Posts Tagged ‘Petri Laaksonen’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Metsää, puita ja projekteja Olen tässä tehnyt ja tekemässä useampaa puihin tai metsiin liittyvää projektia. Aiemmin olen jo maininnut Ikimetsän kierteet, jota valmistamme yhdessä säveltäjä Petri Judinin ja kuvataiteilija Sirpa Seppelinin kanssa. Vanhusten palvelutaloihin valmistan lokakuun aluksi kokemuksellisen runoihin ja eri aisteihin perustuvan metsäkokemuksen. Sen on tilannut Vaasan kaupungin kulttuurivirasto. Kolmantena on syyskuussa tulossa Pilvilammen runopolulle Vaasan Kaupunginkirjaston projektissa kahden lauantain tapahtuma, jonka tuloksena osallistujilta pitäisi syntyä metsärunoja. Pari muutakin mahdollista metsiin liittyvää juttua on meneillään, mutta niistä kerron ehkä tuonnempana. Olin viime viikolla Poitsilan kartanossa Haminassa meditatiivisen valokuvauksen kurssilla, jonka järjesti Hiljaisuuden Ystävät (HYS!). Sää oli todella kuuma. Osalla porukasta oli suuria vaikeuksia voida nukkua, mutta Poitsilan puut olivat todella hoitavia. Tuolle paikalle ne olivat leimallisia. Siellä oli vanhoja tammia ja omenapuita ja kaikkea mahdollista. Kuumassa säässä helpotuksen toi se, että pystyi olemaan puiden alla ja menemään välillä uimaan semmoiseen pieneen Suomenlahden lahdenpohjukkaan. Oli ihanaa kellua vedessä ja katsella...
More+
Tuli tarve kirjoittaa lyhyesti jo nyt, koska elämme hyvin poikkeuksellisia aikoja. Muutoksen aika Olemme siirtyneet poikkeuksellisiin järjestelyihin koko yhteiskunnassamme, valmiuslakia (kun se saatetaan eduskunnan päätökseen) noudatetaan ensimmäistä kertaa sitten II maailmansodan. Niin kuin Sauli Niinistö totesi, Suomi ei ole enää sama tämän kaiken jälkeen. Hallitus ja Presidentti ovat kovin ottein ryhtyneet rajoittamaan ihmisten arkea koronaviruksen tartuntahuipun loiventamiseksi ja riskiryhmäläisten suojelemiseksi sekä siksi, että taattaisiin yhteiskunnan toiminta niiltä osin, jotka ovat ehdottomasti välttämättömiä. Samalla on annettu mittava tukipaketti, jotta rankimmat taloudelliset vaikutukset pystyttäisiin torjumaan. Huolissani olen erityisesti yksinyrittäjien tilanteesta. Meitä koronan riskiryhmäläisiä on vanhusten lisäksi paljon muitakin. Tarvitaan kaikkien yhteistä tahtoa suojella itseä ja muita ja taata, että ihmisten arki sujuu. Toivon aika Kun sulkeudumme yhä enemmän koteihimme, saamme myös mahdollisuuden pysähtymiseen ja elämänmuutoksiin. Tilanne on vakava, sitä ei pidä kieltää, mutta juuri tässä maailmanajassa on paljon sellaisia mahdollisuuksia, joita aiemmin ei ole ollut. Monet toiminnat voidaan tehdä verkon kautta....
More+
Adventtisunnuntai! Ruotsinkieliset suomalaiset viettivät eilen juhlaa nimeltä Lilla jul. Sillä ei ole mitään tekemistä suomalaisen pikkujoulun kanssa. Meillehän pikkujoulu tarkoittaa pääosin työpaikan tilaisuutta, jossa syödään ja juodaan porukalla ja "parhaassa tapauksessa" haukutaan pomo ja "puhutaan totuuksia" työkaverin rumasta koltusta ja ällöttävästä persoonasta. Ruotsinkielisten Lilla jul on päivä, jolloin vietetään pienimuotoista perhejuhlaa ja koristellaan koti ja piha joulua varten. Jouluvalot sytytetään pihakuuseen ja adventtikynttilät otetaan esiin. Pieniä lahjojakin voidaan antaa. Auta armotonta sitä kylän ekstremistiä, joka ei viimeistään ensimmäisen adventtisunnuntain aattoiltana ole saanut jouluvaloja tontilleen ja uskaltaa vieläpä kertoa, ettei vietä joulua. https://sv.wikipedia.org/wiki/Lilla_jul kertoo tavasta enemmän. Tämä vuodenaika koettelee ihmisen henkistä kanttia. Valoa riittää vain muutamaksi tunniksi. Hämärä on vasten hämärää. Suurimman osan aikaa ulkona on pimeää. Pimeys tuntuu läpitunkevalta varsinkin, jos ei ole lunta maassa. Yhä synkemmäksi se muuttuu pilvisinä päivinä. Tänään päivän pituus Vaasassakin on vain 5 tuntia ja 44 minuuttia. Utsjoella aurinko laski toissapäivänä klo 12:17 ja nousee...
