Posts Tagged ‘siirtolohkare’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Kivet

  Toukotervehdys! Onneksi minulla on täysi vapaus kirjoittaa tänne sivulleni aivan mistä tahansa maan ja taivaan välillä. Aiheen keksiminen on joskus hauskin osa kirjoittamista. Toisinaan jokin asia pyörii mielessäni kuukaudesta toiseen ja kypsyy jonkinlaiseksi päästöksi tänne. Toisinaan taas koen välähdyksen omaisen tunteen, että juuri nyt on kirjoitettava tästä. Niin kävi nytkin, kun herätessäni mielessäni alkoivat pyöriä sana kivet. Asia johtui varmasti siitä, että jalkapöytiäni särkee eilisen pikkuvaelluksen jälkeen, vaikka minulla oli jaloissani hyvät paksupohjaiset vaelluskengät. Kun katselen ympärilleni kodissamme, huomaan, että joka puolella on kiviä. Niitä on lasipurkeissa ikkunalaudoilla, asetelmina pöydillä ja lattialla jopa ovemme ulkopuolella porraskäytävässä on muutama kivi. Yksittäisiä kiviä löytyy anorakkien taskuista ja sieltä täältä mitä kummallisimmista paikoista. Niitä on kerätty kaikilta reissuiltani. On laavakiveä Islannista, meren silottamia kiviä Jäämereltä, valkoisia pääkallon muotoisia kiviä Xilokastron rannalta. On kiviä tuntureilta ja Merenkurkusta, Turun saaristosta ja Saimaalta... Välillä ystävät ovat tuoneet minulle kiviä matkoiltaan. Erityisen rakas kivi tuotiin Kreikasta....

More+