Muistojen teillä

Hei, ystäväni! Helmikuu on hurahtanut ohitse. Minulle se on ollut täynnä monenlaisia tunteita. Ystäväni poismeno tammikuun lopussa ja hautajaiset viikko sitten ovat saaneet ajatukset pyörimään ikuisuuden ja ystävyyden teemojen ympärillä. Mihinkään konkreettiseen ei ole ollut mielessä tilaa. En ole jaksanut kirjoittaakaan. Musiikkia olen kuunnellut paljon. Siitä olen saanut lohtua ja mielen rakennuspuita. Lukeminen on ollut vähän niin ja näin... Koko kuukauden luin yhtä, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa kirjaa. Se oli Aldous Huxleyn Saari. Lähes kaikki tuntevat samaisen, jo 60-luvulla edes menneen kirjailijan Uusi uljas maailma teoksen, dystopian. Saari -kirjaa tuntevat vasta harvat. Se suomennettiin vasta viime vuonna. Kirja on utopia saaresta, jossa eletään yhteisöllisesti ja jossa henkiset arvot ovat johtotähtenä. Kirjan loppuosassa paneudutaan kasvatuskysymyksiin. Luulen, että hankin kirjan hyllyyni. Siinä riittää tutkailtavaa useampaankin lukukertaan. Mielenkiintoista kirjassa on myös viime vuosina pinnalle nousseen Mind Fullnesin ajatukset. Kirja on kirjoitettu tosiaan 60-luvulla ja jäi Huxleyn viimeiseksi. Koska kirjoittaminenkaan ei ole kovin sujunut, kaivoin...