tilalle, kun se kuoli sateessa kuvattuani. Sekin tapahtui omaa ajattelemattomuuttani alkamassa olleen kevätkiireen seurauksena. Uudessa Nikonissani on niin tehokas optinen zoomi, että pitäähän...

More+