Taas vuosi ajan virtahan

Vuoden 2012 viimeiset tunnit ovat kulumassa tätä kirjoittaessani. On aika vilkaista taakse päin, mutta katsella eteen päin. Vuosi on ollut tapahtumarikas niin maailmalla kuin henkilökohtaisessa elämässäni. Vuoden valopilkkuja ovat minulle olleet matkat Ottawaan ja Ikarialle. Olen saanut nähdä maailmaa ja rakentaa itseäni niidenkin kokemusten kautta. Kotimaassa olen matkaillut useissa eri paikoissa. Kesästä jäivät erityisesti mieleen kanavat. Kalkkinen, Murole, Saimaa, Vääksy ja monet muut... Niiden toimintaa katsellessa ei voinut kuin ihailla ihmisen kekseliäisyyttä. Kanavat mahdollistavat liikkumisen ja sitä myötä tuovat idean vapaudesta käsin kosketeltavaksi. Kanavien varsilla liikkuu myös jokin käsittämätön ja salaperäinen tuulahdus menneisyydestä. Kulttuurin saralla valopilkkuja on ollut paljon. Yksi koskettavimmista teatterielämyksistä oli Seela Sella Seisaallaan. Elokuvaelämyksistä upeimmat olivat Juho Kuosmasen Romu-Mattila ja kaunis nainen sekä Rax Rinnekankaan Veden peili. Musiikin puolella kärkipaikkaa on vaikea jakaa. Kirjallisuudessa elämyksiä ovat ainakin antaneet Ljudmila Ulitskajan Medeia ja hänen lapsensa -romaani ja Saila Susiluodon runokokoelma Dogma. Kuvataiteessa vuoden merkkipaalu oli päästä vihdoinkin Särestöön. Joistakin asioista muodostuu helposti...