Posts Tagged ‘Strömsbacken’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Kiven laulu

Elokuu on jo ehtinyt lähes päätökseensä. Meille kesä on ollut monipuolinen.  Se käy ilmi jo aiemmista tänä kesänä kirjoittamistani jutuista. Norjan matkan jälkeen olimme viikon Vallgrundissa koiria hoitaen ja ympäristöstä nauttien. Kallavedellä vietimme jo toista symposiumia. Kävimme myös viimein "Salakuljettajan mökillä" Paniken Björkörenissä ja viikonlopun vietossa sukulaisten saarimökillä. Björkörenistä palatessamme pysähdyimme, että sain otettua kuvan nousevasta kuusta. Laitan sen tähän artikkelikuvaksi. Erityinen ilonaihe minulle on ollut eläkkeelle jäänti kuluvan kuun ensimmäisenä päivänä. Juhlistimme sitä purjehtimalla Raippaluodon selällä ystävämme A:n viehättävällä Fridolinalla. Tuntuu hyvältä olla ilman vastuuta koululaisista ja muita päätyövastuita. Stressitaso on laskenut tasaisesti, mutta burn outien läpi käyminen on jättänyt minut hauraaksi kohtaamaan paineita ja kiireitä. Nyt on viimein lupa kuunnella itseään ja valikoida aktiviteettinsa tarkemmin. Olemme palanneet joiksikin viikoiksi Strömsbackeniin Södra Vallgrundiin. Otamme täällä vastaan alkavan syksyn. Eilen tänne tultuani kävin vielä uimassa Sommarösundissa, mutta sää alkaa jo olla niin paljon viilentynyt, että en ole varma, jäikö se...

More+

Kesän luontoelämyksiä

Kesä keikkuu! Säät ovat olleet hyvin vaihtelevia. Monta auringonpalvojien lempipäivää ei ole vielä nähty. Minuahan tuo ei haittaa. En ole koskaan viihtynyt hiekkarannoilla aurinkoa ottaen. Minulle kesä on pukeutumiskysymys. On mukavaa kulkea metsissä ja merenrannoilla, vaikka olisi vähän vilpoisempaakin. Jatkuva sade tietysti harmittaisi. Kesään ladataan niin paljon odotuksia, että kouristuksen omainen stressi hiipii monilla mielen päälle, jos lämpöä ei ole 22-25 astetta ja aurinko paista täydeltä terältä. Täällä saaristossa olemme saaneet nauttia kesän puhkeamisen ja kypsymisen seuraamisesta todella paljon ja läheltä. En ollutkaan arvannut, miten kaipasin lapsuuteni ja nuoruuteni kukkaniittyjä. Niitä täällä riittää. Ymmärrän hyvin, miksi läheinen merenlahti on nimeltään Sommarösund. Nämä seudut ovat varmasti parhaimmillaan juuri juhannuksen molemmin puolin. On suuri sääli, että niittyjen määrä vähenee koko ajan Suomessa. Onneksi jotkut ihmiset ovat alkaneet taas niityttää. Vallgrundeissa on ikimuistoisista ajoista lähtien kasvatettu lampaita. Ne, ja uudempi ylämaan karja luovat hienoja hakaniittyjen ympäristöjä. Kävimme pohjoisessa juhannusta viettämässä ja ehdimme nähdä vielä...

More+