Absoluuttinen kauneus – visuaalinen viehätys

  Edesmenneen kuvataiteilijan ja kuvaamataidon opettajan Raili Halmeen kanssa otin kerran puheeksi seuraavan: Jos on olemassa absoluuttinen sävelkorva, onko olemassa myös absoluuttisen visuaalinen silmä? Tulimme siihen tulokseen, että visuaalista kauneutta ei voi mitata samoin kuin säveliä ja ääniä. Kauneus on katsojan silmässä. Kauneuden kokemiseen vaikuttavat kunkin ihmisen kohdalla monet seikat. Olen pohtinut aihetta vuosien mittaan paljon. Olen tullut siihen tulokseen, että asioiden symboliikka ja siis piilomerkitykset vaikuttavat meille kauneuden kokemiseen. Aivan varmasti myös opittua ja muuten ympäristön tuottamaa on se, mitä näemme kauniina. Muuten ei voisi selittyä esimerkiksi 80-luvun muoti tai vaikkapa järkyttävien laatikkotalojen rakentaminen 70-luvulla samaan aikaan kun kauniita vanhoja ja taidokkaasti rakennettuja taloja purettiin. Tuohon aikaan kaikkea vanhaa haluttiin muutenkin hävittää tai työntää romukoppaan. Artikkelikuvassa on näkymä ohrapellolle kylvetyistä kukista, jotka luonnonkukkien ja tuleentuvan viljan kanssa muodostavat minulle absoluuttisen kauneuden kokemuksen. Koin suorastaan Stendhalin syndrooman, kun näin tuon pellon ensi kertaa. Stendhalin syndroomalla tarkoitetaan äkillistä jopa fyysisiä oireita...