Posts Tagged ‘pyhiinvaellus’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Rummutusta ja muita kevään riemuja

Istun Vaskiluodossa rannassa ja katselen merta. Kevät on tullut. Kanadanhanhi pylläilee vedessä kiven kyljessä ja pyydystää merenpohjasta kaiken näköistä syötävää. Ohi meloo kauempana kaksi miestä kajakilla. Keskustelun äänet kantavat hyvin vedenpintaa pitkin. Lokit, koskelot ja pikkulintujen laulu metsästä ilahduttavat minua. Kauempaa kuuluu myös tikan hakkaamisääni. Toki täällä on myös muita taustaääniä. Sokerin alueen takana rakennetaan Värtsilälle uusia teollisuusrakennuksia ja sieltä kuuluu pientä ääntä, mutta voin sulkea sen mielestäni pois samalla, kun katson merelle: yhteisyyteen. Tämä meri on yhteinen niin kuin on yhteinen tämän hetkinen koronahuolikin koko maailmassa.  Meri ei erota. Se yhdistää. Koronan ei myöskään pitäisi erottaa vaan yhdistää meitä yhteisten ponnistusten eteen. Tämä aika saa meissä sekä parhaimmat, että pahimmat ominaisuudet esiin, mutta silti tässä keväässä on toivoa ja tässä ajassa on asioita, jotka pysyvät, joiden merkityksen taas ehkä jälleen kerran huomaamme.   Rummusta Toissa iltana meillä oli ystävieni kanssa todella ihana tapaaminen ja sen merkitys korostui erityisesti siitä,...

More+