Posts Tagged ‘Tuure Kilpeläinen’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Legenda merien synnystä Enkelilapsista kaikkein pienin sai istua Rakkauden Valtaistuimella ja työntää sormensa Jumalan partaan. Ja Jumala hymyili niin, että kukat kumarsivat ja hedelmät soivat tiukuina puissa. Perhoset perustivat orkesterin ja linnut tanssivat balettia. Metsän eläimet keittivät mesimarjoista hilloa ja kalat pelasivat puiden kanssa pesäpalloa. Pieni enkelilapsi nukahti Jumalan syliin ja Jumala katsoi nukkuvaa lasta. Hänen silmästään tipahti yksi liikutuksen kyynel alas Maapallolle. Niin suolaiset meret saivat alkunsa ja kalliot itkivät ilosta helmapitsejään nostellen, kun lapset leikkivät metsissä ja laineet hyväilivät kallioiden lämpimiä varpaita. Mielikuvituksesta Löysin vanhan päiväkirjani. Sitä selatessani silmiini sattui edellä oleva Legenda merien synnystä. Olen kirjoittanut sen retriitissä Österhankmon leirikeskuksessa marraskuussa 2013. Ilman mielikuvituksen voimaa sekin olisi jäänyt syntymättä. Tarvittiin kuitenkin hiljaisuutta ja pysähtymistä sisäiseen kuulemiseen ja ylitsekäymättömän kauneuden näkemiseen. Mielikuvituksesta on ihmiselle paljon apua ja iloa, mutta joskus myös haittaa. Jokainen meistä on varmasti saanut itsensä ja toiset peloteltua mielikuvituksen avulla. Elävässä muistissa on...
More+
On erityisen aurinkoinen ja upea päivä. Istun mökin kuistilla ja nautin kesästä. Niin, nyt voisi jo sanoa, että on kesä. Jääkiekon MM-kisoissa Suomi meni eilen jatkoon puolivälieräottelusta Slovakiaa vastaan. Peli herätti monenlaisia tunteita: riemua, jännitystä, pettymyksiäkin. Illemmalla kävi ilmi, että Euroviisujenkin ”loppumatsissa” on mukana Suomen edustuskappale. Viime viikon alussa sain yllättävän omaa tulevaisuuttani koskevan päätöksen. Se oli minulle todella odottamattomalla tavalla myönteinen. On siis syytä olla hyvällä mielellä. Talvi on ollut raskas ja käänteen tekevä elämässäni. En ole pystynyt olemaan töissä ja maailma on näyttänyt ajoittain toivottoman kylmältä ja pimeältä muutenkin kuin luonnossa. Kotona oleminen on kuitenkin mahdollistanut minulle aivan erityisellä tavalla luonnon seuraamisen ja musiikista nauttimisen. Hiljaisuuden, kivun ja ahdistuksenkin keskellä on mieli siilannut niitä asioita, jotka ovat elämässä tärkeimpiä. Samalla aika on ollut henkistä valmentautumista löytämiseen, luopumiseen ja elämänmuutokseen. Ihmisen mieli on valtavan voimakas. Ajatusten ja asenteiden avulla voi muuttaa suhtautumistaan myös vaikeisiin asioihin. Ihminen voi päättää,...
More+
Tammikuu on kallistunut loppuaan kohti. Joka päivä yhä enemmän valoa! Vuoden kylmimmät kuukaudet ovat kuitenkin meneillään. Kylmyys ja lisääntyvä valo yhdessä luovat aivan upeita näkymiä luontoon. Eilisen päivän aikana ajelin ystäväni kanssa pitkin Pohjanmaata ja Etelä-Pohjanmaata pyydystämässä valon leikkiä. Oheinen artikkelikuva on otettu auringon noustessa aamupäivällä. Pakkasta oli vielä tuossa vaiheessa toista kymmentä astetta. Päivän kuluessa saimme silmiimme upeita näkyjä. Kyrönmaalla valkoisuus oli huikeaa. Puut ja pensaat olivat huurteen ja osin jopa tykkylumen kuorruttamia, latojen katot uiskentelivat paikoin hienossa pakkasusvassa, joka kimalteli joskus kultaisena. Auringon painuessa alemmaksi lumiset riippakoivut alkoivat hehkua. Auringonlaskun pilvet olivat harvinaisen upeita: punaisia, keltaisia, oransseja, sinisiä ja violetteja. Viimeiset valokuvat otin Vaasan Mansikkasaaressa, kun taivaanranta puiden takana meren yllä paloi ja lumi oli aivan sinistä. Ulkoilu ja vajaan parin sadan kilometrin ajolenkki saivat minut urvahtamaan useamman tunnin illansuu-unet ja silti nukuin aivan mukavasti perään yönkin. En voi lakata ihmettelemästä sitä, kuinka Suomen luonto antaa niin paljon ja vaihtelevia kauneuden kokemuksia....
More+
