-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Elämä pyhiinvaelluksena Pyhiinvaelluksesta tulee yleensä ensimmäisenä mieleen joku pitkä vaellus esimerkiksi Santiago de Compostelaan tai kulkeminen jonkin pyhimyksen jalanjäljissä. Pyhiinvaellus on kuitenkin paljon muutakin. Se on vaeltamista eteenpäin polulla ja ylöspäin kohti pyhyyttä. Se on myös vaeltamista kohti omaa sisintä, ja sinne kätkeytyviä mietteitä. Pyhiinvaellukset voivat olla pitkiä tai lyhyitä. Ne voivat tosiaan olla satojen kilometrien mittaisia tai vaikka luontovaelluksia rannalla istuen ja itseään tutkien taikka sitten kirkossa yksityiskohtia katsellen, kuten edellisessä kirjoituksessani. Jossain mielessä koko elämä voidaan nähdä (pyhiin-)vaelluksena kehdosta hautaan. Matkan varrella elämä kouluttaa meitä ja kypsyttää tuleentuneeksi sirppiä odottavaksi viljaksi. Joidenkin matka on lyhyempi ja joidenkin pidempi. Pyhiinvaelluksen seitsemän keskeistä tuntomerkkiä ovat vapaus, yksinkertaisuus, hiljaisuus, huolettomuus, kiireettömyys, jakaminen ja hengellisyys. Näitä asioita meistä jokainen kaipaa ja tarvitsee, jotta voi kuunnella aidosti sisintään. Hengellisyyden aspekti saattaa tökkiä joitakin lukijoitani. Olen oppinut ymmärtämään, että jokainen meistä pohtii jotain itseään suurempaa ja elämän salaisuutta. Mikä se pyhä sitten kullekin on,...
More+
Heinäkuu on ehtinyt jo yli puolen välin. Kesä on kypsä ja nyt jo täynnä monenlaisia muistoja. Kulttuuripitoisen alkukesän jälkeen olemme viettäneet luonnosta nauttimisen ja luonnon tutkimisen merkeissä mielenkiintoisia viikkoja. Toki olemme saaneet kokea myös historiapitoisista retkistäkin mm. Seilin saarella http://fi.wikipedia.org/wiki/Seili sekä Turun linnassa ja tuomiokirkossa. Tämän kesäiset luontoretkemme ovat kuljettaneet meitä Suomen päästä päähän ja vähän Norjaan ja Ruotsiinkin. Tasan kahden viikon välein olimme Utsjoella ja Hangossa, Norjan Grense Jacobselvissä http://www.youtube.com/watch?v=ielFe8yUg0c ja Nauvossa. Näimme tuntureita, vaaroja, metsiä, soita, lampia, jokia, järviä ja merta, merta, merta! Siis kotomaamme koko kuvan. Kävimme eilen lisäksi tutkimassa pieniä satamia ja venerantoja Vaasan ja Kokkolan väliltä. Tavallisesti matka Vaasasta Kokkolaan kestää noin puolitoista tuntia ja sitä on suorinta tietä 125 km. Eiliseen menomatkaan saimme kulumaan viisi tuntia ja hiukan yli 200 km. Annoin kameran laulaa. Joitain mukavia otoksia sain aikaiseksi. Käväisimme vielä ennen Kokkolasta kotiin paluuta Trullevissa http://venenetti.fi/satamat/merenkurkku/pikku-mansikka-ryovarinkari/1772-trullevi/trullevi , joka on kalasatama aivan Kokkolan kupeessa. Kiinnostavin matkakohde on...
More+