More+
Aikamoisen mahtavaa lokakuuta kaikille! Joka päivä on lähempänä kevätpäiväntasaus. Näin ajattelen näinä syyspäiväntasauksen jälkeisinä päivinä, kun valoisa aika lyhenee harppauksin. Syyskuu oli mukava jatke hienolle kesälle. Päivät olivat kohtuullisen lämpimiä ja illan suussa pääsimme ihailemaan kurkia ja auringonlaskuja. Kolmisen viikkoa taaksepäin olimme mieheni kanssa lähellä Tromsöä Svensbyssä ja söimme eväitämme peräti 18 asteen lämmössä. Aamulla Kilpisjärveltä ajelulle lähdettyämme lämpötila oli vain 8 astetta. Artikkelikuva on otettu illansuussa Lyngenin vuonolla. Viime päivinä mielessäni on paljon pyörinyt kuuleminen ja kuunteleminen. Asia on putkahdellut siellä täällä esiin. Kiitokset asian mieleeni virittämisestä kuuluvat erityisesti Sirkka-Liisa Rauniolle, Osmo Niemelle ja Eva Thölixille sekä Riikka Uuksulaiselle. (Kolme pappia ja yksi lääkäri: mitähän se kertoo minun tilastani?) Retriittiohjaajakoulutuksessa Sirkka-Liisa puhui aiheesta ja siteerasi mm. Aaro Hellaakosken runoa Ilta. Kun rauhallisena tummuu ilta ja oksien alla hämärtyy. Kysy taivaan pitkiltä tanhuvilta mist' on tämä lahjoitettu ilta ja missä on tyyneyteesi syy. Oli aivan turhaa ja tuskallista luo salaisuuksien ponnistaa. Se...
More+
Marraskuinen tervehdys! Olen juuri palannut kuvaamassa marraskuun tulvaa. Pullataikina on kohoamassa ja illalla odottaa mielenkiintoinen luento kriitikkona olemisesta. Vaasan joka syksyinen riemu LittFest http://littfest.vaasa.fi/ rävähtää kohdallani käyntiin sen myötä. Kaupunkiin tulvehtii kirjailijoita, bibliofiilejä ja kirjallisuudesta muuten eläviä tai nauttivia hengenheimolaisiani. Marraskuu on jo muutaman päivän ikäinen. Joidenkin mielestä se on kuukausista synkin, koska valoa on vähän ja usein loskaa paljon ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa. Parhaimmillaan marraskuu voi olla kuitenkin aikaa, jolloin nuotiotulet ja taivaantulet loimuavat, voi hyvällä syyllä kietoutua vällyihin lukemaan. Eilen illalla sain aivan vastustamattoman tarpeen mennä kirjakauppaan ostamaan Pajtim Statovcin esikoiskirjan Kissani Jugoslavia. Ennakko-odotukset eivät pettäneet, vaan ahmin sen sitä vauhtia, että pienten unien jälkeen kirja oli aamulla luettu. Kaiken lisäksi vuonna 1990 syntynyt kirjailija on tavattavissa Vaasassa LittFesteillä. Kirja pisti miettimään monia maahanmuuttajuuteen liittyviä asioita... Kiitos Sinikalle vinkistä! Tavallisesti marraskuu alkaa minulle Pyhäinpäivän retriitillä. Tänä vuonna kuitenkin menin jo aiemmin syksyllä Alskathemmetissä järjestettyyn ääni- ja kehoretriittiin. Pari...
More+
