-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Hei! Kulunut viikko on laittanut monella tavalla miettimään aikaa ja ajattomuutta. Vuodenkierto, pääsiäinen, eduskuntavaalit, luontoretket, Notre-Damen palo, monet kohtaamiset ja muutamien ihmisten kuolema sekä erään kuoleman lähestyminen ovat antaneet perspektiiviä näille mietteille. Keskiviikkona olin ystävieni kanssa konsertissa Oravaisten kirkossa. Näin nyt toista kertaa kirkon alttaritaulun, jossa yksi Jeesuksen opetuslapsista on ilmielävä Elvis Presley. Omituista asiassa on vain se, että taulun on maalannut J.E. Lindh vuonna 1819! Pisti sekin miettimään aika-avaruutta. Tässä menneinä viikkoina olen valmistellut Huutoniemen piha-alueille pyhiinvaelluspolkua Taizé -laulujen äärellä. Se tulee olemaan auki 2.5.-16.8. Tuolla alempana musiikkivalinnoissani on myös pari laulua tuon polun varrelta. Ne auttavat mietiskelemään ja keskittymään. Artikkelikuvan olen ottanut Hailuodon Marjaniemessä viime kesänä. Sekin kuva tulee olemaan Huutoniemen pyhiinvaelluspolun varressa. Olen myös valmistellut opettajien tulevaan koulutukseen laajahkoa materiaalia majakoista ja pookeista. Siinäkin ajan kuluminen, maiseman muuttuminen ja eräiden sukujen sukupolvia jatkunut työ ovat puhutelleet minua. Esimerkiksi Söderholmit Björköstä palvelivat seitsemän sukupolven ajan luotseina samoilla paikoilla. Tämä on ainutlaatuista Suomen...
More+
Yllä oleva kuva ei poikkeuksellisesti ole minun ottamani. Se on Johan Hagströmin kuva Sudenmorsiamien ja Weljien esityksestä taiteidenyönä 7.-8-8.2014. Saan hänen luvallaan julkaista tämän upean ja tunnelmallisen otoksen tässä. Kuvan oikeudet ovat valokuvaajalla, joten ethän jaa sitä missään, kiitos! Ja sitten asiaan! Kesä 2014 on ollut todella monipuolinen. Alun kylmien säiden jälkeen saimme nauttia (/kärsiä näkökulmasta riippuen) pitkistä helteistä ja sen tuomista huikeista ukkosista. Jotenkin tuli mieleen nuoruuden kesä 1973, jolloin aikaa tuntui olevan loputtomasti ja mieli oli odotuksia tulvillaan. Jälkikäteen ajatellen olin juuri sen ikäinen, että minulla oli tuolloin meneillään selvä siirtymäriitti varhaisteini-iästä nuoruuteen. Mikään ei ollut enää samoin kuin ennen. Pojat ja nuorisomusiikki alkoivat aivan eri tavalla kiinnostaa. Tuosta kesästä on nyt 40 vuotta. Huomasin lehdestä, että muistikuvani kesän säistä olivat aivan oikeita. Silloin oli viimeksi tällainen yhtä pitkä hellejakso. Edellisessä kirjoituksessani vedin yhteen senastisia kokemuksiani kesältä. Tässä palaan vielä muutamaan ja suuntaan katsettani alkaneeseen syyskauteen. Kesän lämmössä syyskaudesta...
More+
Heinäkuu on ehtinyt jo yli puolen välin. Kesä on kypsä ja nyt jo täynnä monenlaisia muistoja. Kulttuuripitoisen alkukesän jälkeen olemme viettäneet luonnosta nauttimisen ja luonnon tutkimisen merkeissä mielenkiintoisia viikkoja. Toki olemme saaneet kokea myös historiapitoisista retkistäkin mm. Seilin saarella http://fi.wikipedia.org/wiki/Seili sekä Turun linnassa ja tuomiokirkossa. Tämän kesäiset luontoretkemme ovat kuljettaneet meitä Suomen päästä päähän ja vähän Norjaan ja Ruotsiinkin. Tasan kahden viikon välein olimme Utsjoella ja Hangossa, Norjan Grense Jacobselvissä http://www.youtube.com/watch?v=ielFe8yUg0c ja Nauvossa. Näimme tuntureita, vaaroja, metsiä, soita, lampia, jokia, järviä ja merta, merta, merta! Siis kotomaamme koko kuvan. Kävimme eilen lisäksi tutkimassa pieniä satamia ja venerantoja Vaasan ja Kokkolan väliltä. Tavallisesti matka Vaasasta Kokkolaan kestää noin puolitoista tuntia ja sitä on suorinta tietä 125 km. Eiliseen menomatkaan saimme kulumaan viisi tuntia ja hiukan yli 200 km. Annoin kameran laulaa. Joitain mukavia otoksia sain aikaiseksi. Käväisimme vielä ennen Kokkolasta kotiin paluuta Trullevissa http://venenetti.fi/satamat/merenkurkku/pikku-mansikka-ryovarinkari/1772-trullevi/trullevi , joka on kalasatama aivan Kokkolan kupeessa. Kiinnostavin matkakohde on...
More+